lauantai 30. marraskuuta 2013

Äidin hauskanpito?

Tänään on ensimmäinen elämäntaitovalmennukseni, jota varten täyttelin esitietolomakkeita. Kysymykset "Näin hemmottelen itseäni.." ja "Kun haluan pitää hauskaa..", vetivät hiljaisiksi. Ööö. Mitä hauskuus on?

Tuota.. nautin JUURI NYT niin eri asioista kuin ennen. 
Lapset imevät kaiken hereillä ollessaan. Nyt on tämä hetki, eikä tässä kauaa mene. Voin hyvin keskittyä lapsiin ja heidän tarpeisiinsa hetken verran. 

Joku viisas sanoisi, että hanki aikaa itsellesi. Pidä hauskaa ja hemmottele itseäsi. Niinpä. Se on vain niin erilaista hauskanpitoa tällä hetkellä. Toki voin kokoontua ystävien kanssa kikattelemaan tai lähteä hurvittelemaan puolisoni kanssa. Mutta mieluummin nukun hyvät unet, jotta jaksan yöheräilyt ja aidot hymyt seuraavana päivänä.
Tällä hetkellä hemmottelen itseäni tee-kupilla hiljaisuudessa. Yksin kotona. 
Tai kun haluan NAURAA vatsani kipeäksi, antaudun lasten kutitettavaksi. Parhautta.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Äidin aika

Pakko hihkua innosta, on vuoro ajatella itseäni! Tyttöjen hemmottelureissu edessä ja tämä metsittynyt kotiäiti pähkäilee valikoimia Tallinnalaisissa kauneussalongeissa. Bikiniwax olisi kyllä paikallaan.. ja joka paikan mikrohionta... takareidet, ihohuokoset! Perunoita kuorivat ja pyllyä pesevät kädetkin tarvitsisivat jotain. Koska hintataso Tallinnan Spa-hoitoloissa on edullinen, voisin ryhtyä vallan villiksikin kotihoidontuellani.

Luulen, että päädyn ainakin pedikyyriin. Päivät villasukissa mätivät varpaat tarvitsevat hoivaa ja kynsilakkojeni käyttöaste on tällä hetkellä tämä..
Pieni lajittelija


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kakkuhifistely vs. kermatöräys

Kysyin tytöltä, millaisen 9v synttärikakun hän haluaa. Sain eteeni ruudullisen kaikkia näpellyksiä ja piperryksiä eri hahmoista, massoista, väreistä ja kuorrutteista (.. tarkoitin, että mansikkaa vai suklaata..).

Mies sanoi, että kermatöräys valmispohjan päälle, koristeeksi ananasrenkaita ja pöytään kulho vohveleita. HEI, SE OLI SILLOIN KU ME OLTIIN LAPSIA. Nyt on vähän eri ajat. Äitiys ja juhlien onnistuminen mitataan sokerimassan käsittelyllä. Lasten kaveripippaloihin voi nostaakin kulhon jätskiä.

Olen tehnyt sen virheen, että kaveri teki muutamana vuonna Hello Kitty- ja Buzz Lightyear-kakut synttäreillemme. Ja ristiäisiinkin hyödynsin sokerimassamestaria. Taso on siis noussut. Olen ahdistuksen vallassa selaillut leivontablogeja. Ensinnäkin ohjeiden mukaan minun pitäisi vierailla kakkuliikkeissä tai tilata postitse älytön määrä ihme lisähifistelyä. Jauhot, munat, sokeri ja kerma ei riitä. 

Tarkoituksena on järjestää yhteiset synttärit joulukuun tytöillemme, 9v ja 1v. Aioin tehdä yhteisen kaakun, kunnes muistin, että 1v juhla on se tärkein. Ja muutenkin on pelko, että joulun lapset jäävät joulun jalkoihin. Että huomioidaan omilla kakuilla. Toiselle ison tytön teema, toiselle maidoton ja munaton kakku vauva-aiheella.

Kaaos kasvaa. Miksen harrasta leivontaa? Lista-ihminen ottaa vaan paperia ja kynää esiin ja alkaa raapustaa suunnitelmaa. Kyllä mä osaan ja sitten rakastankin leipoa, kun vain keskityn.

Kuvassa niin onnellinen synttärisankari 4v, kyllä minä itse, eikä äidin kakkua parempaa voi ollakaan <3 
(..edelleenkään. I love my mum..) Paitsi seuraavan vuoden kakku, koska siihen oli lohkottu levy Fazerin sinistä päälle :D
Back to basics.




lauantai 23. marraskuuta 2013

Päivän miete



It's the little things
 that make life wonderful.
Paolo Coelho


Tämä ajatus pysäytti tänä aamuna. Lauantai <3






perjantai 22. marraskuuta 2013

Shred.. Hiit.. Abs.. vai sohva?

Vihaan yhtä jumppaa. Se on tämä Jillian Michaelsin 30 day shredin level 2. Vain level 2. En saa siitä otetta, heilun ja huojun aina väärässä asennossa ja läkähdyn lopulta ihan vain sekoiluuni. Eikä treeni tunnu oikeissa paikoissa. Mutta Jillianin level 1 ja 3 on kyllä ihan parasta. Ihmiselle, jolle ei löydy aikaa (eikä halua) lähteä salille eikä lenkkipolulle. 20 minuuttia kotona, toimii. Teen sitä ihan omalla toimintasuunnitelmallani, silloin kun ei ole motivaatiota muulle.

Yksi viisas terveydenhoitaja sanoi kerran, että syyllisyyttä ei pidä kokea liikkumattomuudesta pienten lasten takia. Myöhemmin se aika sitten taas löytyy liikunnallekin. On muuten totta. Aina pimeinä hetkinäni (lasten valvottaessa tai uhmatessa) hoen mielessäni "Tämä ei ole ikuista, tämä ei ole ikuista". Kauhean epäromanttista lasten näkökulmasta katsottuna, rakkaudestahan nuo rakkaat olen halunnut, mutta joskus saa väsyttää. 

Ihan yhtäkkiä ne kasvavat, viettävät kavereilla tai harrastuksissa illat. Juuri ennen kolmatta raskautta, isommat lapset olivat jo sen ikäisiä, että meille vanhemmille löytyi omaa aikaa ja juuri sitä aikaa liikunnallekin. Vauva syntyy... ja päiviä rytmittävät taas päiväuniajat ja valvotut yöt aiheuttavat takkuavia päiviä. Ja sohva on illan houkuttelevin asia. Seuraavat pari vuotta. 

Äidin liikuntaluetteloon on silti lisätty uusi ohjelma. 5 Move Ab Challenge. Viikon haaste. Tästäkin kiitos yhdelle ihanalle liikunta-äidille :D Hiit, High-intensity interval training. Kova haaste, ja muuttui raskaammaksi kerta kerralta. Mutta tähän oli aikaa vauvan syöttöjenkin välissä.. ja läksyjen tarkastuksen.. ja harrastuskyyditysten. Kun vain päätti niin.

Marraskuun pimeä ja märkä vaunulenkki

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Käytetty ulkopuku testissä

Eilen oli kaikkien aikojen pimein päivä. Vietin vauvan kanssa kaiken lisäksi sisäpäivää, tunnelmapöytälamppujen loisteessa. En tiedä, tuntuuko päivät nyt vielä pimeämmiltä, kun ei ole töissä ja menossa. Aivan karsea fiilis. Illalla jätin jumpat väliin, mies jäi lämmittämään takkaa ja raahauduin lasten kanssa viereiseen puistoon. Huippuveto, raitis ilma virkisti. Vauva nautti ulkoilusta taas mielettömästi, puisto-pimu.

Kotona myöhemmin jälkikäsittelin hiekkaisia, märkiä ulkovaatteita. Ihmettelin vauvan housuja, oudosta paikasta kastuneita, miten vaippa voi vuotaa keskeltä, mihin hän on oikein istunut...? Selvisi.. Käytettynä hyvältä ystävältä ilmaiseksi saatu, yhden lapsen käyttämä, kosteussuojattu, saumateipattu ulkopuku.. ja sauma päästää vedet keskeltä takamussaumaa. Miten nuo saumat voisi tarkistaa, varsinkin jos ostaa nettikirppikseltä tai tavalliseltakin? Ja maksaa jotain? Merkkipuvuissa tuntuu varsinkin olevan kova jälleenmyyntihinta. 

Ei auta. Muiden nukkuessa KLIK KLIK KLIK ostoskoriin uusi puku. Online shopping, I love it.


 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Vauva 11kk

Pieni ruttuinen tyttö syntyessään. Nyt vauvalla on ikää 11 kuukautta.

Konttaa tai karhunkävelee. Kävelee tuetta 2-7 askelta. Kulkiessaan pitäisi mieluiten jotain tavaraa suussaan. Syö muutenkin kaikki muruset lattioilta. Nyt on jo oppinut näyttämään, mitä aikoo laittaa suuhunsa. Muttei antaisi löytöään. 

Oma tahto on löytynyt. Kiljuu, jos ei saa haluamaansa. Ei vierasta tällä hetkellä enää ketään. Haluaa isosisarusten leikkiin, jos ei pääse, kiljuu. Kutsuu Ipadia "Biaauksi", koska sieltä katsotaan välillä eläinten ääniä. Kissa on mieluisin. 

Ensimmäinen sana ei ollut äiti, vaan "Memmääm". Eli mennään. Mennään, mennään, mennään kaikkialle. Mihinkähän hän vielä tässä elämässä menee, tuommoinen Let's go-tyyppi. Toinen sana oli isoveljen nimi. Äiti on Äh, isi Ti. Hampaita on kaksi, poskihampaat pilkottavat. Maito- ja kananmuna-allergia.

Nukkuu yhdet päiväunet. Joskus kahdet, jos yöllä on ollut asiaa ja pulinaa. Nukkunut aina pääsääntöisesti hyvin, raskausaikanakin oli yöt rauhallinen. Tykkää keinua ja laskea liukumäkeä "än yy tee nyt huuiiii". Tanssii. Koko ajan, kaikille rytmeille. Rakastaa kylpyä, suihkua ja vettä. Astianpesukonetta ja pyykkikonetta. Leikkii palloilla ja veljen sählymailoilla. Nauraa paljon. Leikkii kukkuu leikkiä, naurattaen toisia. Veikistelee ja keimailee iloisesti.

Pelkää imuria. Ja fööniä. Ja keittiökoneita. Nauttii edelleen kaappien tyhjentelystä, wc, keittiö, kenkähyllyt. Wc-paperirullan purkaminen on parasta. Rakastaa itsetehtyjä soseita. Ja mustikoita. Ja tuttia. Ja harsoaan, jota nuuhkii joka välissä. Antaa kuolapusuja. 

Suloinen, ihana, rakas.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

..tell me what you want, what you really really want.

Hesarissa oli hieno kolumni Paula Noroselta viime keväänä:

"Älä kasaa äitiyslomaan mitään odotuksia kuten: 
"Sitten mä mietin, mitä mä oikeasti haluan työelämässäni tehdä."
 Lue Seiskaa ja käy Prismassa."

Niinpä. Osui ja upposi :D 
Todellakin mietin, mitä mä haluan oikeasti tehdä. Tämähän on nyt juuri se oikea hetki. Nimittäin jonkin sortin paniikki hiipii niskan takana, mikään ei muuttunutkaan, en löytänytkään uutta urasuuntaa. Äitiysloma oli ja meni, kävin Prismassa, mutten lukenut Seiskaa (paitsi kampaajalla, eli ihan liian harvoin). 

Hoitovapaa antaa vielä aikaa hengittää ja keksiä. Jotain. Esimies laittoi postissa sisäisessä haussa olevat vakituiset paikat ensi syksylle. Oli pakko hakea. Ihan vain siksi, että jokin muuttuisi. Nyt pitäisi sitten laahustaa nimellisiin haastatteluihin, vaikken ehkä edes halua, vanha työporukkakin on sen verran ihana. 

Muuttuuko mikään koskaan muutenkaan? Jos en itse muuta ajatteluani.




torstai 14. marraskuuta 2013

Toistuvat unet

Näen toistuvasti kahta unta. 

Toisessa unessa hätäilen palauttamatta jätetyttyä opiskelun päättötyötä. Oikeassa elämässä kävi niin, että olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, kun postista pölähti kirje, että minun on valmistuttava kyseisen vuoden loppuun mennessä, tai kaikki menee hukkaan. Valvoin yhden yön, miettien vaihtoehtoisia ammatinvalintoja. Päätin rutistaa opinnot. Pienokainen päiväkotiin, tenttejä kehiin. Kesän kirjoitin tutkimustani. Valmistuin ajoissa. Mutta edelleen herään öisin paniikinomaiseen tunteeseen, unesta, jossa en edelleenkään ole palauttanut tutkimustani, enkä saa kaikkia opintopisteitä ajoissa. Sama uni, jo 8 vuotta. 

Viimeisin toistuva uni on peräisin vuoden takaa. Olin raskaana, myimme pienemmän kotimme ja ostimme isomman. Muutimme uuteen kotiin raskausviikoilla 41+1 (vauva ei nähtävästi vain halunnut syntyä vanhaan kotiin.. vaikka niin suunnittelimme), synnytys käynnistyi kolme päivää myöhemmin, muuttolaatikoihin nojaillen. Se oli melko stressaavaa aikaa jälkikäteen katsottuna, sillä muutossa oli muutenkin soutamista ja huopaamista. Ja lopulta meille tuli kiire saada vanha koti tyhjäksi. Mutta näen siis unia vanhasta kodistamme, olemme siellä käymässä aina uudestaan, tekemässä jotain, tyhjentämässä kaappeja tai tekemässä ruokaa. Yritämme ehtiä pois paikalta, mutta uudet omistajat tulevat aina kotiinsa. Kiusallista. Joka kerta lupaamme antaa avaimet jo heille, emmekä enää tule. Mutta taas tulee seuraava uni, jossa olemme siellä taas. 

Ihan kuin en saisi jätettyä hyvästejä vanhalle kodillemme. Olimme siellä onnellisia. Niin kuin täälläkin. Mutta miksi tämäkin uni tulee aina uudestaan, ja kuinka monta vuotta?

Ehkä ne nyt siirtyvät bitti-avaruuteen ja eivät enää palaa. Tietyllä tavalla ne eivät minua haittaa, vaikka unessa olenkin huolissani, sillä ne ovat ihanan tuttuja ja turvallisia unia, tiedän jo niiden juonen. Ja se tunne herätessä: kaikki on hyvin :)

Hyvää huomenta

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Itsellinen lounas

Mitähän muut - ilman aikuista seuraa - syövät lounaaksi? Vauvalla on omat mössönsä, enkä kyllä lämmittele perhepäivällisen tähteitä yksikseni.

Tänään maistui punajuurisalaatti-aurajuustokimpaleet kauraleivän päällä. Nimenomaan kauraleivän, ei toimi rukiin kanssa. Tätä voi syödä huikopalaksi milloin vain. Mutta parhaiten se toimii yötä vasten.

Kuvassa on sievästi yksi leipä, mutta oli niin hyvää, että piti askarrella lisää. Suosittelen. Mutta vain niille, jotka aurajuustosta tykkäävät. Sehän jakaa mielipiteitä.



Ujo sanoo Ei.

Minun on aina ollut vaikea sanoa EI. Varsinkin jos on kiltti ja ujo. Siis ollut. Ensimmäisessä aikuisikäni kehityskeskustelussa esimieheni kertoili omasta taustastaan: "Minua aina sanottiin hiljaiseksi ja ujoksi, mutta sitten päätin, etten ole.....". Hän tarkoitti minua. Olin aina tuppisuuna, ja suostuin kaikkeen.

Sisuunnuin, en ole hiljainen! Siitä lähtien olen keksinyt sanottavaa kaikkeen. Missä vain, milloin vain. Sen verran tuo lause kummitteli päässä. Ja tällä hetkellä saan jonkin sortin narsistista tyydytystä päästessäni ääneen. Luentosalillisenkin eteen. Puhun myös tyhmiä, mitä sylki suuhun tuo, mut haittaakksse?

Lapseni ovat myös ujoja. Varautuneita. Ujoushan on oikeasti temperamentti. Tässä guruni määrittelyä: "Temperamentti on persoonallisuuden synnynnäinen, biologinen pohja, ihmisen synnynnäinen valmius toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se ei kerro sitä, mitä ihminen tekee eikä sitä, miksi hän tekee, vaan sen, miten hän jonkin asian tekee, Liisa Keltikangas-Järvinen määrittelee. Ujoa ihmistä ei muuteta. Mutta hän itse voi vaikuttaa käyttäytymiseensä. Ujous ja syrjäänvetäytyminen ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, ja niillä on biologinen pohja."

Ei:n sanomista olen harjoitellut, ja voin suositella jokaiselle Ei-harjoittelua puhelinmyyjän kanssa. Vastaa jokaisen soittoon. Kuuntele kohteliaasti. "Ei kiitos. Hei hei." Puhelin kiinni. Heti. Jos jäät odottamaan vastatervehdystä, myynti alkaa alusta. Lisää Ei:n sanomista :D

Tai kokeile tätä (kiersi joskus Facebookissa):

maanantai 11. marraskuuta 2013

Saslikin Ei-Babyshowerit

Minulla on viisas pikkusisko. Tai aika viisas. Hän kielsi nimittäin etukäteen babyshowerit. Ei sosemaisteluita, ei vaippakakkua, ei vatsan ympäryksen mittausta. 

Mutta mitä hän silti sai?  Ei vaaleansinistä hörhellystä eikä leikkejä, mutta yhteistä aikaa äidin ja vauvan kunniaksi.. ja synnyttäneiden purkauksia imetyksestä, synnytyksestä ja perusteellisen kipulääkeanalyysin! Joku joskus vertasi synnytyskertomuksia miesten armeijakeskusteluihin?  "No arvaa, silloin kun minä olin..."

Itselleni on järjestetty vauvakutsut kolme kertaa. Samalla lukion tyttöporukalla, samalla kaavalla jokaiselle. Vatsan ympärys mitataan, vauvan syntymäpäivää, pituutta ja painoa veikkaillaan. Lähimmäksi osuneet saavat sitten pisteitä, jonka mukaan seuraavilla kutsuilla saa palkinnoksi pieniä kuohuviinipulloja. Kivaa perinnettä.


En nyt saanut lahjoittaa It's a Boy-ilmapalloa, mutta veimme 6 hengen porukalla tulevan äidin syömään ja lahjoimme äitiä jalkahoito-lahjakortilla. Ravintola Saslik oli itselleni uusi kokemus, mutta todellakin positiivinen sellainen. Suosittelen kabinetin varaamista, tunnelma oli ihana.  

Muutama askel näillä kaduilla...Oi Helsinki!
Päivän kala Saslikin tapaan, todella hyvää. Kuolasin kyllä muidenkin annoksia..
Saslikin makeat. Juuri riittävästi pieneen jälkiruokanälkään.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Saastat

Inhottaa ja suututtaa. Oikein vatsanpohjasta nipisti, kun luin rehtorin lähettämää viestiä Helmestä, koulun ja kodin viestityssysteemistä. 

Namusetä. Paskiainen. Liikkeellä taas. Tällä kertaa oli tarrannut 10-vuotiasta poikaa kädestä ja yrittänyt ottaa kuvia. Klo 17 koulun pihalla. Oikeasti haluaisin vain sulkea mielestäni tämän uutisen, elää pumpulimaailmassani, mutta kiehun raivosta! 

Niitähän *!!!*** on liikkeellä joka syksy. Ja taas kerran käyt keskustelua ujon lapsesi kanssa. Hänen, jota olet rohkaissut juttelemaan kaikille aikuisille. Nyt perutkin kaiken, vieraille ei saa jutella. Lapsi kysyy vuosi vuoden jälkeen: "Äiti, mitä jos se vie mut väkisin?" . "Äiti, miksi ne namusedät niiku pyytelee lapsia kyytiin?". Vielä viimeeksi uskottelin koululaisellemme, että niillä ei varmaan ole omia lapsia, mutta ne on mieleltään sairaita, ja eivät tiedä että toisten lapsia ei saa viedä. Siis täh. Kuka tuohon nyt uskoisi. 

Tämä on maailman surullisin asia. Yksi niistä toki. Jättäkää lapset rauhaaaaaaaan!!!!!! 

Olen sanaton. Voi kunpa kaikki maailman lapset joka ikisessa maailman kolkassa saisivat elää turvallisen lapsuuden :(

torstai 7. marraskuuta 2013

Kenen joulustressi?

Lasten joululahjalistat saavat nyt vihdoin lähteä Korvatunturille. Tai siis jonnekin. Listat kirjoitettiin jo 1. syyskuuta, ja alkaa vaikuttaa siltä, että listat jääkaapin ovessa vain kasvavat. Ja olettamuksena on, että kaikki listalta tuodaan. Koska me vanhemmat olemme pihejä, niin joulupukki tuo kaiken mitä kavereillakin on. Mikä tavara-automaatti joulu on?


Missä on se taianomainen kiitollisuus, ihmeellisyys, ihastus ja joulun henki. Kuka kertoo, pitäisikö meidän vanhempien jo rikkoa tämä illuusio? Nimittäin aavistelen lasten pettyvän jouluna. Ei niinkään lahjoihin, mutta siihen tunteeseen kun mikään ei riitä. Tässäkö se oli? Ihan toista oli vielä muutama vuosi sitten, kun alle kouluikäiset olivat iloisia IHAN MISTÄ VAIN. Vaatimukset kasvavat. 

Muistan itse ne ensimmäiset vuodet, kun joululahjat eivät enää täyttäneetkään materialistisia tarpeitani. Ymmärsin itse vasta aikuisena OIKEASTI yhdessäolon, joulun sanoman ja joulurauhan nautinnon merkityksen. Täysi-iän korvilla kaverit lähtivät baariin aatto-iltana. Jotain rajaa kuitenkin! Entäpä ne ihanat ruoat, mmm..  :P Joulurauhahan lapsiperheessä alkaa vasta jännitetyn Joulupukin käynnin jälkeen, jouluruokien santsauskierroksella :D

Tyylilleni uskollisena meuhkaan taas negatiivisena :D En pohdi tätä niinkään lahjojen näkökulmasta, vaan siitä, kuinka jouluntaika alkaa hävitä koululaistemme mietteistä. He tarvitsevat uudenlaista ajattelua joululle. Yhdessäolon iloa. Olemmekin suosineet koko perheen legojen rakentelua joululoman ajan.


Olemme myös useamman vuoden vihjailleet 9-v tyttärellemme joulupukin todenperäisyydestä ja aikuisten antamista lahjoista. Usko Oikeaan pukkiin elää silti. Elääköhän muilla kolmasluokkalaisilla? En tiedä. Pitää tehdä kyselykierros. Ainakin meillä on suojeltu lapsenmielisyyttä.

Jos kertoisimme Joulupukin olevan tarua, voisimmekin yhteistuumin panostaa vaikka koko perheen lomamatkaan. Hmmm...Vähemmän lahjoja, enemmän yhteistä aikaa, jotain mitä kaikki haluavat. Mietintämyssyyn. Perhepalaverin paikka. Kiitos päiväkirjani, kirjoittaminen selkeytti taas ajatuksiani.

Onneksi me saamme kokea lapsen jouluriemua vielä useamman vuoden. Vauvan kanssa. Tonttuja ja kuiskuttelua! Vaikkakin tänä jouluna kuusenkynttilät ja lahjapaperin rapina on ihan parasta. Ihanaa <3


tiistai 5. marraskuuta 2013

Pellavahääpäivä

Hääpäivä. 9 vuotta sitten. Kuin eilen.

"Linnulla on siipensä
Auringolla lämpönsä
Maalla merensä ja
taivaalla tähtensä.
Mutta Minulla on Sinut
ja Sinä olet minulle ne kaikki"
(kirjoittaja ?)


Naimisiin.info sivuilta napatut hääpäivänimitykset:
1. paperi/pumpuli 

2. pumpuli/paperi 

3. nahka 
4. keramiikka/kukka/hedelmä 
5. puu 
6. sokeri/rauta 
7. villa/kupari 
8. pronssi/kumi 
9. pellava/paju/savi/keramiikka 
10. tina/posliini 
11. teräs 
12. silkki 
12½. kupari/nikkeli 
13. pitsi 
14. norsunluu 
15. kristalli
20. posliini/pronssi
25. hopea
30. helmi/norsunluu
35. koralli/jade
40. rubiini
45. safiiri
50. kulta
55. smaragdi
60. timantti
65. kruununtimantti/kruununjalokivi/rauta
70. rauta/puu
75. timantti/rauta/pelti/briljantti