lauantai 28. helmikuuta 2015

Lyhyestä virsi kaunis

 Tällä viikolla:

- olen kokenut riittämättömyyttä äitinä.
- olen tavannut ystäviä - ja nähnyt elokuvan Fifty Shades of Grey.
- olen päättänyt olla puuttumatta työyhteisön kotkottamiseen. Vaikeaa!
- olen kipuillut refluksitaudin kanssa.
- olen järjestänyt sokkotreffejä sinkku-kaverille.
- olen aloittanut pienimmän passin haun kevään matkalle ja päässyt matkakuumeeseen.
- olen nukkunut hyvin.
- olen hajottanut älypuhelimeni (pahoittelut hiljaisuudesta puolin ja toisin).
- olen laittanut maljakkoon kevään ensimmäiset tulppaanit. Kiitos vieraille!


Jokainen olisi oman postauksen arvoinen, vaan lyhyestä virsi kaunis. Mukavaa lauantaita!




lauantai 21. helmikuuta 2015

Granaattiomena

Meet my new favourite fruit: Pomegranate eli granaattiomena. Tämän toi omaan ruokapöytään turkkilainen kälyni, ja ensimmäisen maistiaisen sain kylmänä kesämökkijuhannuksena muutama vuosi sitten.

Tällä viikolla ostin omani Valintatalosta kilohinnalla 5,99, S-marketissa vastaava hinta oli 7,99. Yhden hedelmän hinnaksi tuli noin 2 euroa. Myyjä naurahti kassalla, että "kylläpä tuli hedelmille hintaa", johon totesin, että "on kyllä hinnan arvoinen." Myyjä sanoi, että hänen mielestään "se on vain niin täynnä siemeniä, että ei välitä ostaa." Niin. "Mutta siemenethän ne sieltä vain syödäänkin :D :D!" 




Siemenet ovat mehukkaita, vähän rouskuvia, ja terveysvaikutukset ovat huomattavat (täältä yksityiskohtaisia). Yksi maailman vanhin superfood. Blogeissa on siitä nyt kirjoiteltu, ja kokeiltu eri reseptivaihtoehtoja, mutta minä lusikoin sitä suoraan kulhosta. Eilen se oli sellaisenaan lohipastan "salaattina". Mmmmm. Suosittelen!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Päivä kuvina

Heippa! Ajattelin julkaista tämän keskiviikon kuvina. Kyseessä on tosin poikkeuksellinen viikko ja päivä, sillä lapset ovat isänsä kanssa talvilomalla, ja koululaiset vieläpä yökylässä.


Aamu alkoi kaurapuurolla, ruisleivällä ja Gefiluksella. Niin, vatsatauti jyllää joka kulman takana. Olen vähän itsekin nyt lomalla, sillä yleensä hoidan lasten aamut kouluun ja hoitoon, ja nyt saan huolehtia vain itsestäni muiden nukkuessa. Yöllä oli satanut hitusen lunta, ja auto piti harjata lumen alta.


Töissä. Aamupalaa lapsille, liikettä, leikkiä, laulua. Tänään en vuorosta johtuen tavannut juurikaan vanhempia, mutta lapset kyllä kaikki. Oi mikä aurinkoinen sää! Missä aurinkolasit? Lounasta, tänään en ottanut eväitä mukaan, joten söin lohipastaa ja salaattia talon tapaan (iltapäivällä valtavan turvonnut olo...). Levon aikaan kirjallisia töitä. Suunnittelua, soittoja ja lisää kirjallisia töitä. Naurua ja teetä kahvihuoneessa!


Kotona. Pihalta löytyi ulkoileva parivaljakko, mies ja lapsi. Vaihdoin vaatteet, ahmin pari kourallista karkkia ja ehdotin miehelle ulkoreippailua. Tämä ei todeeelllakaaan kuulu tapoihin, mutta lomalaisille voi ehdottaa vaikka mitä. Kävelylenkillä soittelimme koululaisille mummolaan. Oi, niillä on ihanat isovanhemmat. Kotona Pikku Kakkosta.


Iltamenoa kotona. Tyttö on ollut kuiva jo iäisyyden, mutta jostain syystä nappasin tähän kuvan wc:n pienentäjästäkin... Koululaisilta jäi Lego-projektit kesken, mutta pienin tykkää niistä myös. Barbeja puettiin myös pitkin iltaa - onnea on valtavat lelumäärät, jotka ovat säästyneet isommilta pienimmälle. Lopuksi keittiötanssit hörhelö-mekossa.


Iltaruoka-kuva tuli nyt väärässä järjestyksessä, mutta väliäkö tuolla. Päädyimme kanaan, salaattiin ja leipään. Enemmän vanhempien mieliin kuin lasten. Outoa kattaa pöytää vain kolmelle, sytytin ihan kynttilät keskiviikko-iltaan. Jonkun sortin siivousinto iski, ja siistin kodinhoitohuoneen tasoja. Se taso onkin oikea aarremaa, helppo kasata keskeneräiset jutut. Jynssäsinpä kylpyhuoneen kaakeleitakin. Soittoja siskolle ja koululaisille mummolaan. Pienen kylpyhetki. Päädyin laittamaan oikein kasvokuvankin, sillä kiristävät lasit muokkaavat kasvoja ihan tarpeeksi :) Hän halusi uikkarit!


Vuorottelemme lasten nukutukset, ja nuorimman iltatoimien jälkeen jäin odottamaan puolisoa saunaseuraksi. Ihan oluen kera. Vähän hienommassa lasissa kuin yleensä, ihan Koffia siis tarjolla. Saunan jälkeen tietokoneella ja tässä olen vieläkin :)

Mitä sun päivään kuuluu?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Summa summarum

Mä olen jotenkin hirveän onnellinen just nyt. Tai silleen ihan tasapainossa on tämä elämä.

Lapset on ihan huippuja. Tänään hiihdin 58 minuuttia nelosluokkalaiseni kanssa, jonka jälkeen pyöritimme keittiötä ihan kaksin: hän leipoi mustikkamuffinit, minä saaristolaisleipää ja pyöräytimme yhdessä kaikille smoothiet. Iso, iso, iso lapseni.

Pienin 2vee on hurmaavimmassa iässään ever (olen kai sanonut sen ennenkin). Tarinaa tulee kuin tykin suusta ja mitä pöhkömpiä yhdistelmiä tarinoi, sitä enemmän meitä muita naurattaa sisälläpäin: "Oletko sinä minun punainen äitini?"

Ja poikani, ekaluokkalainen. Halaajani. Mitä Minecraft-puheiltaan nyt ehtii halailemaan.

Töihinkin on kiva mennä. Asiat luistavat. Uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Muutoksia. Ja valtavaa vastuuta, uusia avainnippuja laukussa. Tykkään. Vaikka kotivuosien jälkeen rahaa ropisee, niin johonkin ne vaan häviävät, näkyviin ja näkymättömiin kohteisiin.

Tänään hiihtäessä ajattelin jo ensi kesääkin, ja mielessä on kaksi asiaa: raivaussaha ja ruohonsiemenet. Ajattelin siistiä ja kaataa, siirrellä ja yhdistellä. Less is more ja ruohoa tilalle. Varsinkin kun mä ajattelen vain aurinkotuolia ja rusketusrajoja kitkemisen sijasta.

Rupesin silmäilemään kirkasvalolamppuvalikoimia netistä - yllätys yllätys ne ovat pääosin loppuunmyytyjä tällä hetkellä. Yksi tuttu tässä puhui päivänvalolla varautuvasta kellostaan, joka pysähtelee talvisin. Se sai mut miettimään  - mä pysähtelen myös talvisin. Olen kahtena päivänä, monen kuukauden tauon jälkeen, tuntenut auringon poskilla ja rakastanut sitä. Ensi talvena mä en aio koko aikaa odottaa tän mustuuden loppumista, vaan hoitaa koko perhettä valolla. Siis sitten kun niitä taas saa kaupoista.

Mies. Me ollaan ihan kohta tunnettu 12 vuotta. Ollaanko me edes enää samoja ihmisiä kuin tavatessa. Kun meillä on koko ajan ollut pieniä lapsia ja joku projekti menossa. Joskus olisi kyllä hauska tuijotella toista silmiin muutenkin kuin yhden mummolayön yli. Mutta on se kyllä mun paras ystävä.

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva täältä

perjantai 13. helmikuuta 2015

Aikuisten ilta

Lapset lähtivät yllättäen mummolle yökylään! Äkkiä, äkkiä! Mies lähikauppaan herkkuostoksille, paikat siistiksi, dublot suihkusta, akuankat ruokapöydästä, nukenvaatteet pitkin kotia, keksinmurut sohvalta ja matikan vihkot oikeisiin reppuihin.

Tip top, kynttilät palamaan ja aikuisten siistiksi koti. Viini temperoitumaan (mä vahvistan verta edelleen), sauna päälle. Netflixin hakuun toimintaa miehelle ja itselle miellyttäviä könsikkäitä, jotain molemmille.

Heippa siis!




Ja pssssssst! Jos mut bongataan bloggerista parin tunnin päästä, niin se johtuu vain siitä että mies nukahti mun valitseman leffan äärelle...

torstai 5. helmikuuta 2015

Mä haluun mä haluun!


Joskus mä koen tuskaa lasten vaatimuksista. Tai ennen kuin olivat koulussa, ei ollut vaikeaa. Mutta nyttemmin osaavat perustella ja osua mun akilleenkantapäähäni.

"Mä haluan sitä, tätä, tota, merkkivaatteita ja iphone5:n." "Mut ku silläki on." "Kaikilla on!". "Mä oon ainoo". "Te ootte siis niin tyhmii". "Mä en koskaan enää hymyile."

Yltäkylläistä elämäähän meillä vietetään verraten koko maailmaan, ja läsnäoloa ja rakkautta arvostan eniten. Jouluksi annettiin kuitenkin koululaisille omat pelitabletit. Sehän ei ollut mitään kun kaverit sai (kuulemma) läppärit ja 500€. Antaisin kyllä lapsille vaikka kuun taivaalta mutta eihän se elämä nyt niin voi mennä. Eikä todellakaan tule menemään, vaikka haluaisin, koska esim. raha. Ja joskus vaan asioiden eteen pitää TEHDÄkin jotain.

Nakit ja Mutsi tästä #esiteini-asiasta jo kirjoittikin. I feel you!!

Vähän sitten kiivastuin tän illan vaatimuslistan edessä. Ja niin kuin loppukevennyksenä tähän tekstiin kaksi-vee ojensi minua: "Soo soo! Miksi puhut siskolle tuhmasti äiti, miksi?"

No niinpä. Mä oon se pahis.

Toisena loppukevennyksenä otan tämän postauksen kuvituskuvan (tähän vanhemmuuden tuskaan en osuvampaa keksinyt). Tämä on työkaverin lätkäisemä kuva mun työkaapin oveen. Kuvitelkaa, että tämä kortti on pedagogisesta lasten pelistä 80-luvulta.." The body game." Pantomiimia siis - henkilö esittää juoksua. 


maanantai 2. helmikuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveria - blogihaaste


Mä olen ollut aika tohkeissani Kukkavarpaan blogihaasteesta. Tipulasta lähtenyt haaste jatkaa nyt kulkuaan. 


Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat.
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!



Haastan pienten esittelyjen myötä mukaan seuraavat blogit:

Päikkärit. Niin tykkään. Harhailevia ajatuksia. Lapsia, elämää, töitä. Ja kohta uusi pieni!

Vuoden kulku. Ihania sisustus- puutarha- ja kädentaitojuttuja! Kun itse en osaa enkä kyllä edes oikein yritä, siksi on ihana lukea niistä. Elämää, lapsia, kissoja.

Kiljusen herrasväki. Uusi tuttavuus, elämää nelilapsisessa perheessä. Niin paljon samaistuttavia kohtaamisia!

Karuselli. Minuun iskevää ajatuksen virtaa. "Elämä voi olla karu selli. Tee siitä itsellesi karuselli. " Todellaki todellaki todellaki.



Vähän jo jännittää, mitä tästä tulee. Toivottavasti ilahduksia puolin ja toisin! Loppuun kokoan vielä itseäni tänään ilahduttaneet asiat:

- terveysaseman päivystyksen väki <3 . Muut potilaat päästivät pyytämättä kaksivuotiaan korvatulehduspotilaan jonon kärkeen (meillä siis sairastetaan). Kiitos.

- Lunta. Lisää kaunista, puhdasta ihanaa lunta (mä oon silti kesäihminen..).

- Lapset. Mä saan olla just noiden äiti.

- Löysin ystävän 14 vuoden takaa. Au pair ystävä Etelä-Afrikasta. Kiitos Facebookille (vaikka harkitsen tilini sulkemista joka toinen päivä..)!