keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

#VainKaksiKättä

Jos ette vielä tiedä mitä teen työkseni, kohta tiedätte. Hallitus suunnittelee leikkauksia varhaiskasvatukseen. Tämä aihe koskettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin - kuka maksaa kulut kun "päiväkodin säilössä" kasvaneet lapset alkavat oirehtia? Tässä adressi allekirjoitettavaksi: Varhaiskasvatuksen tulevaisuus, EI kasvaville ryhmille. Kiitos <3

Suurimmissa kaupungeissa järjestetään ensi viikolla mielenilmaus varhaiskasvatusta koskevia leikkauksia vastaan. Itse mielenilmaukseen 10.6 en pääse osallistumaan, joten osallistun postikorttimielenosoitukseen - you've got mail Juha! Ohjeet alla:

Kuvat Facebookista #vainkaksikättä



Jokaisella aikuisella on vain kaksi kättä. Ryhmäkokoja ei voida suurentaa. Säästetään ihan mistä tahansa muualta.

T. Päiväkodin ope.

#eilastentarhaukselle #vainkaksikättä

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kesä alkaa

Taidan toistaa itseäni: kesä alkaa kirjastosta! Viime vuonna tähän aikaan alkoi loma, omien ja lasten, sillä olin hoitovapaalla.

Tällä kertaa alkaa koululaisten loma, omani ja pienimmän kolme viikkoa myöhemmin. Onnea on mummot ja seurakunnan ilmaiset kesäkerhot. Vanhin lapseni aloittaa viidennen ja keskimmäinen toisen luokan, kiitettävin todistuksin.

Kävimme hetki sitten lakkiaisissa. Miksi minusta tuntuu, että tuore 2015 ylioppilas puhuu viisaampia kuin minä vuoden 2000 ylioppilas? Hän käyttää sanaa SUBJEKTIIVINEN, sujuvasti ja osuvasti, sana jonka otin sanavarastooni vasta useampi vuosi sitten. Oli niitä muitakin, ehkä nykynuoret ovat vain valmiimpia kuin minä olin. Onnea valmistuneille, ihan jokaiselle! Vaikkakin minäkin olin avoin maailmalle, kyllä olin!

Minulla alkaa kuitenkin vuoden kiireisin kausi lukemisen saralla. Oma aika, yötön yö, oli töitä tai ei, rennompi aika. 

Kirjastosta lukemistoon tarttui tänään: Tuula Varis: Irma, Kajsa Ingemarsson: Matkalaukkumorsian, Hanne-Vibike Holst: Mitä he toisilleen tekivät, Roope Lipasti: Perunkirjoitus, Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti, Graeme Simsion: Vaimotesti ja Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta. 

Tällä kertaa napsin kirjat intuition perusteella, en mm. lemppari kirjablogien

Ihanaa viikonloppua, aurinko paistaa ja onnen hetki on tässä. Just nyt.


torstai 28. toukokuuta 2015

Verenluovutus ja Kybä

Julistin viime viikolla Naisten Kymppi- ja verenluovutus-aikeitani. Molemmista olisi sananen sanottavana.

Verenluovutuksen vuoksi kaksi edellistä päivää olen tärissyt jännityksestä niin, että maha on hypännyt kieppiä! Pyörrynkö, kupsahdanko, tärisenkö, vapisenko.. innostunko jatkossakin?

Tänään sitten kävin tarjoamassa O rh miinus-vertani, mutta pettyneenä jouduin kävellä pois, sillä hemoglobiini ei riittänyt luovuttamiseen. Lukemat näyttivät Hb 115 kahdella mittauksella, joten ei ollut neuvottelunvaraa. Alaraja luovuttamiseen on naisilla 125. Saan yrittää uuden kerran vasta elokuun lopussa.

MIKÄ PETTYMYS! MIKÄ PETTYMYS! Olen viestilistalla seuraavaa kertaa varten, ja kyllähän tämä jäi sen verran kaihertamaan, että aion kyllä käydä näytillä joka kerta!

Hemoglobiinille pitää tehdä nyt jotain, enkä enää ihmettele tätä kevätväsymystä. Luvassa maksalaatikkoa, maksamakkaraa, c-vitamiinia, vihreitä kasviksia, äidin tehodrinkkejä ja ehkä vähän rautapilleriäkin.







Naisten Kymppi juostiin sunnuntaina vaihtelevassa säässä. Ennen oman juoksuseurani saapumista tapasin Ehdoton ehkä-blogin Saaran. Toivottavasti Saara juoksusi sujui hyvin! Omani sujui vähäisiin lenkkeihin (ja selkeästi matalaan hemoglobiiniin!) nähden hyvin. Seuranani oli ystävä, jonka kanssa puimme elämää. Se auttoi, kilometrit vain vilisivät!

Mutta jotain itsekuria pitää saada tuohon harjoitteluun, jotta saan aikaa ja kestävyyttä paremmaksi. Midnight Run elokuussa!




lauantai 23. toukokuuta 2015

Maailman helpoimmat jälkiruoat - Buzzador








Lähdin Buzzaamaan Dan Sukkerin Hyytelösokeria ja Hyytelösokeri Multia (maitopohjaisiin). Sain samalla omaan reseptikirjastoon kaksi jälkiruokaa, joita meillä tullaan varmasti tarjoamaan seuraaville illallisvieraille. Tosi helppoja, nopeita ja ainekset löytyy kaapista varmasti. Ei mitään kovin juhlallista, mutta pienet ja makeat maistiaiset aterian päälle. Käytin hyytelösokeria myös viime viikkoisen synttärikakun marjojen kakkukiilteenä.

Mitä teillä tarjotaan helppona jälkkärinä? Nämä maistui erityisen hyvin myös lapsille, jotka ovat erittäin kriittisiä vanukkaidensa kanssa!


Hyytelömarjat 
(6 annosta - tein itse puolikkaan määrän ja sain siitä sopivat annokset 5 henkiselle perheelle)

6 dl marjoja, tuore tai pakaste
5-6 dl vettä
1,5 dl Dansukker Hyytelösokeria

Jaa marjat annosmaljoihin. Kiehauta vesi kattilassa. Jos lisäät tilkan mehua veden joukkoon, saat kauniin värin hyytelöön. Lisää hyytelösokeri vähitellen koko ajan sekoittaen, kunnes liemi kirkastuu. Kaada kuuma liemi hitaasti marjojen päälle. Hyydytä hetki. Jäähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua. 


Suklaavanukas 
(4-6 annosta - itse jaoin vanukkaan 8 annokseen)

3 dl maitoa
2 dl kermaa
1 dl Dansukker Hyytelösokeri Multia
1 dl tummaa kaakaojauhetta
(koristelin meidän suosikeilla eli Oreoilla, ihana rouskuva tuntuma suuhun!)

Sekoita ainekset kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja keitä 1/2 minuuttia. Kaada seos annoskulhoihin ja anna hyytyä muutama tunti tai yön yli jääkaapissa. Koristele annos. 


Hyytelömarjat tällä - kuva täältä

Suklaavanukas tällä - kuva täältä



** Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.**


perjantai 22. toukokuuta 2015

Kympille - veret mielessä


Mä olen tänään tankannut Naisten Kymppiä varten taas olan takaa. Pullaa, lihapullaa, grillimakkaraa, sipsiä, karkkia ja kaksi Magnum-jäätelöä (laktoosi-intolerantikon cocktailia parhaimmillaan).

Muutenkin juoksut ovat olleet vähillä tänä keväänä, joten en edes tiedä onko realistista yrittää juosta jokainen askel.

Mutta jo vain menen paikalle, ihan vain juoksun jälkeisen tarjoilun vuoksi.


Polkujuoksua lempireitilläni

Eilen Hesari uutisoi O Rh nega -veren tarpeesta. Itse olen juuri kyseistä ryhmää, jonka veri käy kaikille, mutta tälle ryhmälle ei käy muut veret kuin O-. Seuraa julkinen lupaus, aion luovuttaa verta ensi viikon torstaina, iltapäivällä. Nyt ei voi perua! Tää on mulle kuulkaa iso juttu, pelkään nimittäin kupsahtavani lattialle ihan vain neulan näkemisestä. Raporttia luvassa!


torstai 21. toukokuuta 2015

Allergisen kanssa matkalla















Nuorin lapsemme on maidolle ja kananmunalle allerginen. Allergia ei ole vakavanlaatuinen, mutta useasta maitoproteiini-annoksesta ja kananmunan syönnistä hänen ihonsa menee näppylälle ja vatsa reagoi. Pienet altistukset ovat ihan okei ja suositeltaviakin lievien oireiden vuoksi.

Allergian suhteen loma Välimerellä sujui hyvin, ja pystyimme hyvin valikoimaan pikkuneidille hänelle soveltuvia ruokia. Tosin tällä viikolla neiti on koti-Suomessa syönyt hoidossa toisen lapsen juustot ja juonut varahoidossa toisen lapsen maidon.. Auts, mitä testausta. Siispä nyt edellisinä öinä on raavittu ihoa levottomana.

Otin Suomesta mukaan tuttuja maidottomia ja munattomia kuivanaposteltavia ja kalkin saantia varten Oatlyn kauramaito-pillijuomia. Allergiat ovat kai vähemmän yleisiä muualla maailmassa, mutta saimme ravintoloissa kuitenkin hoidettua asiat hyvin. Tai no, hyvin ja hyvin: "No problem, just a little cheese!" Siinäpä aika yleinen vastaus, kun kysyimme onko annoksessa maitotuotteita. Tai itse kokki ehdottaa meille: "Maybe she likes meatballs?" "Eggs in meatballs?" "Oh, yes of course." Tämän samaisen kananmuna-allergia keskustelun kävin saman kokin kanssa kolmena iltana. Tarkkana siis.. :D

Kotimatkalentoa varten ajattelin hakea nakkeja neidille evääksi. Päätin kuitenkin kysyä kaupan sedältä tuoteluottelon lukemista, ja jokaisessa, siis jokaisessa nakkipaketissa oli jotain maitoproteiinia. Ei suomessa vaan! Nakkejahan tyttö söi hotellin buffetaamiaisella joka aamu.. ei mikään ihme jos kuudentena lomapäivänä oksennus lensi.

Allergia-altistukset ovat olleet siis hyvin käynnissä. Sanotaan nyt vaikka niin, vahingossa nimittäin. Tähän asti on ollut helppoa pitää tyttö omissa ruoissa, mutta nyt kolmen vuoden ikää lähestyessä, hän haluaisi samoja ruokia kuin muutkin. Pääosin teemme kaikille sopivia ruokia ja leivonnaisia, mutta luonnollisesti jääkaapissa ja ruokavaliossamme on allergiselle sopimattomiakin..

Siinäpä postaus johon sain aasinsiltana lisättyä kuvia lomalta. Oi loma, oi loma!

torstai 14. toukokuuta 2015

Viirit juhlaan




Synttärilettu


Tunti ennen pojan 8-vuotis kaverisynttäreitä rupesin askartelemaan tapettimalleista viirejä. Tuli niin hienot, että yritän keksiä lisää syitä pitää niitä esillä!

Nämä tapettimallit päätyivät mulle kaverin kautta viime kesänä, ja koska en ole ollenkaan kädentaito-ihminen, ovat ne vähällä käytöllä. Viime kesänä tosin päällystin niillä nukkekodin. Näitä viirejä olen nähnyt jos ja vaikka kenen blogissa aiemmin ja nyt meilläkin.

Pojan 8-vuotisjuhlat taputeltiin varmalla ja tutulla otteella kotona. Pitkin viikkoa jännitin sääennustetta, sillä halusin saada äijä-energiset pojat ulos liikkumaan. Onneksi sää oli poutainen ja futis, kirkkis ja purkkis pitivät pojat vauhdissa. Selkeät juhlat - hampurilaiset, jätskiä ja ulkopelejä.

Hauskaa helatorstain jatkoa! Nyt lätkämatsin ääreen!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kreetalla








Meillä oli kertakaikkisen ihana lomamatka. Olimme lomalla Kreikassa, Kreetalla.

Lapset nauttivat, "one cola, one apple juice and one ice tea please", englanninkielen harjoituksia siis. Aikuisetkin nauttivat, "two white wines, parakalo". "Two more, parakalo. Efkaristo poli."

Meillä on mennyt 12 vuotta edellisestä Kreikan visiitistä (työharjoittelusta) ja saarihyppelyistä. Me vähän kyllästyttiin koko kulttuuriin asuttuamme Ateenassa 3 kuukautta. Nyt oli sopiva aika palata ja huomata, että kaikki on kuin ennenkin. Vähän rempallaan. Tosin lomalle, eikä töihin ja kreikkalaiseen arkeen.

Aurinko silti helli meitä, kyseinen viikko vietettiin poikkeuksellisen lämpöisissä oloissa, jopa +32 astetta! Päivät kuluivat altailla, rannalla ja kaupunkiretkillä. Koululaiset tutustuivat myös mytologian maisemiin. 

Omaa tyynyä oli ikävä, närästys häiritsi (kts. edellinen postaus), yhden illan pienin oksensi ja loma oli liian lyhyt. Luonnollisesti!

Nyt ihailen yksin rusketusraitojani ja yritän sopeutua ajatukseen, että seuraavaa ulkomaanlomaa odotan pitkään. Mutta minulla on muisto. Se lämpö. Se rentous. Se vapaus tiskeistä. 

Ihanaa helatorstai-vapaata!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Vatsaa polttaa

Siis mitä! Kuka unohtaa vatsaa suojaavat närästys- ja refluksilääkkeet kotiin lomalta, jolla tarjotaan ouzoa, rakia ja sipulia joka aterialla?!

Ei hätää. Kreikassa saa reseptilääkkeitä ilman reseptiä joka apteekista! 


perjantai 1. toukokuuta 2015

Ikäeroista

Perjantai-ilta ja lasten nukutus. Pakkaaminen lomalle on jäänyt kesken ja takkahuone on täynnä avonaisia matkalaukkuja. Meidän lapsille on hirveän tärkeää, että heidät nukutetaan. Niin tänäkin iltana, vaikka olisi ollut muuta tekemistä - sitä pesukoneen pyörittämistä vaikka, sillä ne kesävaatteet ovat olleet mytyissä kaapeissa.

Siellä sitten sängyn äärellä istuessani kävin miettimään lasten ikäeroja. Meillä on kolme lasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen meistä oli tärkeää, että lapsille tulee suht lyhyt ikäero ja lopputulemana ikäero ensimmäisen ja toisen välillä oli sitten 2 vuotta ja 4 kuukautta. Meidän vauvakuumeesta / järkipäätöksestä voi lukea täältä.

Lapsitehtailun piti jäädä kahteen. Kolmas tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta, ja ikäeroa ensimmäisen ja kolmannen välillä on 8 vuotta, toisen ja kolmannen välillä 5 ja puoli vuotta.

Ikäeroissa on puolensa. Isommat ovat oman huomionsa saaneet ja pursuavat rakkautta pienemmälleen, ja samalla ovat suurena apuna pitäessään silmällä ja viihdyttäessään nuorinta.

Mutta nyt me huomataan, että me kasvatetaan ihan vahingossa pikku-pikku-prinsessaa, draama-kuningarta. Ja se on meistä vaan hurjan suloista ja ihanaa. Tyttö, syksyllä 3 vuotta, saa tehdä ihan mitä vaan ja se on meistä kaikista vaan niin hassua. Okei, okei, lastentarhanopettaja minussa kokee vähän tuskaa, mutta hei, perheen pikku pomo on vaan niin suloinen!

Tänään viimeeksi:

-Isi! Itke! Itke isi! Nyt! Minä en halua että sinä naulat. Itke! Itke kovaa! (Ja tottahan isä tottelee, tilanteessa kuin tilanteessa, ei ole eka kerta).

-Äitiii! Sisko löi minua! Minua ei saa lyödä! Sinä tönit minua! Minua ssattuu! Minä uolen! (Täh, sisko vain kulki ohitse hipaisematta, näin itsekin..!)

Apua. Me aloitetaan loman jälkeen kasvattaminen, sillä nyt jatkan erikokoisten flipfloppien pakkaamista. Me ollaan sitten se perhe joka saa palautetta lentokoneessa. Hyvää toukokuun ensimmäistä päivää!

Äidin ja kolmen lapsen varpaat valmiina rantahiekkaan




torstai 23. huhtikuuta 2015

Mitä varten..?

Mitä varten on vasara?
Mitä varten on omena?
Vasara on naulan lyömistä varten
ja omena omenan syömistä varten.

Mitä varten on kengät?
Mitä varten on ovi?
Kengät ovat kulkemista varten
ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on?
Mitä varten on murheet?
Kuppi on kahvin juomista varten
ja murheet tehty huomista varten.
-Kirsi Kunnas-


Aamen sille! Selkeyttä!

Täällä alkoi aamu kiukulla, pienin istui keksikaapin edessä itkien ja äiti oli muuten vain pökerryksissä huonosti nukutusta yöstä. Toisilla mukava aamu, esikoista odotti luokkaretkipäivä ja keskimmäistä muuten vain mukava päivä.

Ikkunasta kurkistaa ihana päivä, on satanut ja kiitos sille, kaikki alkaa vihertää. Aurinko paistaa. Tää on paras päivä ikinä, tuli aurinko sadepilvestä, ja alkoi mulle hymyillä...  Aamubiisiksi Herra Heinämäen Paras päivä ikinä:



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Keskiviikkosaunalta jääneet ajatukset

Oltiin juuri perinteisessä keskiviikon parisuhdesaunassa miehen kanssa. Ihan kiva tapa, hetki aikaa ihan kaksin. Mulla oli taas ajatuksia mielessä, ja puhuin kuin papupata.

Mies vain mittaili mielessään hyväntuulisena paneelien määriä sitten-joskus-kun-pystytään saunaremonttia varten. Miten nuo miehet voi erottaa niin selkeästi työn, arjen ja oman ajan?

Mun mielessä on monta juttua. Onneksi mulla on tämä ajatuksien järjestelykanava, kun tuo puoliso jo nukahti.



Meillä oli tänään työilta, vanhempainilta, jossa oli enemmän työntekijöitä kuin vanhempia. Vähän erikoinen aika vanhempainillalle, mutta teemallinen ilta ja aihe mielenkiintoinen. Vaikka mäkin olen konkari-äitinä istunut jos jonkinlaisissa illoissa lasten tiimoilta, en ole koskaan ajatellut että "olipa turha ilta". Aina on ollut tärkeää asiaa. Lasten kanssa työskenteleviä pitää kuunnella. Ja vaikka asiat on monesti ihan tuttuja juttuja, niin olen aina halunnut kunnioittaa toisten tekemää työtä. Ei niitä iltoja huvin vuoksi järjestetä.

Toinen asia, mikä mua vaivaa, on pojan terveys. Saan labratulokset huomenna. Miehellä on poikkeuksellinen iltakeikka huomenna, ja mietinkin, että "kyllä mä selviän yksin iltarutiineista, vaikka tiedosta romahtaisinkin." Todellisuudessa ei kyse ole romahtamiseen johtavasta asiasta, mutta tulokset jännittää silti.

Kolmantena asiana mä olen miettinyt mun sosiaalisia suhteita. Tämä harppaus töihin erotti mut arjen kohtaamisista ihmisistä, joilla on samanlaisia kuvioita juuri nyt lasten ja elämän kanssa. Mä kaipaan niitä aamuja puolipäiväeskarin ovella, pikkusisarukset rattaissa. Niitä aamupäivien kahvihetkiä äitien kanssa. Käyn töissä, ja nautin kyllä niistä ihanista uusista ihmisistä. Vanhat kouluajan ystävät ovat ja pysyvät, mutta ikävä on niitäkin. Viestittely ei just nyt riitä.

Mulla olisi tälläinen voimalause, joka tuli vastikään vastaan ja nappasin kuvan. Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta. Totta.


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tb - napa vuonna 2003

Minulla on erillään laatikollinen kuvia, jotka eivät ole päässeet kirjahyllyn perhealbumeiden joukkoon. Hirveän ihania kuvia, mutta sellaisia, joita en halua selitellä lapsille tai mummoille. Sellaisia sensuroituja.

Kävin kuvia läpi ihan vastikään, ja sain aikamoiset puistatukset omista 2000-luvun asuista. Joka kuvassa vilkkuu napa ja vatsa. Valehtelematta, joka kuvassa! Olenko mä ollut ihan ding dong vai mitä?

Kylmät väreet ja puistatukset! Lyhyt paita, lantiohousut ja leveät lahkeet! Siinä 2000-luvun alun teemabileisiin vinkki.

Alla oleva kuva on Throwback #tb vuodelta 2003, paikkana Kreeta. Muutamaa viikkoa ennen kuin tapasin mieheni. Mies lohduttaa mua, että kaikilla muillakin oli napapaidat. Tai ei tarkotuksella napapaidat, vaan niin matalat housut että iho näkyi.

Yäk. Kuka muistaa lantiohousut? Onko omia vaate-puistatuksia?


Kuvasta kuva - eräänäkin iltana.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pysykää lapset pieninä!


Mä ottaisin vaikka miljoona vauvan valvottamaa yötä, kuin joutuisin ratkomaan lasten sosiaalisia kuvioita. Mun ratkaisu on aina ollut hyvät välit lasten kavereiden vanhempiin. Että olisi helppo soittaa kun omaa on kohdeltu väärin, ja että muhun voi ottaa yhteyttä jos oma on hölmöillyt toista kohtaan.

Molempia edellä mainittujahan on tullut vastaan. En oikeastaan aio avautua aiheesta enempää. Mutta pysykää lapset pieninä. Tai kasvakaa äkkiä täysi-ikäisiksi. Tai pystykää toimimaan porukassa. Sitä kaikista mieluiten, se olisi kaikkien etu. Sosiaaliset taidot ja silleen. Love. Yksi iso maailma. One big happy family. Friends 4ever. Empatiaa!



Yhdessä! Kuva täältä

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Class reunion

Ala-asteen luokka puuhaa luokkakokousta. Mua vähän ahdistaa. Ei sillä, ettenkö aikoisi osallistua, vaan todellakin aion ja nauttia joka siemauksesta, mutta... ihan yhtäkkiä musta näyttää, että me kaikki taannutaan niihin samoihin rooleihin kuin silloinkin. Vai kuvittelenko mä vain?

Suositut. Ei-suositut. Ne kaikki siltä väliltä. Mä olen iloinen, että olin kaikkien kaveri.

Meillä oli jo kymmenen vuotta sitten edellinen tapaaminen, mutta nyt Facebookin avulla tuntuu löytyvän nekin, joita ei ensimmäiseen tapaamiseen saatu.

Oikeastaan, mitä enemmän mä ajattelen tapaamista, sitä enemmän sitä odotan. Syksyllä sitten. Mä olen pitänyt lähempää yhteyttä muutamaan ala-asteen kaveriin, ja iso kourallinen löytyy juurikin kaverilistalta Facebookista.


Jotain tälläistä..? Kuva täältä

Voi ala-aste. Mitä muistoja?

- en käyttänyt hametta koko kouluaikana, kun kerran käyttäessäni joku poika sanoi, että "Sä oot menossa poikaystävälle koulun jälkeen." (Miten niin herkkä..?)

- hypittiin hyppynarulla ja rakennettiin majoja metsään. Ihan parasta! Karuselliin oli aina kiire!

- käytiin pyöräretkellä opettajan kotona. Siellä oli sisällä uima-allas!

- koulun jälkeen ajeltiin tyttökaverin kanssa pyörillä poikien talojen ympäristössä.

- kirjoitettiin kiertovihkoja kavereiden kesken.

- muotivillityksenä tuli NHL-lippikset. Mulla oli Anaheim Mighty Ducks.

- housut piti olla hiihtari-malliset. Sitten myöhemmin trumpetti-lahkeiset.

- ekaluokalla filosofisoin koulumatkan. "Miksi mä olen mä? Kuka mä olen?" Muistan elävästi suuret ajatukseni.

- kävin kaverilla koulun jälkeen. Oltiin ulkona, sillä sisällä sen isä oli pelottava (humalassa). Kaveri muutti pian pois.

- jouluun mennessä kolmannella luokalla piti osata kertotaulut ulkoa. Opettaja kuulusteli ne minulta seisaaltaan muun luokan istuessa. (Trauma!)




Herääkö omia muistoja? Onko teillä ollut luokkakokouksia?




P.S. Taikasaappailla olisi arvonta! Stressinhallintakortit!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Running

Hirveän vaikea kirjottaa postausta, kun mies katsoi samalla David Hasselhoffin ohjelmaa. Tai me molemmat katsottiin sitä vähän leuka auki, mutta katsottiin kuitenkin. Sitä aivojen nollausta kai. Kanavasurffauksella löytyi myös Temptation Island, mutta siihen me ei pystytä.. Toisaalta olisi eduskuntavaali-ohjelmaa..

----

Mä olen ilmoittautunut kahteen juoksutapahtumaan tälle vuodelle, Naisten kympille toukokuun lopulla ja elokuun lopulla Midnight Runille (linkeissä viime vuotisista). Molemmat kymmenen kilometrin matkoja.

Syy miksi mä bookkaan itselleni noita tapahtumia on se, että muuten en juoksisi. Aina pitää olla joku tavoite. Kivaanhan se juoksu on sitten kun se kulkee.

Joulu-tammikuun olin lenkkeilemättä, liikuin muuten. Nyt alkaa askel jo taas luistaa, mutta useimmiten kuitenkin tuntuu vielä tältä:

Kuva täältä




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Viime päivät kuvina

Mulla on suuria haasteita olla koneen äärellä tällä hetkellä, ja vähän vieroitusoireita lukemistani blogeista. Mutta täällä ollaan, heipä hei! Ja koska mä yleensäkin ajattelen elämää vähän kieli poskella, ajattelin kiteyttää oloni ja eloni horoskooppiin. Olen siis rapu, ja linkki vie Ellien Kuukausihoroskooppiin.  

"Kosminen stressi-ilmiö pitää sinut jatkuvasti hermostuneessa liikkeessä, eikä sinulla ole energiaa huolehtia sen paremmin kumppanuussuhteista kuin rakkaussuhteista läheistesi ja ystäviesi odottamalla tavalla. Viisainta on vain luottaa omaan ailahtelevaan ja tunneköyhään kanssakäymiseesi, sillä tällaisten paineiden alla ei elämääsi voi mahtua juuri muuta kuin selviäminen huomiseen asti."

Riitti selittämään? Hih. 

Laitan tästä kuvina viime päivien hetkiä. Melko ruokapainotteisia, mutta niin oli suunniteltukin.

Pihakalusteet odottavat huoltoa. Taustalla pieni ulkoilija.

Lumi on poissa!


Kreikkalainen salaatti ja olut

Moussaka oli täydellistä. 

Souvlakit. Seuraavana päivänä lihaa Gyros-pitoihin ranskalaisten, salaatin
 ja tsatsikin kanssa.

Oma hetki. Esittelyssä pohjamaalattu pirtin penkki. Valmistunee joskus.

10-vuotias toivoi sushia, ja kokosi ne meidän iloksi - slurps!


Minun mämmini!

Kaksi talvea autotallissa talvehtinyt pelargoni on
taas heräämässä kesään


Nappasin Koreanonnenpensaan oksia sisälle. Kevät <3

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäissuunnitelma










Mä olin eilen ryysimässä kaupassa kaikkien muidenkin kanssa, kun pääsiäisvapaat olivat alkamassa. Ei sen takia, että pitäisi tehdä rahkapullia tai pääsiäispaistia juhla-viikonlopun aikana, vaan lupasimme lapsille kreikkalaista viikonloppua. Pitkin viikonloppua menuun kuuluvat Moussaka, Souvlaki, Tsatsiki ja Feta-salaatti sekä Mythos-olut. Myös sushi on listalla, joskaan ei kuulu teemaan. 

Kukkavarvasta haluan kiittää Ilahduta blogiystävää-haasteen myötä ajatuksesta käydä Alkossa, jossa sitten itseäni hemmottelinkin. Kiitos Kukkis. Alkossa oli väkeä, ja mahduin sinne myös oman täyden ostoskärryni kanssa. 

Pääsiäisenä me olemme perinteisesti laittaneet pihaa kuntoon, mutta kuten tuosta viimeisestä kuvasta näkee, varjoisaa pihaa peittää vielä lumi. Muuten pääsiäisviikonloppu menee pojan turnauksessa ja niitä kreikkalaisia valkosipuleja hönkiessä. Ehkä pesen yhden ikkunan, kun kaikki työkaveritkin puhuivat ikkunanpesuista. Pitää kuulua joukkoon ;)

Ostin myös itselleni rasian mämmiä. Niinpä. Mä tykkään, muut täällä eivät. Tämä tuttavuus on alkanut miellyttää vasta aikuisena, ja vain vaahdotetun kerman kanssa. Vinkkinä mämmiä vierastaville: joka lusikallisessa puolet mämmiä ja puolet sokeroitua kermaa. Ei maistu mitenkään muuten.


Mitä teidän pääsiäisiin kuuluu?


P.S. Mä tuossa aiemmin kirjoitin jotain kaverille järjestetyistä sokkotreffeistä. Laitettiin kaksi mahtavaa ihmistä tapaamaan. Ja tiedättekös, niistä syntyi jatkotapaamisia. Uudestaan ja uudestaan. Kevät ja rakastuminen. En kestä. Ihanaa! 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mummolle kiitz

Yhtäkkiä lapsi on kymmenen vuotias, ja kotona pitää pärjätä yksin kuumeisena. Tai siis vanhemmalla ei ole oikeutta jäädä töistä hoitamaan, kuin palkatta.

Onneksi kotiin ei jää hysteerisenä räkäitkemään lapsi, vaan koululainen, joka on toki huolissaan pärjäämisestään, mutta lähinnä innoissaan omasta rauhasta ja päivän pituisesta ruutuajasta.

Ja sitten tässä avoin ja julkinen (tai eiväthän ne tätä lue) kiitos molemmille mummoille, jotka kävivät kolmena päivänä vuorotellen lämmittämässä ruoan, mittaamassa lämmön, lääkitsemässä ja pitämässä seuraa muutaman tunnin keskellä päivää. Mummot, we love you <3

Omat työpäivät ovat olleet hyvinkin työntäyteisiä. Ensi vuotta rakennetaan jo kovaa kyytiä, palavereita pukkaa, puolet työporukasta lomailee (asiakkaat eivät) ja takatalvikin saatiin. Eli ne kuravaatteet.

Hyvää pääsiäistä ja vapaita!