Kesä alkaa

Taidan toistaa itseäni: kesä alkaa kirjastosta! Viime vuonna tähän aikaan alkoi loma, omien ja lasten, sillä olin hoitovapaalla.

Tällä kertaa alkaa koululaisten loma, omani ja pienimmän kolme viikkoa myöhemmin. Onnea on mummot ja seurakunnan ilmaiset kesäkerhot. Vanhin lapseni aloittaa viidennen ja keskimmäinen toisen luokan, kiitettävin todistuksin.

Kävimme hetki sitten lakkiaisissa. Miksi minusta tuntuu, että tuore 2015 ylioppilas puhuu viisaampia kuin minä vuoden 2000 ylioppilas? Hän käyttää sanaa SUBJEKTIIVINEN, sujuvasti ja osuvasti, sana jonka otin sanavarastooni vasta useampi vuosi sitten. Oli niitä muitakin, ehkä nykynuoret ovat vain valmiimpia kuin minä olin. Onnea valmistuneille, ihan jokaiselle! Vaikkakin minäkin olin avoin maailmalle, kyllä olin!

Minulla alkaa kuitenkin vuoden kiireisin kausi lukemisen saralla. Oma aika, yötön yö, oli töitä tai ei, rennompi aika. 

Kirjastosta lukemistoon tarttui tänään: Tuula Varis: Irma, Kajsa Ingemarsson: Matkalaukkumorsian, Hanne-Vibike Holst: Mitä he toisilleen tekivät, Roope Lipasti: Perunkirjoitus, Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti, Graeme Simsion: Vaimotesti ja Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta. 

Tällä kertaa napsin kirjat intuition perusteella, en mm. lemppari kirjablogien. 

Ihanaa viikonloppua, aurinko paistaa ja onnen hetki on tässä. Just nyt.

Viirit juhlaan

Synttärilettu

Tunti ennen pojan 8-vuotis kaverisynttäreitä rupesin askartelemaan tapettimalleista viirejä. Tuli niin hienot, että yritän keksiä lisää syitä pitää niitä esillä!

Nämä tapettimallit päätyivät mulle kaverin kautta viime kesänä, ja koska en ole ollenkaan kädentaito-ihminen, ovat ne vähällä käytöllä. Viime kesänä tosin päällystin niillä nukkekodin. Näitä viirejä olen nähnyt jos ja vaikka kenen blogissa aiemmin ja nyt meilläkin.

Pojan 8-vuotisjuhlat taputeltiin varmalla ja tutulla otteella kotona. Pitkin viikkoa jännitin sääennustetta, sillä halusin saada äijä-energiset pojat ulos liikkumaan. Onneksi sää oli poutainen ja futis, kirkkis ja purkkis pitivät pojat vauhdissa. Selkeät juhlat - hampurilaiset, jätskiä ja ulkopelejä.

Hauskaa helatorstain jatkoa! Nyt lätkämatsin ääreen!

Kreetalla

Meillä oli kertakaikkisen ihana lomamatka. Olimme lomalla Kreikassa, Kreetalla.

Lapset nauttivat, "one cola, one apple juice and one ice tea please", englanninkielen harjoituksia siis. Aikuisetkin nauttivat, "two white wines, parakalo". "Two more, parakalo. Efkaristo poli."

Meillä on mennyt 12 vuotta edellisestä Kreikan visiitistä (työharjoittelusta) ja saarihyppelyistä. Me vähän kyllästyttiin koko kulttuuriin asuttuamme Ateenassa 3 kuukautta. Nyt oli sopiva aika palata ja huomata, että kaikki on kuin ennenkin. Vähän rempallaan. Tosin lomalle, eikä töihin ja kreikkalaiseen arkeen.

Aurinko silti helli meitä, kyseinen viikko vietettiin poikkeuksellisen lämpöisissä oloissa, jopa +32 astetta! Päivät kuluivat altailla, rannalla ja kaupunkiretkillä. Koululaiset tutustuivat myös mytologian maisemiin. 

Omaa tyynyä oli ikävä, närästys häiritsi (kts. edellinen postaus), yhden illan pienin oksensi ja loma oli liian lyhyt. Luonnollisesti!

Nyt ihailen yksin rusketusraitojani ja yritän sopeutua ajatukseen, että seuraavaa ulkomaanlomaa odotan pitkään. Mutta minulla on muisto. Se lämpö. Se rentous. Se vapaus tiskeistä. 

Ihanaa helatorstai-vapaata!

Vatsaa polttaa

Siis mitä! Kuka unohtaa vatsaa suojaavat närästys- ja refluksilääkkeet kotiin lomalta, jolla tarjotaan ouzoa, rakia ja sipulia joka aterialla?!

Ei hätää. Kreikassa saa reseptilääkkeitä ilman reseptiä joka apteekista! 

Viime päivät kuvina

Mulla on suuria haasteita olla koneen äärellä tällä hetkellä, ja vähän vieroitusoireita lukemistani blogeista. Mutta täällä ollaan, heipä hei! Ja koska mä yleensäkin ajattelen elämää vähän kieli poskella, ajattelin kiteyttää oloni ja eloni horoskooppiin. Olen siis rapu, ja linkki vie Ellien Kuukausihoroskooppiin.  

"Kosminen stressi-ilmiö pitää sinut jatkuvasti hermostuneessa liikkeessä, eikä sinulla ole energiaa huolehtia sen paremmin kumppanuussuhteista kuin rakkaussuhteista läheistesi ja ystäviesi odottamalla tavalla. Viisainta on vain luottaa omaan ailahtelevaan ja tunneköyhään kanssakäymiseesi, sillä tällaisten paineiden alla ei elämääsi voi mahtua juuri muuta kuin selviäminen huomiseen asti."

Riitti selittämään? Hih. 

Laitan tästä kuvina viime päivien hetkiä. Melko ruokapainotteisia, mutta niin oli suunniteltukin.

Pihakalusteet odottavat huoltoa. Taustalla pieni ulkoilija.

Lumi on poissa!

Kreikkalainen salaatti ja olut

Moussaka oli täydellistä. 

Souvlakit. Seuraavana päivänä lihaa Gyros-pitoihin ranskalaisten, salaatin
 ja tsatsikin kanssa.

Oma hetki. Esittelyssä pohjamaalattu pirtin penkki. Valmistunee joskus.

10-vuotias toivoi sushia, ja kokosi ne meidän iloksi - slurps!

Minun mämmini!

Kaksi talvea autotallissa talvehtinyt pelargoni on
taas heräämässä kesään

Nappasin Koreanonnenpensaan oksia sisälle. Kevät <3

Mummolle kiitz

Yhtäkkiä lapsi on kymmenen vuotias, ja kotona pitää pärjätä yksin kuumeisena. Tai siis vanhemmalla ei ole oikeutta jäädä töistä hoitamaan, kuin palkatta.

Onneksi kotiin ei jää hysteerisenä räkäitkemään lapsi, vaan koululainen, joka on toki huolissaan pärjäämisestään, mutta lähinnä innoissaan omasta rauhasta ja päivän pituisesta ruutuajasta.

Ja sitten tässä avoin ja julkinen (tai eiväthän ne tätä lue) kiitos molemmille mummoille, jotka kävivät kolmena päivänä vuorotellen lämmittämässä ruoan, mittaamassa lämmön, lääkitsemässä ja pitämässä seuraa muutaman tunnin keskellä päivää. Mummot, we love you <3

Omat työpäivät ovat olleet hyvinkin työntäyteisiä. Ensi vuotta rakennetaan jo kovaa kyytiä, palavereita pukkaa, puolet työporukasta lomailee (asiakkaat eivät) ja takatalvikin saatiin. Eli ne kuravaatteet.

Hyvää pääsiäistä ja vapaita!

Summa summarum

Mä olen jotenkin hirveän onnellinen just nyt. Tai silleen ihan tasapainossa on tämä elämä.

Lapset on ihan huippuja. Tänään hiihdin 58 minuuttia nelosluokkalaiseni kanssa, jonka jälkeen pyöritimme keittiötä ihan kaksin: hän leipoi mustikkamuffinit, minä saaristolaisleipää ja pyöräytimme yhdessä kaikille smoothiet. Iso, iso, iso lapseni.

Pienin 2vee on hurmaavimmassa iässään ever (olen kai sanonut sen ennenkin). Tarinaa tulee kuin tykin suusta ja mitä pöhkömpiä yhdistelmiä tarinoi, sitä enemmän meitä muita naurattaa sisälläpäin: "Oletko sinä minun punainen äitini?"

Ja poikani, ekaluokkalainen. Halaajani. Mitä Minecraft-puheiltaan nyt ehtii halailemaan.

Töihinkin on kiva mennä. Asiat luistavat. Uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Muutoksia. Ja valtavaa vastuuta, uusia avainnippuja laukussa. Tykkään. Vaikka kotivuosien jälkeen rahaa ropisee, niin johonkin ne vaan häviävät, näkyviin ja näkymättömiin kohteisiin.

Tänään hiihtäessä ajattelin jo ensi kesääkin, ja mielessä on kaksi asiaa: raivaussaha ja ruohonsiemenet. Ajattelin siistiä ja kaataa, siirrellä ja yhdistellä. Less is more ja ruohoa tilalle. Varsinkin kun mä ajattelen vain aurinkotuolia ja rusketusrajoja kitkemisen sijasta.

Rupesin silmäilemään kirkasvalolamppuvalikoimia netistä - yllätys yllätys ne ovat pääosin loppuunmyytyjä tällä hetkellä. Yksi tuttu tässä puhui päivänvalolla varautuvasta kellostaan, joka pysähtelee talvisin. Se sai mut miettimään  - mä pysähtelen myös talvisin. Olen kahtena päivänä, monen kuukauden tauon jälkeen, tuntenut auringon poskilla ja rakastanut sitä. Ensi talvena mä en aio koko aikaa odottaa tän mustuuden loppumista, vaan hoitaa koko perhettä valolla. Siis sitten kun niitä taas saa kaupoista.

Mies. Me ollaan ihan kohta tunnettu 12 vuotta. Ollaanko me edes enää samoja ihmisiä kuin tavatessa. Kun meillä on koko ajan ollut pieniä lapsia ja joku projekti menossa. Joskus olisi kyllä hauska tuijotella toista silmiin muutenkin kuin yhden mummolayön yli. Mutta on se kyllä mun paras ystävä.

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva täältä

Aikuisten ilta

Lapset lähtivät yllättäen mummolle yökylään! Äkkiä, äkkiä! Mies lähikauppaan herkkuostoksille, paikat siistiksi, dublot suihkusta, akuankat ruokapöydästä, nukenvaatteet pitkin kotia, keksinmurut sohvalta ja matikan vihkot oikeisiin reppuihin.

Tip top, kynttilät palamaan ja aikuisten siistiksi koti. Viini temperoitumaan (mä vahvistan verta edelleen), sauna päälle. Netflixin hakuun toimintaa miehelle ja itselle miellyttäviä könsikkäitä, jotain molemmille.

Heippa siis!

Ja pssssssst! Jos mut bongataan bloggerista parin tunnin päästä, niin se johtuu vain siitä että mies nukahti mun valitseman leffan äärelle...

Ilahduta bloggaajakaveria - blogihaaste

Mä olen ollut aika tohkeissani Kukkavarpaan blogihaasteesta. Tipulasta lähtenyt haaste jatkaa nyt kulkuaan. 

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat.
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!


Haastan pienten esittelyjen myötä mukaan seuraavat blogit:

Päikkärit. Niin tykkään. Harhailevia ajatuksia. Lapsia, elämää, töitä. Ja kohta uusi pieni!

Vuoden kulku. Ihania sisustus- puutarha- ja kädentaitojuttuja! Kun itse en osaa enkä kyllä edes oikein yritä, siksi on ihana lukea niistä. Elämää, lapsia, kissoja.

Kiljusen herrasväki. Uusi tuttavuus, elämää nelilapsisessa perheessä. Niin paljon samaistuttavia kohtaamisia!

Karuselli. Minuun iskevää ajatuksen virtaa. "Elämä voi olla karu selli. Tee siitä itsellesi karuselli. " Todellaki todellaki todellaki.



Vähän jo jännittää, mitä tästä tulee. Toivottavasti ilahduksia puolin ja toisin! Loppuun kokoan vielä itseäni tänään ilahduttaneet asiat:

- terveysaseman päivystyksen väki <3 . Muut potilaat päästivät pyytämättä kaksivuotiaan korvatulehduspotilaan jonon kärkeen (meillä siis sairastetaan). Kiitos.

- Lunta. Lisää kaunista, puhdasta ihanaa lunta (mä oon silti kesäihminen..).

- Lapset. Mä saan olla just noiden äiti.

- Löysin ystävän 14 vuoden takaa. Au pair ystävä Etelä-Afrikasta. Kiitos Facebookille (vaikka harkitsen tilini sulkemista joka toinen päivä..)!

..kun maassa on lunta ja pakkasta!

Pitäisi oikeastaan viimeistellä Ilahduta bloggaajakaveria-tekstiä, mutta on vaan pakko jakaa talviurheilu-iloa.

En ymmärrä että MitäMissäMilloin tämä oikein tapahtui, mutta nyt yhtäkkiä mulla on lapsia (10v ja 7v), joista saa seuraa talviliikuntaan ja jotka huolehtivat omat varusteensa. Oikeasti, en narraa. Pyytävät päästä jäälle harva se ilta. Kantavat suksensa ja paljain sormin näpertävät kiinnikkeitä pakkasessa. Eivät kysele lähtöä vaan haluavat vielä kierroksen. Ja luistellessa saan kiertää kenttää pysyäkseni lämpimänä kun lähtö ei lähene.

Että kyllä lopulta sen pikkulapsiajan sinnikkyys palkitaan. Nimittäin 4-5-vuotiaina laduilla raikui: "Äiti auta, äiti auta. Mun sauvat tippui. Haluun mehua. Äiti mä en jaksa. Äiti!! Mä kaaduin! Äitiiiiiiii!"

Hiihto, luistelu eikä kiekkokoulut eivät ole olleet meidän lasten ohjattujen harrastusten listalla missään vaiheessa, ja meille sopii tämä sesongin mukainen urheilu. Se, että olisi vähän tuntumaa kaikesta. Osaisi uida, hiihtää, luistella.. Sitten omaksi iloksi ja kavereiden kanssa on helppo lähteä uimahalliin tai lätkimään kiekkoa, ja nämä taidot olisi tallella aikuisena, eikä kynnys olisi korkea.

"Koska hiihdellään, pitkin metsiä? Kun maassa on lunta ja pakkasta.. Koska luistellaan, ihan muuten vaan? Kun maassa on lunta ja pakkasta... No tietenkin talvella....!" Arvatenkin tämä rallatus kuuluu vakiobiisi-listaan töissä tällä hetkellä. Töissä hyödynnämme nyt 3-5-vuotiaiden kanssa päiväkodin viereistä luistinrataa ja hiihtolatua, joka päivä. Ne 3-veetkin. Joka päivä. Ihana Suomen talvi.

Hekumoin nyt tätä lasten kanssa ulkoilua, mutta en ole itsekseni ehtinyt hikoilemaan ladulle. On niin paljon kaikkea muuta. Mutta parempi kai se on liikutella niitä reisiä hitaassa tahdissa ladulla kuin lepuuttaa sohvalla?

Tuntematon potilas

Onko sinua tullut vastaan Kantasolurekisteri? Itse kohtasin tämän Facebookissa kun tuttavat jakoivat PIENI POIKA TARVITSEE APUASI-tapahtumaa. Tilasin itsekin SPR:n Veripalvelulta välineet näytteen antoa varten. Helppoa kuin mikä. Sylkinäyte purkkiin ja postiin.

Liittymällä Kantasolurekisterin jäseneksi voit antaa potilaalle mahdollisuuden pelastua. Oma kymmenenvuotias tyttäreni, herkistä herkin, oli vähän kauhuissaan sylkinäytettä antaessani. Hän halusi tietää tarkkaan mistä on kyse. Selittäessä herkistyin asian tärkeydestä. Jokainen voi auttaa. 

Häpeäkseni lahjoitan ja osallistun hyväntekeväisyyteen huonosti. Tai no, mikä nyt sitten määritellään ja luetaan hyväntekeväisyydeksi ja mikä taas on tavallista kansalaisaktiivisuutta tai yhteisöllisyyttä. Tai kansalaisvelvollisuutta. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Ajattelin kuluvan vuoden aikana myös luovuttaa verta ensimmäisen kerran. Aiemmin olen kärsinyt matalasta hemoglobiinista, joka verta luovuttavilla naisilla täytyy olla 125-175, mutta nykyään arvo kiikkuu 130 pinnalla. Enää pitää aikataulujen osua Veripalvelun kanssa yhteen ;)

Mikä on ajatuksesi näistä? 

Haku-ammuntaa ja kysymys lukijoille

Kävin läpi blogin hakusanoja. Joulun aikaan oli vallalla illuusio, että olen tosi himokuntoilija (kyllä mä yritän), kun haetuin ja luetuin teksti oli toissa vuotinen "lankutushaaste". Haaste, jota en ole läpäissyt kahdellakaan yrittämällä.



Toiseksi suosituin kautta aikojen on ollut "voimalauseet". Että pitikin tänne kirjoittaa läpikäymästäni elämäntaitovalmennuksesta. Minä keskeneräinen ressukka, tuskailija, valittaja, tänään pessimisti - huomenna super-positiivinen ja toisinpäin. Mutta niin se teksti vain puksuttaa suosituissa teksteissä. Ehkä niille lauseille on ollut tarvetta jollain muullakin. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että nämä voimalause-tekstit nousevat hakuun syksyllä ja marraskuun pimeinä aikoina.



Muita iki-suosittuja hakuja ovat olleet tyttären asd:stä eli sydämen eteisväliseinäreiästä kertovat postaukset ja samaisen tyttären maito- ja kanamuna-allergiaan liittyvät kirjoitukset ja reseptit.



Kaikenlaista on haettu ja siten päädytty tähän blogiin. Tässä viime viikkojen Top 10: "ikkunasta ystävän mä nään", watson selänne", "sydämellä elsa", "uni autosta", "oksentaa rajusti", "töihin?", "vauvakuume äkkiä", "haluan remontin", "miesluola teko", "voimaannuttava lause avuksi".


Jotenkin epätoivoisia, eikö? Jos oikein mutustelee noita edellisiä. Mutta olen kiitollinen, ja ihan iloinen jos joku löytää vertaistukea täältä.



Siinä mennyttä haku-ammuntaa. Jargonia on luvassa jatkossakin, mutta nyt (...okei, koska vain..) on mahdollisuus vaikuttaa: Onko toivepostauksia?

Villilä

On se vaan upeaa olla elossa ja hengittää. Mä olen sellanen seisova keksinmupeltaja kyllä muutenkin, mutta tänään kikattelin näkkäri suussa työkaverin vitsille ja avot: Väärään kurkkuun. Eikä silleen yskien ohimenevällä tavalla, vaan polvillani saamatta henkeä. Onneksi en ollut yksin, ja selkää tosi tosi kovaa läiskimällä saatiin muru pois.

Puistattaa vieläkin. En saanut sisään yhtään ilmaa. Kurkun alue on vielä illallakin ärtynyt. Pelottava tilanne, enkä edelleenkään vähättele ruokailukäytäntöjä: ruoka suussa ei puhuta (tai naureta!), eikä hötkyillä turhia.

Niin, upeaa olla elossa. Mutta yöt kotona ovat sen suutulpasta eli tutista vieroittamisen jälkeen olleet jotakuinkin ******illisiä. Oli siinä pikku-lämpökin välissä, jolloin käytiin korvatkin katsottamassa lääkärillä, mutta ei ollut sekään syynä kaksivuotiaan yökiljuntoihin. Siis lapsen, joka on nukkunut syntymästään lähes yöt läpeensä omassa sängyssä.

Jotain tassuhoivaa uniopetteluun tässä viritellään, kun tutti taisi olla unenapu pitkin öitä. Nyt se ollaan me vanhemmat, vuorotellen. Lastenohjelmat ja iltavillit isompien kanssa ovat tällä hetkellä pannassa, rauhallinen ilta kun tuo rauhallisen yön. Tai siis toivotaan, toivotaan. Nimittäin yöheräily viikkotolkulla vie järrrrrjen!

Uuden vuoden alussa

Tässä miehen kanssa käytiin puhetta menneestä vuodesta. Meinasin, että on ollut hieno vuosi. Mutta kyseessähän on ihan katsantotapa. Valittanut olen, rankkaa on ollut. Mutta millä mittareilla rankkaa? Todellisuudessa asiat on olleet mallillaan. Töihin piti mennä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Omia valintoja, koita kestää.

Äkkiä piti sanoa jotain omasta uuden vuoden lupauksesta. Ja mulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen, että vähemmän mustia ja harmaita ylä-osia vaatetukseen. Siis tosi syvällistä, tiedän. Varsinkin kun vertaa viime vuotiseen tosi deeppiin, "olla valoisampi ihminen". Mutta oikeasti musta ja harmaa ei vaan ole mun kasvoille sopiva väri, mutta niitäpä on kaappi täynnä. Näillä mennään siis. Vähemmän mustaa kasvoille.

Valoimme tinaa illalla kotona. Kyllä, edelliset kolme vuotta samoilla tinoilla. Oma tulkinta tulevaisuudesta tinan mukaan on sellainen vanhan ajan Lady. Arvokas ja ylväs, vahva nainen. Se minä olen, vuonna 2015.

Kävimme myös pienen siskonpojan 1-vuotis syntymäpäivillä. Onnea pieni ihana aaton poika. Toivon juhlista perinnettä aattoiltoihin, sillä alan olla kyllästynyt tähtisädetikkuihin ja nakkien keittoon kotona.

Koululaiset olivat super-onnellisia kun saivat valvoa tänä uudenvuodenaattona. Kello 22.24 kehotin sänkyihin. Ihan tyytyväisiä olivat. Joo, tiedetään, aika aikaisin.

Jatkan iltaa peiton alla skumpan ja kirjan kanssa. Hyvä uutta vuotta 2015!

"He who breaks a resolusion, is a weakling.

He who makes one, is a fool."

F.M. Knowles

My Top Favorites this Christmas

Tässä joulun jälkimainingeissa ajattelin kunnostautua ruoka-aiheisella postauksella. Ja koska olen syksyn ollut leipomatta, olen pöllytellyt jauhoja jo kahtena päivänä peräkkäin. Vau! Maidoton ja munaton täytekakku tyttären 10-vuotis syntymäpäivän kunniaksi ja Tapaninpäivän vieraiden kunniaksi ranskalainen Jouluhalko - Brûte de Noël (resepti täältä).

Saaristolaisleivän päälliset Top 3

1. Siianmäti

2. Kirjolohenmäti

3. Graavilohi

Saaristolaisleivän päällä hyvää on myös homejuustot. Ja kinkku. Mutta koska tämä akka on nyt kaapinut astiat niistä tyhjiksi, leivän päällä menee mainiosti ihan Edamkin. Ja jälkiruokina niitä edellämainittuja kakkuja:

Mitä teidän joulu-suosikit ovat?

Tonttu se vaan ei saa unta..

Miten teillä nukutaan tänä yönä? 10 vuotta sitten minulta meni lapsivedet, ja aatonaattoyön olin sairaalassa - eihän siellä kukaan nuku. Aattona söin kinkkua ja laatikkoja osastolla, jouluyön synnytin ja joulupäivänä sain pienen tytön syliin.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin nautitaan odotuksesta. Synttäriaamun ja jouluaaton odotuksesta. Pienin juoksee nakuna ympäriinsä - tonttulakki päässä. Sillekin mentiin höpöttämään uusista leluista ja tontuista.. O.ou.

Vanhemmat lapset ovat vähän raivona kun näkivät muka minun hiipivän autolta varastolle BR-lelukaupan pussin kanssa. Näystään huolimatta uskovat sitkeästi. Johonkin. Jotain itsesuojelua kai.

Unta tässä kodissa odotetaan tänä aatonaattoiltana pitkään. Mies yskii, lapset pyörivät sängyissään ja minun teippirullahommani ovat vasta alussa.

Hyvää joulua jokaiseen kotiin ❤ !

Ihana Didi

Juhlimme menneellä viikolla 10-vuotiasta tytärtä. Tosin hän on oikeasti vielä 9, sillä on syntynyt samana päivänä kuin baby Jeesus eli joulupäivänä. 

Aloitin innoissani kaverisynttäreiden pidon hänelle jo kaksi-vuotiaana, ja ekoina vuosina äitejä oli toki mukana. Toisen lapsen kanssa into hiipui, ja ensimmäiset kaverikemut taisi olla 4-5-vuotiaana. Nykyään huokaisen jokaisten remujuhlien jälkeen helpotuksesta - onneksi lastenjuhlia on vain kerran vuodessa per lapsi.

Viime vuonna kyselin kierrellen ja kaarrellen, että vieläkö pidetään kaverijuhlat, ja kyllä pidettiin. Tänä vuonna tyttö itse bongasi idean synttäreilleen - Diandran keikka. Vain kahdelle kaverille ja päätteeksi yökyläily. Sopi hyvin. 

Ei ilmapallojen puhaltelua, ei kutsuja, ei ohjelman keksimistä, ei pikkupussukoiden rakentelua (mitä missä milloin keksittiin, että vieraatkin saavat kotiinviemislahjat..), ei mokkapalojen leivontaa, ei serpentiiniä, ei popcornia pitkin kotia, ei teemaa.

Keikka oli mukava - ikärajaton ja paljon vanhempia lapsineen. Diandra oli herttainen, suloinen, hymytyttö. Kotona hihittely ja kiljahtelut tytön huoneessa jatkuivat tuntikausia - "Äiti älä häiritse, me biletetään!" Niin ja Paha poika raikasi yhteislauluna. 

Mitähän tapahtuisi?

Tätä aihetta tulee nyt joka tuutista, siis täältäkin, nimittäin tasa-arvoista avioliittolakia. Hyvä, hyvä, olen iloinen tämän päivän äänestyksestä.

Epäilijöille haluan siteerata Anna Perhon Iltasanomien kirjoitusta:  "Mitähän tapahtuisi jos homoliitot sallittaisiin? Että millainen se päivä olisi.. Mikä muuttuisi elämässäni? Seinästä tulisi sähköä ja suihkusta lämmintä vettä.. Töiden jälkeen menisin ruokakauppaan ostamaan jauhelihaa ja ruusukaalia ja miettisin että jaksaisiko mennä jumppaan vai josko huomenna sitten.. Lasten kanssa katsottaisiin läksyjä ja kiisteltäisiin siitä kuka siivoaa pöydän, ja saanko äiti joululahjaksi pleikka nelosen saanko saanko saanko.  Illalla lukisin vähän aikaa kirjaa ja söisin mandariinin.. Sellainen päivä se varmasti olisi."  Hauska kirjoitus, kannattaa lukea. 

Haluaisin hehkuttaa asiaa Facebookissa - niin kuin kaikki muutkin - mutta kaikki sukulaisparat eivät sitä kestäisi, ja eihän se sovi. Töissäkään ei ehditty asiasta puhua, kun hössötettiin lapsille pikkujoulupuuroa ja tunnelmaa. Kotona olisin halunnut kertoa päivän polttavasta aiheesta koululaisille, mutta sekin jäi, kun ne hössöttivät nuorisoseuran discoa. 

Mutta mä olen iloinen kaikkien puolesta, helpottunut.

Hyvää virallista pikkujoulua!

ASD - eteisväliseinän aukko

Tänään lastenoikeuksien päivänä minä Mrs Paniikki vietin aamupäivän nuorimman tyttäreni kanssa Lastenklinikan sydänosastolla.

Tytöltä kontrolloitiin ASD:tä eli sydämen eteisväliseinän aukkoa. Etukäteisjutteluista huolimatta kaksivuotiaan sydänfilmit, happisaturaatiot ja sydämen ultraäänitutkimus alkoivat raivokkaan kieltäytymisen kautta, joten päädyimme rauhoittavaan lääkkeeseen ja tutkimukset saatiin tehtyä.

Reikä siellä edelleen on. Kolmen vuoden kuluttua asiaa tutkitaan uudelleen, jolloin katsotaan aika toimenpiteelle, jossa reikä suljetaan. Leikkausta ei tarvita, vaan sulkeminen tapahtuu ööö jotenkin nivusten suonia pitkin pujotellen sydämeen. Nyt jatkamme tavallista elämää taas.

Rauhoittavan vaikutuksen hälvettyä pikkuistakin nauratti leikkipaikalla: "Apua.. putoan! Kaatuuuu. Putoan. Hihii."

Kahden isomman sisaruksen rakastama
nalle on kolmannellekin yhtä rakas.
Mukana sydänfilmissä tottakai.

Kohti pikkujouluja

Jos haluat hyvät naurut ja tunnistaa itsesi työpaikan pikkujouluporukasta, suosittelen klikkaamaan tätä linkkiä. Kyseessä on radiokanava The Voicen pikkujouluhoroskooppi - jossa ei ole tähtien hiventäkään, vain kokemuksen ääntä.

Omani menee näin:

RAPU 22.6. -22.7. 

Rapu ei viihdy isoissa juhlissa, eikä hän mielellään tulisi pikkujouluihinkaan. Koska sosiaaliset tilanteet on kuitenkin silloin tällöin pakko sietää, ottaa rapu rohkaisuryyppyjä jo kotona jaksaakseen koko illan sosiaalisena ja iloisena. Rapu odottaa koko illan pääsevänsä takaisin kotiin ja saavansa vaihtaa päälleen ison yöpaitansa ja vetää jalkaansa villasukat ja katsoa Netflixistä suosikkisarjaansa. Ravun motto onkin "Onneksi pikkujoulut ovat vain kerran vuodessa!"

Aika kohdilleen osui, jotakuinkin näin. Öö onks pakko. Pikkujoulut... No joo tottakai mä tuun. Oi minä ja minun Netflix. 

Toinen vaihtoehto on tuttu yllätyshulluus ja valomerkin näkeminen. Perjantaina se sitten selviää. 

Osuiko horoskooppi kenellekään muulle oikeaan?