lauantai 31. tammikuuta 2015

..kun maassa on lunta ja pakkasta!

Pitäisi oikeastaan viimeistellä Ilahduta bloggaajakaveria-tekstiä, mutta on vaan pakko jakaa talviurheilu-iloa.

En ymmärrä että MitäMissäMilloin tämä oikein tapahtui, mutta nyt yhtäkkiä mulla on lapsia (10v ja 7v), joista saa seuraa talviliikuntaan ja jotka huolehtivat omat varusteensa. Oikeasti, en narraa. Pyytävät päästä jäälle harva se ilta. Kantavat suksensa ja paljain sormin näpertävät kiinnikkeitä pakkasessa. Eivät kysele lähtöä vaan haluavat vielä kierroksen. Ja luistellessa saan kiertää kenttää pysyäkseni lämpimänä kun lähtö ei lähene.

Että kyllä lopulta sen pikkulapsiajan sinnikkyys palkitaan. Nimittäin 4-5-vuotiaina laduilla raikui: "Äiti auta, äiti auta. Mun sauvat tippui. Haluun mehua. Äiti mä en jaksa. Äiti!! Mä kaaduin! Äitiiiiiiii!"

Hiihto, luistelu eikä kiekkokoulut eivät ole olleet meidän lasten ohjattujen harrastusten listalla missään vaiheessa, ja meille sopii tämä sesongin mukainen urheilu. Se, että olisi vähän tuntumaa kaikesta. Osaisi uida, hiihtää, luistella.. Sitten omaksi iloksi ja kavereiden kanssa on helppo lähteä uimahalliin tai lätkimään kiekkoa, ja nämä taidot olisi tallella aikuisena, eikä kynnys olisi korkea.

"Koska hiihdellään, pitkin metsiä? Kun maassa on lunta ja pakkasta.. Koska luistellaan, ihan muuten vaan? Kun maassa on lunta ja pakkasta... No tietenkin talvella....!" Arvatenkin tämä rallatus kuuluu vakiobiisi-listaan töissä tällä hetkellä. Töissä hyödynnämme nyt 3-5-vuotiaiden kanssa päiväkodin viereistä luistinrataa ja hiihtolatua, joka päivä. Ne 3-veetkin. Joka päivä. Ihana Suomen talvi.

Hekumoin nyt tätä lasten kanssa ulkoilua, mutta en ole itsekseni ehtinyt hikoilemaan ladulle. On niin paljon kaikkea muuta. Mutta parempi kai se on liikutella niitä reisiä hitaassa tahdissa ladulla kuin lepuuttaa sohvalla?






tiistai 27. tammikuuta 2015

Verenluovutukseen

Tämän tiistai-illan huipennukseksi lätkin kasvoille sinistä stressiä vähentävää kasvonaamiota (ihan oikeesti kuka näitä teho-nimiä keksii?) ja nautin lasin punaista. Verta vahvistamaan ;)

Sillä haasteena on verenluovutus. Ehkä yksi toinenkin siihen lähtee? Aloitin täällä aiheesta meuhkaamisen,  ja haluaisin kannustaa nyt muitakin. Itse katselen kalenteriin neitsytkeikkaa kuukauden päähän... tai jo tälle viikolle! Kuka lähtee haasteeseen mukaan?

"Hyvänteko voi tutkitusti pidentää ikää. Esimerkiksi Health Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että vapaaehtoistyötä epäitsekkäistä syistä tehneillä henkilöiden riski kuolla oli neljä vuotta myöhemmin selvästi pienempi kuin muilla ihmisryhmillä. Verenluovutus on tärkeä tapa auttaa muita." Lähde Taloussanomat.
Ajankohtaisen tilanteen Veritarpeesta voi katsoa täältä. Nyt mua rupesi jännittämään. Pitää ottaa toinenkin lasillinen.. terveydelle, hyväntekemiselle ja vahvemmalle verelle!


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tuntematon potilas


Onko sinua tullut vastaan Kantasolurekisteri? Itse kohtasin tämän Facebookissa kun tuttavat jakoivat PIENI POIKA TARVITSEE APUASI-tapahtumaa. Tilasin itsekin SPR:n Veripalvelulta välineet näytteen antoa varten. Helppoa kuin mikä. Sylkinäyte purkkiin ja postiin.

Liittymällä Kantasolurekisterin jäseneksi voit antaa potilaalle mahdollisuuden pelastua. Oma kymmenenvuotias tyttäreni, herkistä herkin, oli vähän kauhuissaan sylkinäytettä antaessani. Hän halusi tietää tarkkaan mistä on kyse. Selittäessä herkistyin asian tärkeydestä. Jokainen voi auttaa. 

Häpeäkseni lahjoitan ja osallistun hyväntekeväisyyteen huonosti. Tai no, mikä nyt sitten määritellään ja luetaan hyväntekeväisyydeksi ja mikä taas on tavallista kansalaisaktiivisuutta tai yhteisöllisyyttä. Tai kansalaisvelvollisuutta. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Ajattelin kuluvan vuoden aikana myös luovuttaa verta ensimmäisen kerran. Aiemmin olen kärsinyt matalasta hemoglobiinista, joka verta luovuttavilla naisilla täytyy olla 125-175, mutta nykyään arvo kiikkuu 130 pinnalla. Enää pitää aikataulujen osua Veripalvelun kanssa yhteen ;)

Mikä on ajatuksesi näistä? 






perjantai 23. tammikuuta 2015

Haku-ammuntaa ja kysymys lukijoille

Kävin läpi blogin hakusanoja. Joulun aikaan oli vallalla illuusio, että olen tosi himokuntoilija (kyllä mä yritän), kun haetuin ja luetuin teksti oli toissa vuotinen "lankutushaaste". Haaste, jota en ole läpäissyt kahdellakaan yrittämällä.



Toiseksi suosituin kautta aikojen on ollut "voimalauseet". Että pitikin tänne kirjoittaa läpikäymästäni elämäntaitovalmennuksesta. Minä keskeneräinen ressukka, tuskailija, valittaja, tänään pessimisti - huomenna super-positiivinen ja toisinpäin. Mutta niin se teksti vain puksuttaa suosituissa teksteissä. Ehkä niille lauseille on ollut tarvetta jollain muullakin. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että nämä voimalause-tekstit nousevat hakuun syksyllä ja marraskuun pimeinä aikoina.



Muita iki-suosittuja hakuja ovat olleet tyttären asd:stä eli sydämen eteisväliseinäreiästä kertovat postaukset ja samaisen tyttären maito- ja kanamuna-allergiaan liittyvät kirjoitukset ja reseptit.



Kaikenlaista on haettu ja siten päädytty tähän blogiin. Tässä viime viikkojen Top 10: "ikkunasta ystävän mä nään", watson selänne", "sydämellä elsa", "uni autosta", "oksentaa rajusti", "töihin?", "vauvakuume äkkiä", "haluan remontin", "miesluola teko", "voimaannuttava lause avuksi".


Jotenkin epätoivoisia, eikö? Jos oikein mutustelee noita edellisiä. Mutta olen kiitollinen, ja ihan iloinen jos joku löytää vertaistukea täältä.



Siinä mennyttä haku-ammuntaa. Jargonia on luvassa jatkossakin, mutta nyt (...okei, koska vain..) on mahdollisuus vaikuttaa: Onko toivepostauksia?











keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Probioottien probiootti

On pitkään pitänyt esitellä meidän jääkaapin must-tuote, probioottien probiootti, Symbioflor 1. Tämä esittely tuli näin noro-kauden kynnyksellä mieleen, kun kaikki kuitenkin etsivät lapsilleen Gefilus-jugurtteja kaupoista.

Keskimmäinen lapsista aloitti infektiokierteellä lapsuutensa ja hoitovuotensa ja silloin käsiini eksyi Korvatautien erikoislääkäri Rauli Mäkelän "Irti tulehduskierteestä"-kirja. Ja kirjan myötä nämä Symbioflor-probioottitipat. Uskoakseni näillä kuntoutettiin meidän lapsi.

Näistä saksalaisista tipoista on tullut meidän luottotuote, joka on käytössä nykyään lähinnä talven flunssakausina, nyt tyttären hoidon alkaessa, lääkekuurien yhteyksissä ja niin edelleen, kaikissa vastustuskykyä vaativissa tilanteissa. Sairastaessa annostusta lisätään ohjeiden mukaan ja tippoja annetaan useamman kerran päivässä oman immuunipuolustuksen tueksi. Suosittelen, saatavana luontaistuotekaupoista, myös joistakin apteekeista.

Mä oon kyllä vähän taika-uskoinenkin. Tippoja ei voi unohtaa, muuten paha-paha-paha sairaus varmasti iskee. Mikä on teidän perheen luotto- tai täsmätuote näin infektio-aikana?


lauantai 17. tammikuuta 2015

Jääkaapin ovi - blogihaaste

Finn for life-blogista tuli vastaan tälläinen helposti lauantai-aamuna toteutettava haaste. Jääkaapin ovi.



Tämä toimii hyvänä esittelynä uusille ja vanhoille lukijoille. Mitään säästelemättä, lapsiperhepainoitteista. Saatan vieraita ja juhlia varten siivota kaapin ovet ihan valkoisiksikin, mutta tässä ovi on tänään.

Ovesta löytyy lasten lukujärjestykset, varjolista hoitoajoista, ryhmäkuva, ristiäiskutsu (iiih ne on tänään!), synttärikutsu.

Sitten lajittelematonta postia, joka on lätkitty kiireessä seinään - hammaslääkäriaikaa, oikomishoitoröntgen-aikaa, palautekyselyä hoitopaikasta, telinevoimisteluasun pesuohje, koulun urheilupäivän kyselylomaketta, koulun hammashoito - rastiruutukyselyä ja niin edelleen.

Sitten oven vakiolappuna suttupaperilla voimalauseeni: "Life isn't about waiting for the storm to pass. It's about learning to dance in the rain". 

Lisänä käyttämätön lahja tyttäreltä isälle (kuponki yhteiseen kitaransoittohetkeen), kaksi lippua museoon, luopumamme kissan kuva (uudet omistajat lähettävät kuvan joka vuosi), tyhjiä muistilappuja.

Ovesta löytyy myös äitini säästämä lippulappu syntymästäni (olen vauva numero 505), jonka toisella puolella on printattu ohje sen aikaiseen vauvan lisämaitoon (1/4 l vettä, 1/4 l maitoa, 5 tlk sokeria - keitetään). Hurjan kuuloinen!

Magneetit ovat kaikki lahjoina tulleita. Pentikkiä, Alanyan matkaa, muumia, Tupperwarea, Nalle Puhia. Jouluna pienin sai lahjaksi Nooan Arkki-domino-magneetit. Tämä peli on tosi mukava, ja näin kaksivuotias viihtyy keittiössä ruoan laiton aikana hirveän hyvin.

Tällä haasteella on tarkoitus haastaa kolme blogia. Mutta en halua nimetä ketään. Haastan kaikki, kiinnostus teidän jääkaapin oviin on suuri. Tell me, show me! Ole rohkea, tarkoitan juuri Sinua!


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Villilä


On se vaan upeaa olla elossa ja hengittää. Mä olen sellanen seisova keksinmupeltaja kyllä muutenkin, mutta tänään kikattelin näkkäri suussa työkaverin vitsille ja avot: Väärään kurkkuun. Eikä silleen yskien ohimenevällä tavalla, vaan polvillani saamatta henkeä. Onneksi en ollut yksin, ja selkää tosi tosi kovaa läiskimällä saatiin muru pois.

Puistattaa vieläkin. En saanut sisään yhtään ilmaa. Kurkun alue on vielä illallakin ärtynyt. Pelottava tilanne, enkä edelleenkään vähättele ruokailukäytäntöjä: ruoka suussa ei puhuta (tai naureta!), eikä hötkyillä turhia.

Niin, upeaa olla elossa. Mutta yöt kotona ovat sen suutulpasta eli tutista vieroittamisen jälkeen olleet jotakuinkin ******illisiä. Oli siinä pikku-lämpökin välissä, jolloin käytiin korvatkin katsottamassa lääkärillä, mutta ei ollut sekään syynä kaksivuotiaan yökiljuntoihin. Siis lapsen, joka on nukkunut syntymästään lähes yöt läpeensä omassa sängyssä.

Jotain tassuhoivaa uniopetteluun tässä viritellään, kun tutti taisi olla unenapu pitkin öitä. Nyt se ollaan me vanhemmat, vuorotellen. Lastenohjelmat ja iltavillit isompien kanssa ovat tällä hetkellä pannassa, rauhallinen ilta kun tuo rauhallisen yön. Tai siis toivotaan, toivotaan. Nimittäin yöheräily viikkotolkulla vie järrrrrjen!



tiistai 13. tammikuuta 2015

Tiistaita

Onpa kynnys avata läppäri hetken jälkeen. Tai aiheita mulla on satoja ja olenkin jokaisesta kirjoittanut yhden lauseen tuonne luonnoksiin, että jatkaisin sitten paremmalla ajalla. Nyt kun hetki olisi, mikään niistä ei ota tulta alleen.

Mutta sen sanon tälle illalle, että on se kyllä ihanaa - oikeasti ihanaa - kun on lunta. Näppäsin kuvan aamulla kahdeksan aikaan. Lumityöt piti tehdä, jotta pääsin pihasta autolla. Ja vaikka olen haikaillut toisten aurinkolomakuville kateellisena, nautin täysin rinnoin lasten mahdollisuudesta luistella, sekä omieni kanssa että töissä. Nämä muutamat päivät kun se on sään puolesta ollut mahdollista.

Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille ruudun takana. Siirryn itse vaaka-asentoon joululomalta jääneen kirjan kanssa. Kaksi luettu, Syyllinen kesken.


perjantai 9. tammikuuta 2015

Tutitta

Helou. Minulla ei ole viikkoon ollut resursseja edes lukea muiden kirjoituksia, saati avata konetta omille ajatuksille. Ei vaan ole ollut aikaa, kun on pitänyt nukkua yöhulinaa varten. Ei mitään vakavaa, vaan tutti.

Tutti. Se on nyt poissa. Yli kaksivuotiaaksi se nuokkui pienimmän suussa, siis ihan kauhean pitkään.

Ensimmäiselle lapselle en suostunut edes tuttia antamaan, kun pelkäsin imetyksen menevän pieleen, ja olinkin sitten itse vauvan tuttina. Puolivuotiaana minun onneksi hän hyväksyi tutin ja imemistarve suuntautui tuttiin. Vuotta myöhemmin veimme tutin yhdessä naapurin pupulle, ja ensimmäisen iltayön harmin valvoimme ja katsoimme Teletappeja. Helppo vieroitus.

Toiselle lapselle tarjosin jo sairaalassa tuttia, vaan poika ei huolinut. Imi peukaloa heti. Lopulta hylkäsi peukalon kahdeksan kuukauden iässä, kun suu oli täynnä puhkeavia hampaita ja särkeviä ikeniä. Vielä helpompi vieroitus imusta.

Kolmas rakastui tuttiin heti, ja rakasti sitä viime lauantaihin asti myös. Rakastaa ja kaipaa vieläkin. Pitkäänhän se oli ollut vain unensaannissa apuna illalla ja yöllä, mutta influenssassa tuli entistä tärkeämmäksi lohduttajaksi.

Viime yönä, eli kuudentenakin yönä tyttö kaipasi huviaan, kitisten ja itkahdellen. Kolmantena päivänä vieroituksen alusta loppui joululoma ja tyttö lähti ilolla hoitoon: "Siellä se minun tutti on!". Eipä ollut. Vielä tänään kuudentena päivänä hän lähti päiväkodin varahoitoon nyökytellen ja vakuutelleen itselleen iloisena: "No siellä se minun tutti on!". Ei ollut. Enää ei taida tuolle optimistille olla tutinsyöntipaikkoja jäljellä, joten sen täytyy tarkoittaa sitä, että meillä nukutaan vihdoin.

Hyvää alkuiltaa, yötä ja viikonloppua kaikille muillekin!

Piilo astiakaapissa


torstai 1. tammikuuta 2015

Uuden vuoden alussa


Tässä miehen kanssa käytiin puhetta menneestä vuodesta. Meinasin, että on ollut hieno vuosi. Mutta kyseessähän on ihan katsantotapa. Valittanut olen, rankkaa on ollut. Mutta millä mittareilla rankkaa? Todellisuudessa asiat on olleet mallillaan. Töihin piti mennä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Omia valintoja, koita kestää.

Äkkiä piti sanoa jotain omasta uuden vuoden lupauksesta. Ja mulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen, että vähemmän mustia ja harmaita ylä-osia vaatetukseen. Siis tosi syvällistä, tiedän. Varsinkin kun vertaa viime vuotiseen tosi deeppiin, "olla valoisampi ihminen". Mutta oikeasti musta ja harmaa ei vaan ole mun kasvoille sopiva väri, mutta niitäpä on kaappi täynnä. Näillä mennään siis. Vähemmän mustaa kasvoille.

Valoimme tinaa illalla kotona. Kyllä, edelliset kolme vuotta samoilla tinoilla. Oma tulkinta tulevaisuudesta tinan mukaan on sellainen vanhan ajan Lady. Arvokas ja ylväs, vahva nainen. Se minä olen, vuonna 2015.

Kävimme myös pienen siskonpojan 1-vuotis syntymäpäivillä. Onnea pieni ihana aaton poika. Toivon juhlista perinnettä aattoiltoihin, sillä alan olla kyllästynyt tähtisädetikkuihin ja nakkien keittoon kotona.

Koululaiset olivat super-onnellisia kun saivat valvoa tänä uudenvuodenaattona. Kello 22.24 kehotin sänkyihin. Ihan tyytyväisiä olivat. Joo, tiedetään, aika aikaisin.

Jatkan iltaa peiton alla skumpan ja kirjan kanssa. Hyvä uutta vuotta 2015!


"He who breaks a resolusion, is a weakling.
He who makes one, is a fool."

F.M. Knowles