keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Parkouria

Kaksi parkour-kertaa takana.Wikipediasta lisää lajin taustoja. Käyn auttamassa kaveria sen salilla, enkä olisi IKINÄ päätynyt lajin pariin kuin vahingossa. Ensimmäisen kerran jälkeen olin intoa täynnä, mä osaan, mä osaan! 20 vuoden kuperkeikkakammo on ylitetty, lentokuperkeikkakin sujuu! Hypin kuin mikäkin gaselli tai oikeammin sammakko-hämähäkkimies muiden mukana. Kotiin tullessa olisin halunnut pongahtaa ruokapöydälle, tehdä rollin, monkeyn, spinnejä ja muita juuri oppimiani termejä sohvilta mattojen kautta sängyille. Mutta joku on kieltänyt huonekaluilla keikkumisen..?

Toisen kerran jälkeen olin vähän allapäin. En jaksanut nostaa tätä ruhoa käsilihaksilla tangolla erinäisiin kieppeihin. En jaksa en pysty. En tiedä miten tästä sisuunnun ja irvistän itseni tangolle. Niin ja TÖMPSTÖMPS-alastuloihin voisi hakea sulavuutta.

Huomenna taas. Parasta on alkulämmittely. Me aikuiset ihmiset leikitään hippaa hernepussilla. Ihan parasta. Vähänkö tekee hyvää villiintyä virkahymystä!


Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Watson Buzzaus

Lähdin Buzzaamaan Watson-palvelua. Buzzadorina saan testata tuotteita, ja kertoa niistä sitten eteenpäin kokemuksia, myös kaunistelematta. Tällä kierroksella Watson-palvelu, jolla voi katsoa tv:tä milloin haluaa, miltä laitteelta tahansa. Tv, tietokone, kannettava, älypuhelin ja tabletit, kaikki käy. Lisäksi Watsonilta voi vuokrata Makuunin-leffoja. Ideana, että näitä saa katsoa milloin vain, missä vain.

Meillä kokeilu jäi vähän unohduksiin. Katsotaan vissiin aika vähän televisiota. Tai sitten tämä kokeilu ei syöpynyt puolisoni mieleen, joten jäi vähälle. Ja lapsille riitti perustarjonta tv:stä. Yritimme kovasti katsoa näitä Makuunin leffoja, popcornit oli jo valmiina, joskaan Buzzadorille luvatut ilmaiset kampanjakoodit eivät toimineet kunnolla. Sitä paitsi Watson-palvelu on paraikaa ilmainen kaikille muillekin, go ahead try it!

Tallentava digiboksi ajaa meillä saman asian. Tallensin kuitenkin testiksi Pikku Kakkosen, ja toimi mainiosti ja moitteettomasti kannettavalla. En kokeillut tabletilla enkä puhelimella. Sopii varmasti ihmiselle, joka haluaa katsella silloin kuin haluaa. Ja superkiva vuokrata leffa hetken mielijohteesta!

Äiti katsoo puhelimelta draamaa, isä sohvalla kannettavan kanssa urheilun maailmassa, lapsilla tabletilla menossa joku leffa. Pikkuneiti kiertelee hakemassa huomiota jokaiselta. Näinkö se menisi? Itseäni häiritsee kovasti tilanteet, jossa ihmisillä on kaikilla omat laitteet edessä. Eipä tule riitoja. Eikä neuvottelua, yhteistä aikaa eikä vuorovaikutusta. 

Ehkä me Teemu vielä nähdään sut Watsonin kautta..
** Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.**

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kirja-bongausta

Lukutaito on rikkautta. Olen aina lukenut paljon, mutta lasten ollessa 0-1v lukeminen on ollut jäissä. Paitsi ensimmäisen kohdalla, kun ei ollut muita tekijöitä viemässä huomiota. Imetin illat kirja vieressä.

En juurikaan lue illalla sängyssä, vaan paras lukupaikka on lattialla tyynyjen päällä keskellä päivää.. pikkuneiti kiertelee leluineen ympärillä, välillä jutellaan muutama lause. Hän sanoo "Öh öh hhauvva", ja minä vastaan "Niin, hauva sanoo hau hau vuh vuh", ja homma jatkuu. Ehkä vielä kannullinen haudutettua teetä vierelle.

Tänään kävin kirjastossa 9-vuotiaan kanssa, hänellä kädessä moniste koulun lukudiplomia varten, itselläni puhelimessa auki Kirjapolkuni-blogi. Vähänkö helpompaa lukea jonkun muun bongaamia kirjoja! Viime viikkoina nappasin tästä blogista lukemistoon Gaute Heivollin "Etten palaisi tuhkaksi-kirjan ja omalta listaltani Torey Haydenin "Sähkökissan". En tiedä mikä Haydenissa minua koukuttaa, koko kirjasarja on kohta käyty läpi. Hayden on erityisopettaja ja psykologi, joka kirjoittaa tosi tarinoita ja fiktiivisiä kertomuksia ongelmalapsista. Omat mini-mini-mini-skidihuolet lapsista saavat perspektiiviä :D

Tänään blogista mukaan lähti Herta Müllerin "Tänään en halunnut tavata itseäni" ja Carol Shieldsin "Pikkuseikkoja." Jokunen viikko sitten tein varauksen kirjastoon myös kirjasta "Taivaslaulu", kirjoittanut Pauliina Rauhala. Tämä lapsiarjesta, uskonyhteisöstä ja mielen järkkymisestä kertova kirja on melkoisen suosittu sillä olen varausnumerolla 74... :O






Maidoton ja munaton pulla

Tälle päivälle saatiin herkkua. Ajatuksella tehty allergista 1-vuotiasta pikkuneitiä ajatellen, mutta hän ei kuitenkaan herkuista paljoa välittänyt. Maistuu ei-allergisellekin (mmm...), resepti on nyt testattu ja muutama pulla pakastettu pikkuneidin seurapiirikahveja varten.

Maidottomat munattomat pullat


1 prk Sunnuntai Kuohkea Vispi (meillä oli tätä kaapissa, kokeilin ja toimi hyvin,
kaikki muutkin maidottomat tuotteet käyvät!)
1dl vettä
1dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
(1/2 tl kardemummaa)
1 ps kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
n. 6-8 dl vehnäjauhoja
1dl juoksevaa maidotonta margariinia

Tee kuin tavallinen pullataikina: Laita vispi ja vesi kattilaan, lämmitä reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää suola ja sokeri, sekä osa jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Lisää loput jauhot ja margariini. Vaivaa taikina tasaiseksi ja anna kohota. Leivo haluammallasi tavalla.

Paista pullat 200 asteessa 8-10 minuuttia, riippuen pullan koosta. Voitele kypsät ja kuumat pullat heti maidottomalla margariinilla ja ripottele sokeri päälle. Jäähdyttyään sokeri tai muu koristelu ei enää tartu.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Päivän philosofia


Eikö olekin hienoa, että tämän harmaan pakkastaivaan alla, meistä kaikista jää jälki? 
Mikään ei siis ole merkityksetöntä.



maanantai 20. tammikuuta 2014

Lapsiperhe tärähtää kylään

Olen ollut äiti 9 vuotta ja reilut kolme viikkoa. Äiti siis miltei koko aikuisikäni, 23 vuotiaasta lähtien. Silloin muilla ikäisilläni kavereilla ei liiemmin lapsia ollut. Ja siispä kun tupsahdin pienen kanssa kahville sinkkujen ja lapsettomien yksiöihin ja kämpille, saivat ensimmäisenä kyytiä viinipullot alahyllyillä. Ja kaikki muukin. Taaperoikää lähestyvä repii kaiken alas, kokeilee, tutkii, maistelee. 

Kahden vuoden kuluttua saimme toisen lapsen. Sen piti olla siinä, mutta kolmas tuntuikin hyvältä ajatukselta viiden vuoden jälkeen, ja olemme taas tilanteessa kun "Tuhotaapero tulee kylään". Turvaan kaikki arvokas. Siis tosi hauskaa kaikilla. 

Viime kuukausina olemme kyläilleet paljon koko perheen voimin. Isommat jaksavat jo seurustella ja kuunnella aikuisten jorinoita jonkin aikaa, mutta lopulta kaivetaan laukusta akuankkaa tai älylaitetta viihdykkeeksi. Kun ei siis leikkiseuraa tai leluja tietenkään talon puolesta ole. Enkä sitä odotakaan.

Mutta entä se Tuhotaapero. Nuolee pöydänjalkaa, kakkaa kesken ruokailun. Ja lapsettomat nostavat kulmiaan tai hihittelevät. Ei auta kuin keskittyä ja koota ajatuksensa: "Ehkä heille joskus tulee lapsia.. tai ... heidänkin lapsensa ovat joskus olleet pieniä. Ja ennen kaikkea meidät kaikki on kutsuttu kylään..". Oivallisia oppituokiota ihmisyydestä niin lapsettomille kuin lapsellisille. 

"Children are messy and noisy and loud and whiney.
Children cry and fight and annoy and bother. Children stumble and fall and break things and scream. Children are wonderful and funny and pure. Children are full of love and light and strength. Children are inspiring and adventurous and beautiful. Children … they string our joys, like jewels bright, upon the thread of years (Edward A. Guest).
Kuva ja sitaatti täältä

Päivän miete vol.2


"On lähes mahdotonta olla yhtä aikaa masentunut ja aktiivinen. Vaikka haluaisitkin, niin sinun on vaikeata jatkaa murjottamista, valittamista, laahustamista ja itsesäälissä kieriskelemistä, jos alat toimia ja teet jotakin. Mitä tahansa!"
(Wayne W. Dyer)


Rakastan kieriä itsesäälissä ja mökötyksessä. Oikein rypeä valittamisessa. Vaikka kerran viikossa. Jäädä peiton alle ja olla muka suuttunut, mököttää hiljaa. Ei lapsille, vaan itselle tai jollekin, jostakin. Potea väsymystä. Sen jälkeen kaikki on ihan huippua! Niin kuin nyt vaikka ulkoilu ja raitis ilma.

Etsi kuvasta lumimies

P.S. Vähän hämäävä tue Dyerin lause, tässä ei varmastikaan tarkoiteta oikeaa Masennusta, vaan lievempää alakuloa. Hatunnosto kaikille oikeasti sairastaville.


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Toistaiseksi voimassa olevaan toimeen haetaan Tiskaajaa

Olen nyt yrittänyt kysellä mieheltä, että eiks sekin niiku periaatteessa inhoa näitä "kotiäidin päiviä"? Nyt kun se on isäkuukaudella. Aamupalat ja tiskit, kyyditykset koululle, lounas ja tiskit, kyyditykset koululta, välipala ja tiskit, "mul ei oo mitään tekemistäää"-vastailut, kaverikyläilyt, päivällinen ja tiskit, harrastukset ja kyyditykset, iltapala ja tiskit. Vaipanvaihtoa. Tiskit tiskit tiskit. Ja aarhg mä niin inhoan täyttä keittiön roskista. Enkä paina sitä alaspäin, en todellakaan. Se saa mennä ilmaa täynnä jätelaatikkoon.

Mulla itselläni on periaate, että en lähde mihinkään kotoa, kunnes paikat on kunnossa. Tyylillä tiskipöytä ja sängyt pedattuna, verhot avattuna. Mutta eihän se aina niin mene. Sen kerran kun on aamukahvitreffit jossain, niin kotiin tulee virkeä äiti, mutta edessä taas täysi roskis ja koululaisten kaatuilleet muromaidot pöydällä. 

Mies sanoi, että se on sitä arkea. Normisettiä, peruskuviota. Voi että, kun se on niin Järkevä. Olen kypsä arjesta. Siinä olisi jo ihan hyvä syy kaivata töihin. Jo kolmatta kertaa. Joku sanoo, nauti kun voit. Niin yritänkin, hengittää ja keskittyä olennaiseen, lasteni kanssa oloon. Voimalauseeni ohoi! Mutta voisko joku silti tulla meille pysyvästi tiskirätti-kädeksi ja keittiö-orjaksi?

Entäpä sitten perusruoka. Ruokatyhjiöstä päivää! Kärryyn hyppää taas kerran broileria ja jauhelihaa. Mitäpä niistä? Yhdeksättä äitivuotta teen lapsille maistuvaa perusruokaa makaronilaatikkoa, spagettikastiketta, lihapullaa, broilerikastiketta, broileria riisillä, broileria kasviksilla, broileria pastan kanssa. Perunaa perunaa perunaa. Alkaa kurkkua jo kuristaa. Kasviksia meillä syödään hyvin, kärryssä on todellakin muutakin kuin yksi kurkku. 

Olen yrittänyt mielistellä miestä innostumaan kokkailusta. Silloin kun me tavattiin kohta yksitoista vuotta sitten, se duunaili mulle kaikkea itämaista ja muuta hyvää. Mun pitää todellakin mielistellä sitä innostumaan siitä taas. Tuoreista yrteistä ja reseptikikkailuista. Sillä eiks se, joka kokkaa, siivoaa myös pöydän ja tiskit? :D

Voi ei taas keittopäivä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

11-haaste



Nappasin Päikkärit-blogista haasteen. 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista. 

11 asiaa minusta:
Perusreipas. Päivittelijä, siis voitsä uskoa. Jahkailija. Valittaja. Innostuva. Sitoutunut. 100 rautaa tulessa. Paljon unta tarvitseva. Kaikki närästää. ÄITI. Still 22 mieleltään.

Kysymykset:
1. Oletko hyvä nukahtamaan?
Niin no, se riippuu täysin illan ja seuraavan päivän kuvioista, että kuinka kierroksilla käyn. Ja kofeiinin määrästä. Kuinka herkkä voi kofeiinille ollakaan! Kello 15 jälkeinen vihreää teekin voi joskus pyörittää sängyssä. Toisaalta iltapala(sala)hörppy colaa ei tee mitään. Yleensä nukahdan kuitenkin hyvin, heti ja aikaisin.

2. Osaatko tehdä kärrynpyörän?
En. Tyttö tekee, koko ajan kaikkialla. MUTTA. 20 vuoden jälkeen tein viime viikolla kuperkeikan. JA SE ON ISO JUTTU. Seuraava tavoite on voltti. Kaveri painosti, ja tällä viikolla alkaa aikuisten Parkour. Uuh... apua.

3. Mitä olet lainannut viimeksi kirjastosta?
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (kesken juuri nyt, sujuvaa tekstiä!), ja Torey Hayden: Sähkökissa. Haydenilta olenkin jota kuinkin lukenut nyt kaikki, suosittelen näitä kirjoja.

4. Mistä olet ylpeä?
No siitä kuperkeikasta kohdassa 2. Ja lapsistani. 

5. Millaiset juhlat tykkäisit järjestää?
Viime aikoina on lasten juhlia on ollut riittämiin. Aikuisten juhlat. Viiniä. Tyyliä. Naurua. Iloa. Hyvää naposteltavaa.

6. Toteemieläimesi?
Kissa.

7. Elämäsi paras suunnittelematon käänne?
Hain extempore opiskelemaan eng. kieliselle linjalle. Siis kaveri siiderin lomassa käski soittamaan paikkaa lisähakua varten. Seuraavana päivänä lampsin haastatteluun rennolla otteella. Sain opiskelupaikan ja tapasin mieheni -> Kolme lasta, arjen rakkautta ja jättilaina :) Miten tässä näin kävi?

8. Lempiastiasi?
Teekuppi. Mallilla ei väliä. Iso.

9. Onko sulla taipumusta vuodenaikojen mukana vaihteleviin mielialoihin?
Todellakin. Kesää odotellessa.

10. Elämäsi paras kesä?
Aupair-reissun jälkeinen kesä. Marketin lihatiskillä kesätyöt, kimppakämppä kaverin kanssa, kemuja, juhlia, Hietsua. Vapautta ja aurinkoa. Kesät lastenkin jälkeen on ollut hienoja. Mutta tuossa kesässä oli nostetta..

11. Lempilautapelisi?
Inkan Aarre lasten kanssa. Trivial Pursuit miehen kanssa. Alias, myös junior-versio. Monopolistakin voi tykätä kun 7-ällän ylioppilasveljet eivät ole enää peleissäni mukana :D 


11 kysymystäni seuraavalle:
1. Aamuvirkku vai iltavirkku?
2. Kynsienhoitosi tilanne?
3. Kerro kampaamokokemus?
4. Cola vai cola light?
5. Paras liikuntavinkkisi?
6. Mistä ruoasta et pidä?
7. Kerro äidistäsi?
8. Minkä kanssa aurajuustoa?
9. Kerro yksi unesi?
10. Haaveammattisi lapsena?
11. Kenen puhelinnumerot osaat ulkoa?

Se vaikein osio, nyt pitäsi haastaa 11 bloggaajaa. Missäpä tämä ei olisi jo ollut! Olen aloittelija pienillä piireillä, joten aion hakea niitä myös Blogilistalta. Hakusana ARKI. Kommenttikenttäänkin riittää ja voi vastata kuka vain :D
Tuntemattomat Terve teille! 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Början av Isäkuukausi

Miehen isäkuukautta on takana viikko.
Tilanne kotona tällä hetkellä:
- Pikkuneidille 1v on ostettu kaksiosaisen haalaripuvun lisäksi helposti puettava kokohaalari.
- Kaappi on täytetty 1v valmisruoilla.
 -Pyykkikori on pesty tyhjäksi ja puhtaat pyykit pinoutuvat. 
-Äiti on rättiväsynyt käytyään töissä, mutta reippaampi lasten kanssa iltapäivisin. Viime viikolla töiden jälkeen puistoilin iltapäivällä ja pelasin neljä Afrikan tähti- ja kaksi Inkan aarre-ottelua ennen päivällistä. Vielä joulukuussa miehen kotiutuessa puoli viiden aikaan heitin vetovastuun miehelle ja odotin nukkumaan pääsyä. Omia on ikävä.
- Isä osaa sopia eskarilaiselle leikkitreffejä ihan yhtä hyvin kuin äitikin. Kyllä isä osaa. Homma on hallussa.
- Jääkaapin sisältö on mysteeri. "Kyllä siellä vielä eilen oli riisipiirakoita..? Miten niin ei ole maitoa? Kuka tän on ostanut?"
- Kotona ei päivisin pähkäillä verhonvärejä vaan jotain yläpohjaa tai eristyksiä. 

Havaintoja työstä:
- Koululaiset ovat samanlaisia kaikkialla, mutta jättikoulut ja -luokat pitäisi kieltää ja pienet kyläkoulut ovat suloisia. Isoissa kouluissa normimeno käytävillä on kuin sotatantereella, vahvat vievät voiton.
- Työssä käynti on kivaa ja vierailevana tähtenä on hienoa olla. Opettajan työ sopii minulle, kunhan siihen ei tarvitse sitoutua lukukaudeksi. (Edit. En siis nyt tee omaa virkaani lastentarhanopettajana vaan opettajan sijaisuuksia kouluissa.)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Lähikuusi - gotta love it.

Joulukuusi on ulkona. Ensimmäistä kertaa se säilyi sisällä loppiaiseen saakka. Ja olisi voinut puolestani olla pidempäänkin. Nimittäin.. pudonneiden neulasten määrä on ollut olematon! What? Vain kaksi kertaa olen imuroinut kahden viikon aikana (tsot tsot aika vähän tai paljon, mutta meillä onkin siivottu muualla kuin lattioita, kun oli se Yksi Vieras).

Lähes kymmenen vuoden oman perheen kuusikokemuksella, tämä kuusi kesti, eikä se neulasten takia lentänyt heti tapaninpäivän jälkeen. Joo, ulkona oli myös lauhaa, eikä takkaa polteltu, mutta niin on ollut muinakin jouluina. Tiedän kyllä lähiruoan ja luomun edut, mutta vähän huonosti ostan niitä. Tämä kuusi oli lähikuusi tästä kylältä. Merkinnäksi itselle seuraavaan jouluun: Hanki kuusi kylän puutarhalta. Unohda Bauhausin saksalainen halpakuusi, bensoineen hinta on sama. Tai mikä tahansa muu kuusimyyjä, joka kaataa kuuset liian aikaisin.


Näin kasvillisuutta sivuten, olen taas kunnostautunut viherkasveissa. Tai niiden hautaamisessa.


Saniainen ennen
Jälkeen

Jälkeen


Orkidea ennen
Jälkeen

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Pieni asia, suuri ilo

Tänään oli joku satusunnuntai. Kävin oikein kauppakeskuksessa, hakemassa NetAnttilasta tilattuja tavaroita ja viemässä puhelinta huoltoon. Semmoisella happyhappy-fiiliksellä. Not. Valoisampi ihminen vuodelle 2014, missä oletkaan?

Jostain syystä kaikki olivat kuitenkin minun suuntaani huipulla tuulella, PYYTÄMÄTTÄ JA VÄNKÄÄMÄTTÄ! Anttilasta sain taulun 70% hinnasta pois (oli tosin jo tammialessa -20%), koska siitä puuttui ehkä tarpeetonkin ruuvinaula. Enkä ehtinyt kuin kääntyä myyjän puoleen "onko tää..". Yleensä vastassa on yrmeitä katseita. Nips naps hinnasta pois. Kassalta maksettuani kassaneidit huutelivat perään ylimääräisiä ILMAISIA kasseja PYYTÄMÄTTÄ tai VALITTAMATTA tai IRVISTELEMÄTTÄ. Palautetta annoin: "Onpa täällä ihanaa väkeä töissä".

Elisa Shopitista asiakaspalvelija PYYTÄMÄTTÄ  kirjasi huoltolähetteeseen: "Asiakas on erittäin tyytymätön laitteen laatuun, haluaa uuden laitteen."  Enkä ollut kuin vikissyt että tää on vähän kurjaa ollut. Kauhean kiva.

Eihän nämä nyt mitään jätti-juttuja ole. Mutta pieniä asioita, joilla on merkitystä. 
"Aina kun jotain hyvää ja mukavaa tapahtuu, 
kirjoita lappunen ja laita purkkiin. 
Voit yllättyä vuoden 2014 lopussa!"

Taulu, jonka ostin löysi paikan keittiöstä. Ei niinkään kuvaa tätä päivää, mutta yhdeksi voimalauseeksi yllättävään kaaokseen: 
KEEP CALM
AND
 CARRY ON.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Haluan ikärajat!

Se tunne.. ja hämmennys. Ensinnäkin  jo ihan siitä, että eläkkeellä oleva äitisi on modernisoitunut ja alkanut käyttää WhatsAppia. Ja lähinnä siitä, että hän käyttää hymiöitä, irvistyksiä, nyyhkykyynel-ilmeitä (oikeesti!) ja kohtalokkaita piste-piste-pisteitä ... ... ... .... 
Muiden hymiöt ja piste-piste-pisteet pystyy tulkitsemaankin, mutta entä suurten ikäluokkien kasvatin?
Pakkohan se on soittaa perään, että Ootko ihan kunnossa, niiku okei? Onko kaikki varmasti hyvin?

Perheemme lapsillakin on luurit. Eskarilaisellekin päätyi yksi meidän hylkäämä luuri, "kotipuhelin", long story, ei hän sitä edes käytä eikä tarvitse, mutta jossa on kolmasluokkalaisen hävitettyään tilapäisesti puhelimensa, hankittu prepaid-liittymä. Tämä puhelin on sitten ollut eskarilaisen "harjoittelen lähettämään mummoille viestejä kun siinä saldoakin on"-käytössä, kunnes hukkui kuukaudeksi: Emmä tiiä missä se on. Mut mä haluun sitte syksyllä sen ja sen ja sen merkkisen puhelimen. Niin viattomasti. Arvokas tai ei, tälläisista asioista pidetään huolta.

Yksi äiti, jolla on vanhempia lapsia, puhui, että nykylapset eivät vertaile niinkään merkkivaatetusta vaan teknologiaa ja puhelimia. Huomattu on. Mutta pitääkö ekaluokkalaisella olla puhelimessaan netti? Joo, netistä haettava tieto tai pelit ok (tai oikeastaan ei ok ollenkaan jos tämä äiti saa päättää). Tai onko ok, jos kolmasluokkalainen selailee Iltasanomia, vain koska sen kuvake on hänen puhelimensa etusivulla? Näin meillä tytön kaveri viime viikolla. Call me old-fashioned, mutta niin pitkään kun lasta voi suojella tissikuvilta tai perhepuukotus-sepostuksilta, niin aina parempi.