torstai 31. lokakuuta 2013

Mitä laitetaan?


Kannattaa muuten tökätä sormi silmään perunoiden valinnan jälkeen kaupassa. Silmää on nyt hoidettu neljä viikkoa eri tipoin. Ensin näärännäppynä, nyt luomirakkulana. Ja luomirakkula kestännee semmoisen kolme kuukautta. Sen jälkeen mietitään kirurgista avaamista. Ei mitään järkyttävää ulkoista haittaa, mitä nyt välillä punoittava silmän sisäkulmapatti.

Niin että käsihygienia kunniaan.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Jännittävä aamu


Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, isovanhemmat neuvoivat pitämään tavallista meteliä kotona, jotta lapsi  ei pelkäisi kovia ääniä kotona (imuri, fööni ym). Emme tietenkään uskoneet, vaan kotonamme hiippailtiin vauvan unienkin aikana. Pärjäsimme kuitenkin ihan hyvin, vaikkei hän imuroinnista pitänytkään. Oli varmaan toinen vanhempi viihdyttämässä vauvaa, kun siivottiin.

Toisesta lapsesta en muista ääni-pelkoja. Vai onko poikiin sisäänrakennettuna brumbruuuum-äänien sieto? 

Kolmas lapsemme syntyi elämisen ääniin. Raskausajan kuljetin häntäkin töissä päiväkodin desipeleissä, synnyttyään hän nukkui missä vain, milloin vain. Tv:n, imurin, keittiökoneiden, leikkien, kinastelun ja riehumisen keskellä. Kaikki hyvin. Ei huopatossutehtaasta tietoakaan, olosuhteiden pakosta. 

Kuitenkin. Nyt. Kuukauden verran 10kk vauva on pelännyt kaikkia ääniä. Kaikkia edellämainittuja. Isänsä aivastus on lisäksi kaikista pelottavin. 

Imurointia olen koettanut kantoliinan kanssa. Melko rankka treeni painavan vauvan kanssa.. joka nyyhkyttää liinassa. Imuroinut olen vauvan unilla. Herännyt sisällä siihenkin, vaikka hurina on melko tasaista. Ja sitä paitsi, äiti tarvitsee hengitystauon edes vauvan nukkuessa, joten en liiemmin harrasta unien aikaan siivousta. Isosisarukset ovat toimineet viihdytysjoukkoina imuroinnin aikana. Toimii joskus, joskus ei. Kuulemma vauvan sydän pamppailee. Imuri on ollut myös esillä lattialla vauvan tutustuttavana. Jännittävä kapine.. Mutta se ääni ja liike.

Tänään vauva kulki mukana istuen triptrapissaan, imi tuttia, rutisti ja nuuhki harsoaan. Done. 150 neliötä lattiapuhtautta. Kippis.




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vielä kerran puutarhassa

Olin ajatellut, että puutarha olisi tältä syksyltä paketissa. Puut tipauttivat kuitenkin vielä sen verran lehtiä, että ne liukastuttavat kulkua ja on parempi haravoida ne pois. Olin edellisenä iltana ollut naistenillassa, ja illasta voipuneena otin pienet torkut lattialla vauvan kierrellessä ympärillä. Unista voimistuneena oli haravoinnin aika. Ja taas puutarha vei mukanaan, aina niin paljon puuhailtavaa! Muuttaessamme 10kk sitten, päätimme katsoa ensimmäisen kesän, ennen kuin muokkaamme pihaa, mutta edelleenkään en ole tehnyt suunnitelmaa. Ehkä talvella on suunnittelun aika.

Mistä tämä sammal sikiää? Keväällä uusin voimin kimppuun!


Mitä se haittaa vaikka isi puki kengät vääriin jalkoihin :D
Tämä on ihan yli-söpö aina-vihreä maanpeittokasvi. Ei tietoa nimestä.
Leikkasin elokuussa lumipalloheisi-puun matalaksi. Se oli onnetomman harva 2,5m puu, jossa kaksi lumipallokukkaa. Keväällä ravinnetta ja tuuheaa kasvua odottamaan.
Syyshortensian kukat jätän leikkaamatta kaunistamaan talvea. Viime talvena oli ihana katsoa keittiön ikkunasta lumisia kukkia.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Vauvan eka disco

Parasta perhehupia mitä meidän 6v ja 9v tietävät, on perhedisco. Siihen kuuluvat kioski, Monopoly-rahat, hinnasto ja herkut. Musiikkia, discopallo ja limbo-leikit. 



Vauva jytäsi vaippa keikkuen. Hiuksetkin oli nätisti. Oikeasti meillä oli pimeää, salama valaisee tässä :)
Kun vauva ei tanssinut, se nojaili kioskilla maissinaksut mielessä.



Hyvää viikonloppua <3

Minän tunnistusta


Olen lupautunut tutun Elämäntaitovalmentaja-opiskelijan harjoiteltavaksi. Haluan mutta en halua. Sitähän voi vaikka kokea valaistumisen. Sain eilen prosyyreitä etukäteen tutustuttavaksi, ja tein samalla Enneagrammi-persoonallisuus-testin itsestäni. Ja itku ja nauru vuorottelivat. Voiko se ollakin niin osuva? Ihana ja kamala yhtä aikaa. Minä :) 


Haloo, onko Minä tavattavissa?


Minähän olen sitten tyyppi 6, Uskollinen Kyseenalaistaja.

mukava * luotettava * sitoutunut * tunnollinen * omistautunut * luottoystävä * kuuliainen *  ystävällinen * kyseenalaistava * vaihtoehtoja pohtiva * huolestunut * tukipilari *  varovainen ja/tai huimapää * kyselevä * sitkeä * varuillaan * ennakoiva * muutospelkoinen * epävarma * lojaali *

torstai 24. lokakuuta 2013

Taikauskoa ja epäuskoa

Toissa kesänä ollessani raskaana, loikoilin vanhan kotimme puutarhatuolissa. Poika hyöri ympärillä "Äitii mul ei oo mitääään tekemistä..". Sanoin, että "etsi neliapila, saat viisi euroa" (..saisin siis ummistaa silmäni pidemmäksi hetkeksi...).  Minuutin kuluttua poika toi minulle neliapilan. Oho. Ylös tuolista ja maksun paikka. Takaisin tuoliin. 

"Äitii mul ei oo mitään tekemistä..." "Etsi toinen apila, rakas, zzzzZZz". Hetken kuluttua hän toi minulle apilan, viisiapilan. Googlettamaan, viisiapila tietää epäonnea, jonka voi kumota vain uusi neliapila. Niin. Senkin poika löysi. Uuden neliapilan. (Me muutkin konttailimme tohkeissamme nurmikolla, löytäen vain tavallisia kolmiapiloita.)

Onnenapilat samalta heinäkuiselta iltapäivältä ovat ikuistettuna kehykseen. Onnenpoika. Jalkapallon pelipaitajaossa hänelle napsahti numero 13. Mökötystä kesti illan, itse tietysti ajattelin sitä epäonnennumerona, mutta lopulta selvisi, että häntä harmitti vain puuttuva Citymarketin mainos paidassa :D Poika on voittanut arvonnoissakin vaikka mitä, mutta lottonumerot eivät ole vielä onnanneet.. 


Sovittiin vihdoin miehen kanssa eilen lääkekaapin lukitsemisesta ja avaimen säilytyspaikasta. Samana yönä isoimmalle ponnahti kova kuume. Jota hänelle ei koskaan nouse. Eikö se nyt tarkoita jotain. Sama kuin vauvan sängynpään laskeminen, kun flunssa on ohi. Heti kun sen laskee, vauva sairastuu uudelleen (joo joo, ennen kouluikää pitäisi sairastaa 200 infektiota, ja menossa oli 3/200, että tuleehan niitä). Tai kun kehun vauvan olevan hyvä nukkuja, hän aloittaakin kuukausia kestävän yökukkumisen.

Älä innostu liian aikaisin, älä sano unelmia ääneen. Ole aina varautunut pahimpaan, se on mottoni. Onko tämä nyt sitten sitä pessimismiäni vai taika-uskoa? :D


maanantai 21. lokakuuta 2013

Peanut Butter Jelly time!

Olin au pairina Amerikassa yli kymmenen vuotta sitten. Perheessäni oli vain yksi 7-vuotias lapsi, eli aika mukavaa vapaa-aikaa vietin hänen ollessaan koulussa. Tämän hoitolapsen lempiherkuista tuli myös omat lempparini, Mac and Cheese (makaroniin sulatetaan vain paljon paljon paljon eri juustoja, mausteita ja kermaa) ja maapähkinähilloleipä. Kyllä, vaalean leivän väliin hilloa ja maapähkinälevitettä.  

Erikoisia kaloripommeja jos ei muuta, auttoi koti-ikävässä. Ei muistuttamalla Suomesta, mutta suklaan tavoin lohduttavasti :D

Aina välillä ostan purkin levitettä, mutta saan syödä sen yksin. Yhdistelmä leivän ja hillon kanssa tuo mieleen snickersimäisen maun. Muu perhe ei voi sietää sitä, eivät edes herkkuhimoiset lapset. 

Minun herkkuni tänään.


Ups, tulikohan liian terveellistä kokojyväpaahtiksen kanssa..


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Mutsi kentän laidalta


Olen tosi onnellinen, että meidän kaksi isointa lasta ovat löytäneet itselleen hyvät liikunnalliset harrastukset. Ja joita he rakastavat tällä hetkellä. Oikeasti, sinnikkäästi harjoittelevat kotona ja kaduilla. Kaikenlaisia kerhoja on kokeiltu, ja aina harrastuksiin lähtö ei ole kiinnostanut.

En tiennyt, että minun summittaisen hääräilijän jälkeläiset voisivat olla niinkin sinnikkäitä halutessaan oppia jotain. Kolmasluokkalaisemme telinevoimistelee ja harjoittelee heräämisestään nukkumaanmenoon kärrynpyöriä, siltaa ja voltteja. Eskarilainen katsoo futiksen mestareiden liigan otteluista maalisuorituksia ja häipyy takapihalle kikkailemaan, kunnes oppii haluamansa.  Hän ei harkoissa kaivele nenäänsä ja katsele pilviä. 

Siis todella kiva, että lapset saavat geenejä muualtakin. Olen itse vähän luovuttavampi tyyppi. Soljunut elämässä, silti onnellisena. 

Pojan futisvalmentajissa on tullut vaihtoa syksyn aikana. Vaikkei itselläni olisi mitään taustaa lastenryhmien ohjaamisesta, näkisin, että vielä aika paljon tarvitaan työtä lasten haltuun saamisessa. Valmentajan statustitteliä ei nimittäin ansaita vain kahvikuppia rutistamalla. "Uu, meitsi on coutsi."

Toivotaan, ettei poikien into laannu aikuisten harjaantuessa. Ei tuohon nimittäin tarvita kuin aikuinen kyykistymään lasten tasolle, nimien opettelu ja aito jutustelu ja ohjaaminen. Leikin kautta. Nää on pieniä vielä.

 "Palllllooo poooooiiisss nyt! Käy päääälle nyt *********!"
 ..kuka ottaa pallon keneltä, kenen päälle pitää käydä ja miten??  Mistä noi nassikat voi sen tietää. Äitiä alkaa ottaa aivoon.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Huomio tamponinkäyttäjät.

En tiedä miten päädyn käyttämään aikaani. Erään kerran huomasin täyttäväni tietoja kuukautiskierrosta saadakseni tamponeja. Joo oikeasti. Vähänkö tuntui pöljältä. Get a life.

Meillä sattuu olemaan miehen kanssa vähän kiistaa juuri näistä intimihygieniatuotteista. Se väittää, että aina sen kauppareissulla mä muistan, että tamponit on loppu. Se yrittää sitten uskotella itselleen, että aikuinen mies voi ostaa kaupasta mitä vain, mutta sitä taitaa nolottaa kuitenkin. No kai ne myyjät nyt tajuaa, että ne menee jollekin naiselle. Ostaahan se pampers-vaippojakin. Sitä paitsi olen ollut lukiokesistä opiskelujen loppuun kaupassa töissä, ja en oikeasti katsonut mitä kukakin ostaa. Liukuhihna-hommaa.

Nyt ne tamponit sitten tuli .. paketissa oli lisäksi pikkuhousut, ripsiväri ja käsivoide. Okei.

Niin, siis nämä ilmaiset tamponit liittyy ruotsalaisten keksimään kotiinkuljetus-tamponipalveluun (mies hyppii onnesta?), eli tämä Reddville myy mainostilaa (tässä laatikossa mainostetaan AIG:n naistentautien vakuutuksia rintasyöpäkuukauden kunniaksi) näihin laatikoihin, ja sitten R.E.D.D Free-palveluun liittyneet saa kerran kuussa ilmaisen tamponipakkauksen, kotiin. Siinä se.
For the record, tämä ei sitten ole mikään itseäni hyödyttävä mainos, vaan kaikki voi saada näitä ihan samoja. Kokeile jos haluat. Ilmaista ja tosi tosi outoa, mutta toimii.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Luonnon lääkekaapilla


Uskon semisti luonnontuotteisiin ja olen valikoiva innostumaan ruoasta lääkkeenä. Vanhemmillani kasvaa vahva yksilö minttua, ja tänä kesänä minttua muutti meillekin. En muista mistä, enkä tietoa enää löydä, mutta kaksi kertaa olen lopettanut imetyksen minttuteen voimalla. Se vähentää maidoneritystä. Jos ei oikeasti, niin ainakin psyykkisesti toimi :D 


Minttua kuivattuna
Kiehautus..
..ja juotavaksi.
Tällä kupposella yrttiteetä on myös muita hyötyjä, useiden lähteiden mukaan se rauhoittaa erinäisiä vatsaoireita. Kuten myös mummon neuvo puolukka-maito. Äitini taas tapasi kohentaa matalaa hemoglobiiniani persiljateellä (kammottavan makuista..) ja raa'an keltuaisen ja appelsiinimehun sekoituksella (erikoista sekin, mutta sokeri auttaa..)

Näihin rohtoihin uskon, muista en tiedä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Proteiinipitoinen marjajuoma

Kirjoitin syyskuussa onnettomasta onnenonginnasta tavoitellessani aikani kuluksi ilmaismaistiaisia. Eikö kukaan muu kuluta aikaansa netissä näin? Tyhmää, tiedän, mutta sain toisella yrittämällä maistiin Robertsin Marjajuomia. On muuten kätevä Postin pakettiautomaatti! Eriluokan hommaa kuin seistä Valintatalon kassalla jonon seassa hakemassa pakettia. Niin kuin meillä täällä kylillä on tapana.


Yllätyksekseni juomat olivatkin proteiinipitoisia juomia, joissa on suunnilleen sama määrä proteiinia kuin Fastin jauheessa. Lisänä tosin hiilareitakin. 


Mies joi toisen, mansikka-vadelman, ei tykännyt. Itse nautiskelin mustikka-vadelman, en tykännyt myöskään. Tahmeaa, rakeista. Ei ihme, että tätä pitää jakaa ilmaiseksi, yäh. I stick to the chocolate one. Muiden mielipiteistä välittämättä, tykkään suklaan makuisista proteiinilisistä. Jumpankin jaksaa kun ajattelee suklaista jälkiruokajuomaa.


Heräsin unilta. Mitä sä äiti puuhaat siellä lattialla? ..Yks vatsa, kaks vatsaa..

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syystalkoot


Kun ei ole vuosiin ollut taloyhtiön talkoovelvoitetta, talkoot on järjestettävä itse. Ilmoitin muulle perheelle jo alkuviikosta lauantaina pidettävistä syystalkoista. Lapsia innosti erityisesti grillaaminen ja cola-juoma-lupaus. Vastuualueet jaettiin etukäteen: mies leikkaa omenapuut, minä leikkaan ruohon ja siistin kukkapenkit, lapset haravoivat vaahteranlehdet kivetysalueilta. 

Pe-la-yönä isommat sairastuivat flunssaan, mutta teimme samat puuhat eri järjestelyin. Piha on laitettu talvikuntoon. Ensimmäinen vuosi tässä kodissa lähenee loppuaan.  

Kirsikkapuu

Pikku-apuri unilla kylmässä aamussa, vielä mahtui äitiyspakkauksen 2012 puku.


Omenapuiden leikkuuta
Meidän talkoissa ei hifistelty aurinkokuivatuilla tomaateilla, makkaraa kehiin.
Lumityökalut valmiina...
..niin myös halkovaja.
Kompostialue talviunille
Talvilelut esille
Lintujen talviruokinta käyntiin
                                       
                                  
Leikkimökistä napattiin kotileikkiastiat sisälle, pesun kautta vauvalle ihmeteltäväksi
                           

Ripustimme jouluvalot odottamaan joulukuuta, sillä kyseinen puu on jo täysin lehdetön, ja myöhemmin jäätyneellä kivetyksellä on vaarallista kiipeillä tikkailla. Valitsimme puuksi ison vaahteran, jonka juurella on sähköpistoke edesmennyttä suihkulähdettä varten. Vaahtera näkyy kadulle takapihalta, ja ennen kaikkea  olohuoneen ikkunoista  ja nojatuolista. Kiipesimme korkealle vuorotellen, huidoimme valoketjuja korkeamme ja eri suuntiin harjanvarrella ja ongenvavalla. Hengissä vielä!

Illalla meillä oli juhlallinen testivalaistus, äkkiä sammuksiin. Ei vielä lokakuussa.

Kauhean tehokkaita me ollaan oltu. Herttinen sentäs.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Unissakävelijä Hakkaraisilta huomenta.

Jokainen kolmesta lapsestamme on valvottanut minua eri syistä. Niin, toki vauvat ja pienet valvottavat, syövät öisin, saavat hampaita tai sairastavat. Mutta sen lisäksi..

..keskimmäinen, poika, on kärsinyt kasvukivuista jaloissa. Niihin on paras antaa pikaisesti särkylääke, jotta kaikki saavat keskenneestä unesta mahdollisimman pian kiinni. 

..nuorin, tyttö kohta 10kk, on ollut hampaita ja flunssia lukuunottamatta upea nukkuja, kiittää äiti 30+ jotain (kuulemma tätäkin nuorempana jaksaa heräilyt paremmin?). Nuorin valvotti minua sydänhuolilla, hänellä oli muutaman kuukauden ikäisenä sydämen kammio- ja eteisväliseinissä reiät. Olin kauhuissani yötkin, valvoen vain itse. Mutta juuri, kun olin hyväksymässä reikien olemassaolon, ne umpeutuivatkin :) 

Pahin valvottajamme on kuitenkin ollut soon-to-be-9v tyttäremme. Pienempänä hänellä oli ns. kauhukohtauksia, huusi, potki, kiljui, tuijotti tyhjyyteen pimeässä (spooookyyyy!).   Näihin ei auta mikään, lasta ei pitäisi herättää, mutta hullun hommaahan on keskellä yötä katsella huutavaa lasta. 


Myöhemmin unissakävelyä. Mainitsen tästä yökylään mennessä, sillä neiti saattaa löytyä erilaisista paikoista, edellisen kerran pikkuveljen sängyn vierestä, jähmettyneenä seisomasta. Yleensä näihin kävelyihin liittyy levoton ilta.

 Viime yönä hän kierteli kotia hokien "Voitko nyt vielä katsoa ne varmasti, ne palovaroittimet". Seurailin pimeässä hetken hänen polkiessan jalkaa, hermostuneena hokien "Tarkasta vielä kaikki, ei saa palaa missään!" 

Talutin hänet sänkyyn, kiitin tarkastuksesta, missään ei ole tulipaloa, hyvää yötä. Rauhallinen loppuyö. Aamulla ei muistoa tästä.

 Niin.. kiitos vaan sinne koululle ja tämän päiväiselle palopoistumisharjoitukselle, josta on puhuttu koko viikko. Hyvä kun harjoittelette.. just a little bit too exciting... herkimmille.

Suvussa on paljonkin Herra Hakkaraisia, unissakävelijöitä, ulkoa yöpuvuissa löydettyjä. Puhun itse myös unissani. Aamulla ei mitään muistikuvaa. 

Pahinta on, kun mies aloittaa aamiaisella..."Muistatko mitä viime yönä tapahtui...?" 

Glups, mitä nyt olen selostanut ja tunnustanut...
Aina en ole varma vetääkö se mua höplästä ja keksii?