torstai 3. lokakuuta 2013

"Voit sä olla?"

Ihan oikeasti. Vauvaikä on äidille paljon helpompaa verrattuna kouluikään. Koululaistyttöjen kuviot ovat kummia. Olen ollut päästäni pyörällä jo monta vuotta ja nyt kotiäiti-aikana seuraan läheltä tätä kolmasluokkalaisten pyörivää kaverusten piiriä. Kolmistaan leikit eivät aina suju, ja vuorotellen piiristä on ulkona joku. "Kuka on sun paras kaveri...(suhisuta ässää ja äännä nenä-äänellä)?"  Hei, meillä on lista! Ai, tämä onkin jo vanha lista.. "Vuoden kuluessa tytöt pystyvät jo leikkimään kolmistaan tai isommassakin joukossa", lohduttaa opettaja. Ei vielä, eikä kaikkien kanssa. 

Joku esi-esi-teini-ikäkin kolkuttelee. Olen turvautunut Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnettiin useamman kerran. Miehen kanssa hoemme toisillemme, että antaa ovien paukkua, meillä on turvallinen koti missä saa näyttää tunteensa. Ja toisella hetkellä kolmasluokkalainen on mitä herttaisin, hurmaava sylityttönen. Oikeastaan suurimman osan ajasta. Pieni vielä <3  En muuten enää koskaan, en milloinkaan sano toisten kasvatuksesta mitään (vannomatta paras!). Ei ole helppoa. 

Disco on ihan parasta <3
Pojat ovat kamalia, yäk, ihan hirvittäviä. Tästä kärsii myös pikkuveli 6v. Ovessa lukee: "Pojilta pääsy kielletty" (se vielä hurmaavasti väärin tavutettuna). Muut luokan tytöt tuntuvat jo ottavan poikia yhteisiin leikkeihin, mutta meidän ei vielä halua. Paitsi Justin Bieberiä meillä kuuntelee joku salaa. Ehkä se siitä helpottaa.

Muistan hämärästi jotain tälläista kipuilua omasta kouluiästä. Kuuluuko se kasvuun? Aikamoista soppaa on selvittää kenen kanssa leikitään ja mikä päivä. Tytöt kehittävät melkoisia kuvioita, jotta jokainen saa olla jokaisen kanssa ja hokevat toisilleen "kaikki pitää ottaa mukaan". Ihan oikein, hyvä tytöt! Nämä leikit porukalla ovat tosi kivoja ja tyttäremme ystävät ovat kaikki ihania tyttöjä.

Näitä yhdessä olemisen taitoja tarvitaan aikuisenakin. Äidin pää ei vain kestä tätä :D. Toivoisin voivani elää tämän kasvuvaiheen hänen puolestaan. Mutta en voi, voin vain neuvoa ja kuunnella... 

...ja ottaa opiksi. Kunhan Neiti Vauva vähän kasvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!