tiistai 31. joulukuuta 2013

Lankkua tammikuuta!

Lankutushaaste ei onnistunut. 150 sekunnin päivinä luovutin hiljalleen..
 Mutta tiedättekö mitä? Huomenna on uusi vuosi ja uudet kujeet. Siispä huomenna 1.1 alkaa Day 1.

Hyvää uutta vuotta 2014!


The 30 Day Plank Challenge will send your core strength through the roof! Yes, all you have to do is HOLD this position, nothing else! It looks pretty easy, but it isn't!

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!
(Kopio täältä)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Voimalauseita positiiviseen ajatteluun

Elämäntaitovalmennuksen kotitehtäväksi sain tehdä itselleni huoneentaulun. Siis A4-paperi jääkaapinoveen. Ei se jokaisen kotitehtävänä tietenkään ole, vaan minun, joka koen tarvitseni kirjoittamista ja näkemistä asioiden käsittelyyn ja parempaan omaksumiseen. Valitsin lauseen, jonka muistaminen huolestuneena auttaa aina:
"Hengitä... ja katso kokonaisuutta. Kaikki on hyvin."

Toiseksi avuksi tulevaisuuteen olisi "Myrkkykirja", mustien ajatusten päiväkirja, johon voisin kirjoittaa kaikki huolenaiheeni. Kun ne on kirjoitettu tai sanottu ääneen, ne on käsitelty, ja huoli on hälventynyt. Persoonallisuustyyppini yksi piirre on huolestuminen ja varuillaan olo. Etsin sudenkuoppia ihanistakin asioista! Valmentaja sanoi, että tuskin koskaan lakkaan huolestumasta, se on hyväksyttävä, ja löydettävä keinot nauttimiseen. 

Eksyin eilen etsimään vinkkejä positiiviseen ajatteluun, mm. Leo Straniuksen sivuilta. Löysin niin paljon voimaannuttavia lauseita, että tarvitsisin seinällisen tilaa ripustaakseni ne näkyville. Mieluummin voimalauseita jääkaapin oveen ja puhelimen taustakuvaksi, kuin kiukkuinen äiti myrkyttämässä perhettään ja muita negatiivisuudella. Vähän siis liioittelen, mutta tuntuu, että tällä hetkellä käytän liikaa aikaa valittamiseen.

Nämä koskettivat minua:

- Ole kiitollinen.
- Hymyile. Kun hymyilet, alkaa oikeasti hymyilyttämään ja muut hymyilevät takaisin.
- Vapaudu kiireestä. Älä tartuta kiirettä ja hössötystä muihin. Jos on kova kiire, istu alas ja odota, että se menee ohi.
- Keskity siihen, mitä teet ja ole läsnä.
- Se, mihin uskot, tulee osaksi omaa todellisuuttasi: myönteisten ajatusten ja odotusten voima. 
- Usko itseesi.
- Arvosta terveyttäsi, läheisiäsi, tekemisiäsi ja vapauttasi.
 - Vapaudu ahdistuksesta, stressistä ja kielteisistä tunteista. Tunteet eivät vain tule jostain - luomme ne valinnoillamme ja käytöksellämme.
- Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, älä keskity siihen mitä sinulta puuttuu.
- Valita vähemmän, hymyile enemmän. Kuvittele, että olet tyytyväinen.
- Valitse oma suhtautumisesi - voit innostua tai masentua asioista.
- Tyytyväinen ihminen jaksaa mitä vain, kun hänellä on tarpeeksi suuri tavoite ja tarkoitus elämälleen. Mieti, mitä tarkoitusta varten Sinä elät?
- Aristoteleen mukaan elämän päämäärä on olla onnellinen. Elää hyvä elämä. Karsi onnettomaksi tekevät pois, jos et voi, muuta ajattelutapaasi niiden suhteen.
- Antamasi hyvä palautuu luoksesi.

Näin on. Piste. 


lauantai 28. joulukuuta 2013

Kids... eh.

Yksi jälkeläisistäni on raapustanut ruokapöytään sanan kakka. 

Pitäisikö tässä hermostua vai iloita, että eskarilainen osaa lukemisen lisäksi jo kirjoittaa...?

torstai 26. joulukuuta 2013

Meidän joulu-täi

Ei kannata vertailla joulusiivousten kanssa. Voitto tähän osoitteeseen! Meinaan meillä siivottiin ihan normi-setti-perus-joulukuvio ennen aattoa..

..mutta sen lisäksi vielä koko aatto (päivällistä ja pukin kyläilyä lukuunottamatta)..
ja vielä aaton jälkeenkin.. ja vielä tapaninpäivänäkin. Pakastettiin, pyykättiin, saunotettiin vaatetta, patjaa, mattoa, tyynyä ja lelua.
Tämä kaikki sen yhden TÄIN tähden, joka aattoaamuna tytön tukkaa kiharrettaessa nähtiin.

Jäi kyläilysuunnitelmat sikseen ja tuli kiire apteekkiin ennen joulu-sulkua. Vielä se nauratti yhden päivän - että pitipäs sattua - mutta kun pyykkikone laulaa jatkuvalla syötöllä, alkaa toivoa, että muutkin huolehtivat yhtä huolellisesti tukkataistonsa, ei kyllä oteta tätä uudestaan, siis viestiä kouluun, kavereille ja sukulaisille. Tätä kyllä osattiin odottaa, kun liikkeellä on.

Piikkikampa käy koko perhettä läpi vielä pitkän aikaa. Ensimmäinen täi tässä talossa. Ja viimeinen, jos se on minusta kiinni.

80 asteinen sauna 2h, pakastimessa vuorokausi tai 60 asteinen pesu tepsivät tekstiileihin

maanantai 23. joulukuuta 2013

Muumien joulu ja itsetehtyä näkkileipää


"Hemuli herätti muumit keskellä talvea. Muumit ihmettelevät, mitä lumi on ja mihin kuusta tarvitaan. Muumitalon ohitse kulki monta muuta muumilaakson asukasta, joilla oli hyvin kiire valmistelemaan joulua, eikä heillä ollut aikaa kertoa muumeille, mikä joulu on. Muumit kyselivät muumilaakson asukkailta, mitä joulu on ja he ymmärsivät kaiken väärin ja alkoivat pelätä joulua.

Muumit kuulivat, että jouluna tarvitaan kuusta . He lähtivät etsimään kuusta ja löysivätkin sellaisen. He kantoivat kuusen kotiin, mutta eivät tienneet, mitä sillä tehdään. He ajattelivat, että ehkä sen alle mennään piiloon joulua. Sitten nyyti-nyytiäiset  tulivat paikalle ja sanoivat, että joulukuusi koristellaan hienoilla esineillä. Muumit alkoivat koristella joulukuusta. Hemuli-täti tuli paikalle ja ihmetteli, miksi muumit olivat koristelleet joulukuusen pikkuautoilla, naruilla ja kristallikruunun kristalleilla ja semmoisella esineillä, mitä kotoa löytyi. Hemuli-täti oli aina tiennyt, että muumit olivatkin ainä vähän kummallisia." 
(Kopio täältä)

Totta tosiaan, luulisi ihmisten pelkäävän Jotain Joulua, kun on hässäkkää ja ympärillä kireä ilmapiiri. Facebook kannattaa myös sulkea, jos ei itse ole vielä yltiöpositiivisella fiiliksellä ;) 

Hiljalleen tunnelmaan. 
Hyvää joulua!



Rustiikkista näkkäriä isovanhemmille joulutuomisiksi


Kotitekoinen näkkileipä
2rkl sulatettua voita
2dl vettä
1tl murskattua kuminaa
1tl suolaa
1dl neljän viljan leseitä
5dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja kaulitsemiseen


Sulata voi kattilassa ja laita se kulhoon. Lisää vesi, kumina, suola ja leseet.
Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes taikina alkaa olla raskas ja tiivis. Alusta taikinaa vehnäjauhotetulla alustalla niin kauan, että se on ”sitkeä”. Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä 20-25 palleroa. Kauli niistä ohuen ohuita näkkileipiä, vähän kuin karjalanpiirakan pohjia, mutta rennomman muotoisia. Paista 225 asteisessa uunissa 7 minuuttia. Kiertoilmauunissa voi paistaa monta pellillistä kerrallaan. (Resepti täältä.)

Graavilohi tekeytymässä



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Yksivuotias tyttö ja sosiaalitaidoton äiti

Tiedoksi, emme ole enää vauvaperhe. 
Meillä on nyt TAAPERO.

Pienoinen taapero kävi tänään 1v-neuvolassa. Oma neuvolatätimme tekee lyhennettyä työaikaa, ja aina välillä meillä on toinen terveydenhoitaja. Kuten tänäänkin, enkä etukäteen tiennyt siitä. Asia harmitti  ihan älyttömästi, sillä olen saanut niin outoja neuvoja tältä paikkaajalta..

Niinpä täysin vastoin yleistä hymyilevää minääni töksäytin:
"AI, SINÄ. HARMI. TOSIAAN HARMI."
 ja astuin huoneeseen silmiin katsomatta.

KÄÄÄK, en ole tuollainen, miksi pilaan toisten päivän! Tämä hoitaja on vielä nuori ja hentoinen aloittelija. Kivaa loppu-uraa, olen oikea tsemppari. En saanut korjattua lausettani, sillä harmitti edelleen ja olin ennakkoluuloinen, mutta lopun ajan olin yli-ystävällinen, kuin korjatakseni töksäytystäni. Toivotin ihanaa joulua ja niin edelleen. Mutten saanut pahoiteltua alkua. Minä onneton ihminen. Kiva kohtaaminen olin varmasti.

Pienoinen on kuitenkin punnittu, mitattu ja piikitetty 3x. Taidot näytetty: "Hymyilevä tyttö. Kävelee ilman tukea, suojeluheijasteet sivuille näkyvissä. Kasvu tasaista. Iho atooppista. Hampaita tullut alas 2. Syö ja nukkuu hyvin. Terve tyttö, sanoja tapailee. 8795g, 74,5cm."

1-vuotispäivänä jumpassa. Hernepusseja koriin ja taputus itselle!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Persoonallisuudet

Olen kokenut valaistumisen oman persoonani suhteen. On vapauttavaa hyväksyä vahvuuteni ja varsinkin heikkouteni ja jatkaa eteenpäin. Ja tästä kaikki kiitos kälyni elämäntaito-opiskelulle, johon jouduin harjoitusvalmennettavaksi. Muutosvastaiselle ihmiselle tämä oli alkuun vähän takkuavaa.

 Kaikki lähipiirini ihmiset, mieheni, perheemme ja lähimmät ystävät, anoppi ja serkut, jotka ovat tehneet persoonallisuustestin, ovat osuneet oikeaan. Löysin netistä toisenkin enneagrammi-testin, josta sain saman tuloksen. Jotain perää näissä täytyy olla. Teetin testin jopa kolmasluokkalaisella tyttärellämme (koululainen tunnistaa jo itseään ja adjektiiveja riittävästi), joka osoittautui aivan eriksi, kuin olisin äkkiseltään arvannut (hän ei olekaan Mini-me!!).. Se osui täysin nappiin: dramaattinen, ylitunteellinen, taiteellinen, luova, syvällinen, samalla ujo, arka ja herkkä, "kukaan ei ymmärrä minua"-vuorovesilapseni osui kuin nakutettuna yhteen persoonallisuustyyppiin. Olin pistänyt kaiken kasvamisen piikkiin yrittäen latistaa lasta samanlaiseksi Ennakoivaksi Nipottavaksi Luotettavaksi Huolehtijaksi kuin itse olen. Tämän ymmärrettyäni lapseni kukoistaa. Persoonat <3

Nyt onneni on nivaska monisteita, joista voin selvittää mitä minun tyyppini ja kaikki muutkin tyypit tarvitsevat parisuhteelta ja elämältä. Tämähän on ihan mahdottoman nousujohdanteista ;)

Joulukuinen vaunulenkki vei järvelle.. Jää kantaa jo hiukan rannassa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Vahvuuteni lapseni silmin

Tähtihetki äitinä, mannaa sielulle. 
Teimme tyttäreni (soon to be 9v) kanssa Vahvuus-harjoitukset toisillemme, valiten 100 vahvuuden joukosta toisillemme sopivia. 

Hän valitsi minulle:
TARKKA
AVULIAS
LÄMMIN
YSTÄVÄLLINEN
KILTTI
YHTEISTYÖKYKYINEN
HELLÄ
ILOINEN
ENERGINEN
HAUSKA
AURINKOINEN
PERIKSI ANTAMATON ("no ku sä et anna mun olla tekemättä läksyjä")
RAUHALLINEN
LUOTTAVAINEN
KANNUSTAVA
TURVALLINEN

Mitä muuta voin enää toivoa, kun lapseni näkee minut näin :)

Tämä vahvuus-harjoitus kuuluu elämäntaitovalmennukseen, jossa minun piti itse etsiä omia vahvuuksiani ja niin edelleen.. me sitten teimme lisäharjoituksia. Tyttökin säteili kuullessaan minun valitsemat vahvuudet hänestä. Jokainen tarvitsee buustausta ajoittain. Näitä harjoituksia on töissäkin joskus, jokainen kirjaa kivoja juttuja toisesta nimettömänä. Positiivinen kannustus tekee ihmeitä!

Nyt tämä aurinkoinen, rauhallinen ja periksiantamaton ihminen lähtee paistamaan kakkupohjia. Perästä kuuluu. 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Äiti on taas rrrrento!


Ei yhtään kannata lähteä Marttyyri-Äiti-linjalle niin kuin minä: "Omat lapset, itse hoidan. En mä mitään omaa aikaa tarvitse."  

Mutta kas kummaa, jotenkin lasten nahina ei käy korviin yhtään tyttöjen reissun jälkeen :) Vaikken juuri nukkunutkaan yöllä hotellissa.. oma tyyny mukaan ensi kerralla, ja minkäs teet, kun olet ohjelmoitunut laittamaan tuttia pienelle pitkin yötä... zzzzZZ. Yöllä valvoessani hoin mielessäni valmennusmantraani"Nauti tästä hetkestä.. nauti tästä hetkestä... nauti tästä hetkestä... p**kele! Nukahda nyt!"

En muuten enää ihmettele, miksi suomalaisia katsotaan nenän vartta pitkin Virossa. Pikkujouluaika ja jokunen kaljanhakija reissullaan. Olen niiiiin kolunnut laivojen yökerhot (before and after children), mutta sain melkein shokin päivätansseissa paluumatkalla. Syrjäytyneiden tähtihetki vol.98987. Tai sitten en ollut itse tarpeeksi laitamyötäisessä? ;)

La Bottega, kävimme myös Mekkissä

Sinine Salong, suosittelen
Hot Stone-pedikyyrin jälkeen kuivattelemassa kynsiä rentoutushuoneessa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Sellaista se elämä joskus on

Dialogi arjesta:

Lapsi: Mul ei oo mitään tekemiiisstäää. Tylsääää. Saaaks pelaaaa?.
Äiti: Ei ole pelipäivä. Mulla on kyllä tekemistä (huhkii ruoanlaitossa). Auta kattamalla pöytä.
Lapsi: En haluuu. 
Äiti: Auta salaatinteossa.
Lapsi: En haluuu.
Äiti: Vie omat pyykit kaappiin.
 Lapsi: En haluuu.
Äiti: Siivoa huone.
 Lapsi: En haluuu.
Äiti: Lähde ulos.
Lapsi: En haluu.
Äiti: Leiki legoilla.. ötököillä.. ukkeleilla....akkeleilla.
Lapsi: En haluu. Mul ei oo mitään tekemistäää. Tylsäää. Saaaks pelaaaa?
Äiti: Ei ole pelipäivä.
Lapsi:  Sä oot maailman tyhmiiinn!!

Stay strong mama. 
Muistan saman keskustelurungon itse ollessani pieni. Paitsi puuttumaan jäi tuo pelaaminen, Commodore64 ei paljoa kiinnostanut. Mitähän silloin halusin? Karkkia, huomiota?

Psykiatri-guruni Jari Sinkkonen lausui näin: "On hyvä asia, kun lapsi sanoo ettei ole tekemistä. Siihen voi vaan todeta, että sellaista se elämä joskus on." 

Tämän luettuamme hoimme miehen kanssa vuorotellen lapsille: 
"Sellaista se elämä joskus on". 
"Sellaista se elämä joskus on".
"Sellaista se elämä joskus on". 
Alkoi lapsia ottamaan aivoon, voi kyllä.. Eikä siitä mitään iloa ollut. Tylsyys jatkui. Ja sen vastahokema.

Joskus tylsyys kuitenkin kantaa hetkellistä hedelmää. Esimerkiksi eilen. 
Läpi piirtoa leivinpaperille
Lääkärin vastaanotto
Äkkiä piirretty lautapeli. Paha matikka-ansa: "Paljon on yhdeksän kertaa yhdeksän?"

Edit. 5.12.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Vauvan kiisseli

Kolmannen lapsen tultua 11,5kk ikään, tein sen. Ensimmäisen itsetehdyn marjasoseen, kiisselin vadelmista ja mustikoista. Korjaan, olen niitä ennenkin tehnyt, mutta tuhdilla sokerilla leikki-ikäisille ja aikuisille.

Marjakiisseli 3dl
2dl vettä
1rkl perunajauhoja
n. 1 1/2dl marjasosetta kotimaisista marjoista

Soseuta marjat. Sekoita kattilassa kylmä vesi ja perunajauhot. Kuumenna sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä kiisseliä hetki ja lisää marjasose. Happamia marjoja käytettäessä, voit makeuttaa hiukan. 

Ja se pieni söi kaiken <3 Kätevä-emäntä pisteet nousivat taas.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Liikunnallinen joulukalenteri x 2

Vielä ehtii! Jos suklaakalenterin rinnalle kaipaa jotain muuta, tässä kaksi vinkkiä:

Tästä soveltaen kaikille. Lapset meillä olivat tohkeissaan jo ensimmäisistä luukuista.
(Gymiä voin muutenkin suositella. Ystäväni pyörittää siellä lapsille ja aikuisille laadukasta liikuntaa.)




Lankuttaminen on itselleni yhtä kärsimystä, tekisin mitä vain mieluummin. Katsotaan, kuinka naisen käy. Day 2 - done!
Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tavoitteet tähän hetkeen

Olen vähän pyörällä päästäni eilisestä elämäntaitovalmennuksestani. Olin alunperinkin suostunut vähän nihkeillen tuttavan koekaniiniksi, mutta päätin lopulta ottaa tästä kaiken irti. Miksi siis asettaisin tavoitteekseni "Haluan juosta maratonin", kun mieltäni vaivaa jokin ihan muu. Asetin siis tavoitteekseni "Nauttia tästä hetkestä".

Siihen on matkaa, sillä olen sellainen pessimistinen tekohymy. Kun kolautan pään tiskikaappiin ja kompastun johonkin, päivä on tuhoon tuomittu. Ja koko päivä menee kettuuntuneessa olossa, että mitä vielä sataa niskaan. Ja olen pysyvässä huolestuneessa tilassa. Jos se ei ole lasten asiat, se on oma napa. Jos en huolehdi joulun porkkanalaatikosta, huolin tai pelkään mitä tahansa tulevaa tai mennyttä. Aivan merkityksettömiä asioita. Valmentaja heittikin, että onko huolestuneena oleminen jonkin sortin "turva" itselle?

Siispä hiukan positiivista ajattelua peliin. Prosessi on käynnissä, pienet tavoitteet asetettu ja kotitehtävät odottavat. Nyt tietysti tapoihini kuuluu lisätä tähän, että enpä usko, että mikään muuttuu. 

Lasten kanssa puuhailu tänä sunnuntaina olikin terapeuttista, hirmu kiva keksintö nuo puuhakirjat. Kun äitikin sai värittää. Hiljaisuus ja vain kynien äänet: