torstai 23. huhtikuuta 2015

Mitä varten..?

Mitä varten on vasara?
Mitä varten on omena?
Vasara on naulan lyömistä varten
ja omena omenan syömistä varten.

Mitä varten on kengät?
Mitä varten on ovi?
Kengät ovat kulkemista varten
ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on?
Mitä varten on murheet?
Kuppi on kahvin juomista varten
ja murheet tehty huomista varten.
-Kirsi Kunnas-


Aamen sille! Selkeyttä!

Täällä alkoi aamu kiukulla, pienin istui keksikaapin edessä itkien ja äiti oli muuten vain pökerryksissä huonosti nukutusta yöstä. Toisilla mukava aamu, esikoista odotti luokkaretkipäivä ja keskimmäistä muuten vain mukava päivä.

Ikkunasta kurkistaa ihana päivä, on satanut ja kiitos sille, kaikki alkaa vihertää. Aurinko paistaa. Tää on paras päivä ikinä, tuli aurinko sadepilvestä, ja alkoi mulle hymyillä...  Aamubiisiksi Herra Heinämäen Paras päivä ikinä:



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Keskiviikkosaunalta jääneet ajatukset

Oltiin juuri perinteisessä keskiviikon parisuhdesaunassa miehen kanssa. Ihan kiva tapa, hetki aikaa ihan kaksin. Mulla oli taas ajatuksia mielessä, ja puhuin kuin papupata.

Mies vain mittaili mielessään hyväntuulisena paneelien määriä sitten-joskus-kun-pystytään saunaremonttia varten. Miten nuo miehet voi erottaa niin selkeästi työn, arjen ja oman ajan?

Mun mielessä on monta juttua. Onneksi mulla on tämä ajatuksien järjestelykanava, kun tuo puoliso jo nukahti.



Meillä oli tänään työilta, vanhempainilta, jossa oli enemmän työntekijöitä kuin vanhempia. Vähän erikoinen aika vanhempainillalle, mutta teemallinen ilta ja aihe mielenkiintoinen. Vaikka mäkin olen konkari-äitinä istunut jos jonkinlaisissa illoissa lasten tiimoilta, en ole koskaan ajatellut että "olipa turha ilta". Aina on ollut tärkeää asiaa. Lasten kanssa työskenteleviä pitää kuunnella. Ja vaikka asiat on monesti ihan tuttuja juttuja, niin olen aina halunnut kunnioittaa toisten tekemää työtä. Ei niitä iltoja huvin vuoksi järjestetä.

Toinen asia, mikä mua vaivaa, on pojan terveys. Saan labratulokset huomenna. Miehellä on poikkeuksellinen iltakeikka huomenna, ja mietinkin, että "kyllä mä selviän yksin iltarutiineista, vaikka tiedosta romahtaisinkin." Todellisuudessa ei kyse ole romahtamiseen johtavasta asiasta, mutta tulokset jännittää silti.

Kolmantena asiana mä olen miettinyt mun sosiaalisia suhteita. Tämä harppaus töihin erotti mut arjen kohtaamisista ihmisistä, joilla on samanlaisia kuvioita juuri nyt lasten ja elämän kanssa. Mä kaipaan niitä aamuja puolipäiväeskarin ovella, pikkusisarukset rattaissa. Niitä aamupäivien kahvihetkiä äitien kanssa. Käyn töissä, ja nautin kyllä niistä ihanista uusista ihmisistä. Vanhat kouluajan ystävät ovat ja pysyvät, mutta ikävä on niitäkin. Viestittely ei just nyt riitä.

Mulla olisi tälläinen voimalause, joka tuli vastikään vastaan ja nappasin kuvan. Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta. Totta.


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tb - napa vuonna 2003

Minulla on erillään laatikollinen kuvia, jotka eivät ole päässeet kirjahyllyn perhealbumeiden joukkoon. Hirveän ihania kuvia, mutta sellaisia, joita en halua selitellä lapsille tai mummoille. Sellaisia sensuroituja.

Kävin kuvia läpi ihan vastikään, ja sain aikamoiset puistatukset omista 2000-luvun asuista. Joka kuvassa vilkkuu napa ja vatsa. Valehtelematta, joka kuvassa! Olenko mä ollut ihan ding dong vai mitä?

Kylmät väreet ja puistatukset! Lyhyt paita, lantiohousut ja leveät lahkeet! Siinä 2000-luvun alun teemabileisiin vinkki.

Alla oleva kuva on Throwback #tb vuodelta 2003, paikkana Kreeta. Muutamaa viikkoa ennen kuin tapasin mieheni. Mies lohduttaa mua, että kaikilla muillakin oli napapaidat. Tai ei tarkotuksella napapaidat, vaan niin matalat housut että iho näkyi.

Yäk. Kuka muistaa lantiohousut? Onko omia vaate-puistatuksia?


Kuvasta kuva - eräänäkin iltana.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pysykää lapset pieninä!


Mä ottaisin vaikka miljoona vauvan valvottamaa yötä, kuin joutuisin ratkomaan lasten sosiaalisia kuvioita. Mun ratkaisu on aina ollut hyvät välit lasten kavereiden vanhempiin. Että olisi helppo soittaa kun omaa on kohdeltu väärin, ja että muhun voi ottaa yhteyttä jos oma on hölmöillyt toista kohtaan.

Molempia edellä mainittujahan on tullut vastaan. En oikeastaan aio avautua aiheesta enempää. Mutta pysykää lapset pieninä. Tai kasvakaa äkkiä täysi-ikäisiksi. Tai pystykää toimimaan porukassa. Sitä kaikista mieluiten, se olisi kaikkien etu. Sosiaaliset taidot ja silleen. Love. Yksi iso maailma. One big happy family. Friends 4ever. Empatiaa!



Yhdessä! Kuva täältä

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Class reunion

Ala-asteen luokka puuhaa luokkakokousta. Mua vähän ahdistaa. Ei sillä, ettenkö aikoisi osallistua, vaan todellakin aion ja nauttia joka siemauksesta, mutta... ihan yhtäkkiä musta näyttää, että me kaikki taannutaan niihin samoihin rooleihin kuin silloinkin. Vai kuvittelenko mä vain?

Suositut. Ei-suositut. Ne kaikki siltä väliltä. Mä olen iloinen, että olin kaikkien kaveri.

Meillä oli jo kymmenen vuotta sitten edellinen tapaaminen, mutta nyt Facebookin avulla tuntuu löytyvän nekin, joita ei ensimmäiseen tapaamiseen saatu.

Oikeastaan, mitä enemmän mä ajattelen tapaamista, sitä enemmän sitä odotan. Syksyllä sitten. Mä olen pitänyt lähempää yhteyttä muutamaan ala-asteen kaveriin, ja iso kourallinen löytyy juurikin kaverilistalta Facebookista.


Jotain tälläistä..? Kuva täältä

Voi ala-aste. Mitä muistoja?

- en käyttänyt hametta koko kouluaikana, kun kerran käyttäessäni joku poika sanoi, että "Sä oot menossa poikaystävälle koulun jälkeen." (Miten niin herkkä..?)

- hypittiin hyppynarulla ja rakennettiin majoja metsään. Ihan parasta! Karuselliin oli aina kiire!

- käytiin pyöräretkellä opettajan kotona. Siellä oli sisällä uima-allas!

- koulun jälkeen ajeltiin tyttökaverin kanssa pyörillä poikien talojen ympäristössä.

- kirjoitettiin kiertovihkoja kavereiden kesken.

- muotivillityksenä tuli NHL-lippikset. Mulla oli Anaheim Mighty Ducks.

- housut piti olla hiihtari-malliset. Sitten myöhemmin trumpetti-lahkeiset.

- ekaluokalla filosofisoin koulumatkan. "Miksi mä olen mä? Kuka mä olen?" Muistan elävästi suuret ajatukseni.

- kävin kaverilla koulun jälkeen. Oltiin ulkona, sillä sisällä sen isä oli pelottava (humalassa). Kaveri muutti pian pois.

- jouluun mennessä kolmannella luokalla piti osata kertotaulut ulkoa. Opettaja kuulusteli ne minulta seisaaltaan muun luokan istuessa. (Trauma!)




Herääkö omia muistoja? Onko teillä ollut luokkakokouksia?




P.S. Taikasaappailla olisi arvonta! Stressinhallintakortit!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Running

Hirveän vaikea kirjottaa postausta, kun mies katsoi samalla David Hasselhoffin ohjelmaa. Tai me molemmat katsottiin sitä vähän leuka auki, mutta katsottiin kuitenkin. Sitä aivojen nollausta kai. Kanavasurffauksella löytyi myös Temptation Island, mutta siihen me ei pystytä.. Toisaalta olisi eduskuntavaali-ohjelmaa..

----

Mä olen ilmoittautunut kahteen juoksutapahtumaan tälle vuodelle, Naisten kympille toukokuun lopulla ja elokuun lopulla Midnight Runille (linkeissä viime vuotisista). Molemmat kymmenen kilometrin matkoja.

Syy miksi mä bookkaan itselleni noita tapahtumia on se, että muuten en juoksisi. Aina pitää olla joku tavoite. Kivaanhan se juoksu on sitten kun se kulkee.

Joulu-tammikuun olin lenkkeilemättä, liikuin muuten. Nyt alkaa askel jo taas luistaa, mutta useimmiten kuitenkin tuntuu vielä tältä:

Kuva täältä




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Viime päivät kuvina

Mulla on suuria haasteita olla koneen äärellä tällä hetkellä, ja vähän vieroitusoireita lukemistani blogeista. Mutta täällä ollaan, heipä hei! Ja koska mä yleensäkin ajattelen elämää vähän kieli poskella, ajattelin kiteyttää oloni ja eloni horoskooppiin. Olen siis rapu, ja linkki vie Ellien Kuukausihoroskooppiin.  

"Kosminen stressi-ilmiö pitää sinut jatkuvasti hermostuneessa liikkeessä, eikä sinulla ole energiaa huolehtia sen paremmin kumppanuussuhteista kuin rakkaussuhteista läheistesi ja ystäviesi odottamalla tavalla. Viisainta on vain luottaa omaan ailahtelevaan ja tunneköyhään kanssakäymiseesi, sillä tällaisten paineiden alla ei elämääsi voi mahtua juuri muuta kuin selviäminen huomiseen asti."

Riitti selittämään? Hih. 

Laitan tästä kuvina viime päivien hetkiä. Melko ruokapainotteisia, mutta niin oli suunniteltukin.

Pihakalusteet odottavat huoltoa. Taustalla pieni ulkoilija.

Lumi on poissa!


Kreikkalainen salaatti ja olut

Moussaka oli täydellistä. 

Souvlakit. Seuraavana päivänä lihaa Gyros-pitoihin ranskalaisten, salaatin
 ja tsatsikin kanssa.

Oma hetki. Esittelyssä pohjamaalattu pirtin penkki. Valmistunee joskus.

10-vuotias toivoi sushia, ja kokosi ne meidän iloksi - slurps!


Minun mämmini!

Kaksi talvea autotallissa talvehtinyt pelargoni on
taas heräämässä kesään


Nappasin Koreanonnenpensaan oksia sisälle. Kevät <3

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäissuunnitelma










Mä olin eilen ryysimässä kaupassa kaikkien muidenkin kanssa, kun pääsiäisvapaat olivat alkamassa. Ei sen takia, että pitäisi tehdä rahkapullia tai pääsiäispaistia juhla-viikonlopun aikana, vaan lupasimme lapsille kreikkalaista viikonloppua. Pitkin viikonloppua menuun kuuluvat Moussaka, Souvlaki, Tsatsiki ja Feta-salaatti sekä Mythos-olut. Myös sushi on listalla, joskaan ei kuulu teemaan. 

Kukkavarvasta haluan kiittää Ilahduta blogiystävää-haasteen myötä ajatuksesta käydä Alkossa, jossa sitten itseäni hemmottelinkin. Kiitos Kukkis. Alkossa oli väkeä, ja mahduin sinne myös oman täyden ostoskärryni kanssa. 

Pääsiäisenä me olemme perinteisesti laittaneet pihaa kuntoon, mutta kuten tuosta viimeisestä kuvasta näkee, varjoisaa pihaa peittää vielä lumi. Muuten pääsiäisviikonloppu menee pojan turnauksessa ja niitä kreikkalaisia valkosipuleja hönkiessä. Ehkä pesen yhden ikkunan, kun kaikki työkaveritkin puhuivat ikkunanpesuista. Pitää kuulua joukkoon ;)

Ostin myös itselleni rasian mämmiä. Niinpä. Mä tykkään, muut täällä eivät. Tämä tuttavuus on alkanut miellyttää vasta aikuisena, ja vain vaahdotetun kerman kanssa. Vinkkinä mämmiä vierastaville: joka lusikallisessa puolet mämmiä ja puolet sokeroitua kermaa. Ei maistu mitenkään muuten.


Mitä teidän pääsiäisiin kuuluu?


P.S. Mä tuossa aiemmin kirjoitin jotain kaverille järjestetyistä sokkotreffeistä. Laitettiin kaksi mahtavaa ihmistä tapaamaan. Ja tiedättekös, niistä syntyi jatkotapaamisia. Uudestaan ja uudestaan. Kevät ja rakastuminen. En kestä. Ihanaa! 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mummolle kiitz

Yhtäkkiä lapsi on kymmenen vuotias, ja kotona pitää pärjätä yksin kuumeisena. Tai siis vanhemmalla ei ole oikeutta jäädä töistä hoitamaan, kuin palkatta.

Onneksi kotiin ei jää hysteerisenä räkäitkemään lapsi, vaan koululainen, joka on toki huolissaan pärjäämisestään, mutta lähinnä innoissaan omasta rauhasta ja päivän pituisesta ruutuajasta.

Ja sitten tässä avoin ja julkinen (tai eiväthän ne tätä lue) kiitos molemmille mummoille, jotka kävivät kolmena päivänä vuorotellen lämmittämässä ruoan, mittaamassa lämmön, lääkitsemässä ja pitämässä seuraa muutaman tunnin keskellä päivää. Mummot, we love you <3

Omat työpäivät ovat olleet hyvinkin työntäyteisiä. Ensi vuotta rakennetaan jo kovaa kyytiä, palavereita pukkaa, puolet työporukasta lomailee (asiakkaat eivät) ja takatalvikin saatiin. Eli ne kuravaatteet.

Hyvää pääsiäistä ja vapaita!