torstai 20. marraskuuta 2014

ASD - eteisväliseinän aukko

Tänään lastenoikeuksien päivänä minä Mrs Paniikki vietin aamupäivän nuorimman tyttäreni kanssa Lastenklinikan sydänosastolla.

Tytöltä kontrolloitiin ASD:tä eli sydämen eteisväliseinän aukkoa. Etukäteisjutteluista huolimatta kaksivuotiaan sydänfilmit, happisaturaatiot ja sydämen ultraäänitutkimus alkoivat raivokkaan kieltäytymisen kautta, joten päädyimme rauhoittavaan lääkkeeseen ja tutkimukset saatiin tehtyä.

Reikä siellä edelleen on. Kolmen vuoden kuluttua asiaa tutkitaan uudelleen, jolloin katsotaan aika toimenpiteelle, jossa reikä suljetaan. Leikkausta ei tarvita, vaan sulkeminen tapahtuu ööö jotenkin nivusten suonia pitkin pujotellen sydämeen. Nyt jatkamme tavallista elämää taas.

Rauhoittavan vaikutuksen hälvettyä pikkuistakin nauratti leikkipaikalla: "Apua.. putoan! Kaatuuuu. Putoan. Hihii."

Kahden isomman sisaruksen rakastama
nalle on kolmannellekin yhtä rakas.
Mukana sydänfilmissä tottakai.

12 kommenttia:

  1. Aikamoista. Omat lapset kun on terveet eikä ole juuri tarvinnut paniikkia ottaa, niin sitä saan kyllä pojan parhaan kaverin oppimisvaikeuksista ja luokkakaverin lastenreumasta. Sen lisäksi näin tytön kerhokaverin silmäpolilla reippausmitali kädessä ja se hermostutti ja vei yöunet. Lapsia koskevat asiat tuntuu kurjilta oli ne sitten omien tai kenen vaan. Omien tietysti eniten, mutta näköjään sitä saa yöunensa pilattua muullakin. Halaus sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Lasten puolesta kokisi itse mitä vain. Itse olen aina huolesta soikeana näillä käynneillä, mutta kun kohtaan muita potilaita odotushuoneessa, osaan olla kiitollinen. Tämä on niin pieni juttu.

      Poista
  2. Tuli tippa silmäkulmaan, etenkin sun vauva-ajan kirjoitusta lukiessa. Hyvä ettei leikkausta tarvita! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tällä kertaa yksin tytön kanssa Lastenklinikalla, aiemmin mies on ollut myös mukana. Parempi näin, sillä nyt minulla ei ollut tilaisuutta surkutella eikä panikoida, kuten aiemmin. Osasin realistisesti ajatella tytön tilanteen, enkä vieläkään vauhkoonnu. Silloin hänen ollessaan ihan vauva, kaikki tuntui niin pelottavalta. Mutta me elämme tavallista elämää eikä asiaa tarvitse miettiä kuin vasta kouluiän lähellä :)
      Mukavaa viikonloppua sinnekin :)

      Poista
  3. Hei sydänlapsen äiti täällä liittyi lukijaksi. <3 Eteisväliseinänaukko, kammioväliseinän aukko ja keuhkovaltimoläpän ahtauma. Pallolaajennus 3-viikkoisena ja avosydänleikkaus 8-kuukautisena. Hienoa jos katetroinnilla selviätte vaikka en vähättele sitä lainkaan. Itkin kun annoin pikkuiseni katetroitavaksi, leikkaus taas oli jo shokkihoitoa. Pidän myös suuresti peukkuja että katetroinnilta välttyisitte, jotta reikä menisi umpeen. Sitä ei lapsilleen toivoisi mitään tälläistä, jo tutkimuksethan pelottaa toista pientä. Mutta onneksi tutkitaan ja onneksi osataan korjata pienet sydämet <3

    Teille ihanaa talven aikaa ja oikein hyviä vointeja. Sydämellisin terveisin Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva juttu, kiitos ja tervetuloa! Täytyy tulla tutustumaan teidän tarinoihin blogissasi, kuulostaa rankoilta hetkiltä.

      Avosydänleikkaus keikkui mielessä kun kaikki oli uutta. Se ajatuskin pelotti. Katetrointi on onneksi kaukainen toimenpide vielä, mutta sitäkään ei toivoisi. Onneksi näitä mini-ihmisiä osataan hoitaa <3

      Poista
    2. Onneksi näitä osataan hoitaa. <3 Lastenklinikalla tuli perspektiiviä asioihin, huonekumppanina oli yksikammioinen vauveli. Joten oman lapsen sydänvika kuitenkin korjattavissa, käsiteltävissä, saa urheilla, saa tulla äidiksi. Ja jopa elinkaaresta voisi sanoa, että eipä ole aikapommia, kun aina tutkitaan ja hoidetaan. Tuuriakin kävi läpänkin suhteen, on se vähiten tärkeä. Joten ilman läppääkin selviää jonkin aikaa :) Meillä reiät olivat eteisväliseinäaukossa yli sentti ja kammionväliseinäaukkoa en muista, mutta sekin oli liian iso ja sitten oli tuo keuhkovaltimonläpän ahtauma joka pallolaajennettiin ja pallolaajennus tuhosi osan läpän purjeista, jotka myös leikkauksessa korjattiin. Sanoivat että uudet purjeet voivat kestää viikon tai vuoden, nyt on kestänyt jo useita vuosia eli ihmeitä tapahtuu. Ja voipi olla että kestää loppuelämän. <3

      Kiitos kun tulit vierailulle blogiini. Siellä on keyvttä hattaraa ja välillä uidaan syvissä vesissä. Sellaistahan on elämä. :)

      Poista
    3. Meilläkin oli reiät sekä eteis- että kammioväliseinässä, mutta kammioväliseinän aukko sijaitsi hyvässä lihaksikkaassa kohdassa ja umpeutui nopeasti. Alun jännitystä lisäsi epäily sydänlihasrappeumataudista ja äkkikuolemavaarasta. Onneksi ne suljettiin muutamassa kuukaudessa pois.

      Hattaraa tämäkin elämä useimmiten <3

      Poista
    4. On teillä ollut raju ja rankka alku. Vauva-ajan tulisi olla ihanaa, mutta kun se on pelkoja tulvillaan, niin kyllä se on rankkaa koko perheelle. Upea juttu, että kammionväliseinäaukko umpeutui, elämä on ihmeitäkin tulvillaan. <3

      Poista
    5. Onneksi vauvan hoito ei ollut uutta itsessään, kun oli kolmas lapsi kyseessä. Olisi ollut pasmat sekaisin! Mitään toimenpiteitä meidän kohdalla ei olla tarvittu, enkä viiden ikäkuukauden jälkeen ole enää meinannut muistaa koko sydäntä. Aika kultaa muistot :)

      Poista
  4. Itse olen ASD nuori ja mut on 4 vuotiaana juurikin avosydänleikkauksella operoitu. Olisin kiinnostunut blogeista, jos jotkut ihanat voisivat neuvoa mulle tietä mistä niitä löytää.

    VastaaPoista
  5. Nyt olen siis 25 vuotias ja hyvin elämä kulkee vaikka nihkeätä polkua myöten. Toivoa on ja aina ei kannata pelätä pahinta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!