sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Meidän hoitoratkaisu

Toivepostauksena (kiitos siitä) tämä seuraava: Miksi lastentarhanopettaja valitsee päiväkodin sijasta perhepäivähoidon omalle lapselleen? Kirjoitin tätä pohdintaa useampana päivänä, eikä se koskaan ollut sitä mitä halusin, kirjoitin ja pyyhin pois. Jakomielitautista on tehdä tätä työtä omien ollessa pieniä!

Voisin kirjoittaa kirjasarjan aiheesta, mutta tässä lyhyesti omaa henkilökohtaista pohdintaa, ei työnantajan eikä lastenpsykiatrien. En halua levittää omaa elämääni liikaa, en perustella vaan pähkäillä, en herättää tunteita suuntaan enkä toiseen. Sellaista kepeää anonyymiä blogielämää, eiks niin?




Nuorimmaisemme täyttää ihan hetken kuluttua 2 vuotta ja aloitti kuukausi sitten perhepäivähoitajalla. Kaikki kolme lastamme ovat olleet ensimmäisen vuoden perhepäivähoitajalla. Isompien hoitajasta tuli perheystävä. Emme ole oikeastaan koskaan valinneet tätä hoitomuotoa, vaan aina hakeneet päiväkotiin, ja hoitopaikkojen ollessa kortilla olemme päiväkodin johtajan kanssa miettineet seuraavaksi parasta ratkaisua. Ajo toiselle puolelle paikkakuntaa aamuin illoin ei ole vaihtoehto.

Hoitajalla on tietysti merkitystä ja omien lasten temperamentteja ajatellen mahdollisesti kaoottinen iso lapsiryhmä alle 3-vuotiaiden laitoksessa VS. lapsille omistautunut, kokenut ja herttainen hoitaja jonka kanssa synkkaa heti - "kuin mummolaan veisi". Ei ole vaikea valita! Joka kerran totesin, että parempi näin. Harjoitellaan niitä vuorovaikutussuhteita ensin muutaman lapsen kanssa ja pienen lapsen on kivempi kiinnittyä yhteen aikuiseen. Ensimmäiset vuodet näin, kun ei äidin kanssa voi olla.

Haluan tottakai puhua päiväkodin puolesta ja korostaa varhaiskasvatuksen tärkeyttä ja merkitystä, ja nimenomaan koulututetun lastentarhanopettajan tärkeyttä alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jolloin ihmisenalun kehitys on kaikkein valtavinta ja uusia taitoja tupsahtelee kiihkeällä tahdilla. Mutta isot päiväkodit, isot ryhmät, kaaos ja agressiot. Pienryhmäpedagogiikka, rauha. Oikeastihan meidän pitää ajatella, että varhaiskasvatus kuuluu kaikille, ehkäisee syrjäytymistä ja se on niin laadukasta, että siitä hyötyvät kaikki. Mutta todellisuus voi olla toista. Tai sitten mä olen vaan niin herkkis. Nauttikaa tavalliset perheet vapaapäivistä lasten kanssa jos vain mahdollista. Virikkeiden takia ei hoitoon pientä kannata viedä, kyllä se koti riittää. Kuntoutukselliset ja sosiaaliset syyt on sitten ihan eri asia.

Isommat olivat siis vuoden perhepäivähoidossa. Ehtivät kuluttaa päiväkodin automattoja ja kotileikkinurkkauksia silti monta vuotta. Molempi parempi. Muutama vuosi taas tätä ja päiväkodin ovet avautuvat pienimmällekin, sillä hoitajan eläkevuodet ovat ihan kulman takana. Tässä yksi onnellinen tarina. Kuka kertoo omansa?

12 kommenttia:

  1. Jee, kiitos kun toteutit :) Hyvä ja ytimekäs kirjoitus!

    VastaaPoista
  2. Hei hieno homma, että hoitojärjestelyt onnistu! Me saatiin pikku kikkara yksityiseen englanninkieliseen tarhaan, joka on pieni tarha. Plussaa ja miinusta sieltäkin.. mä nyt olen ehkä liian krittiinen, mutta aaron viihtyy ja jää sinne helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit on kyllä tarkkoja, ja se on hyvä! Mahtavaa että teidänkin hoito on alkanut hyvin :D

      Poista
  3. Ajankohtainen aihe meillekin. Lapset ovat olleet perhepäivähoitajalla (isompi yksin 1-2-vuotiaana ja nyt yhdessä toisella hoitajalla 3½ ja 1½-vuotiaasta alkaen). No. Nyt sitten ihana ihana hoitajamme siirtyy toisiin töihin, ja meillä on taas valinta edessä. Jos edes saamme valita, en tiedä. Päiväkoti, jossa joutuisivat eri ryhmiin (nyt siis 4- ja 2-vuotiaat lapset), vai taas uudelle perhepäivähoitajalle? Enkä jaksa uskoa, että meillä TAAS kävisi hyvä tuuri, ja saataisiin hoitopaikka, jossa tiedän lasten olevan maailman parhaissa käsissä... Plääh, jännittää. Enää pari viikkoa aikaa muutokseen... :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, meillä oli ihan samat kuviot isompien kanssa! Aloittivat juuri tuossa samassa iässä, olivat vuoden ja hoitaja siirtyi muihin töihin. Paniikki. Lähipäiväkodissa ei (taaskaan) ollut molemmille paikkoja, eikä haluttu eri taloihin lapsia. Siispä he olivat vuoden samassa kuin minä.. No se onkin taas jo toinen tarina :D Siis tsemppiä. Aina ne järjestyvät. Teitä odottaa joku uusi ihana seikkailu!

      Poista
  4. Näin juuri, vähän sattumien summana löytyy se oikea hoito omalle lapselle.
    Nää on isossa uudessa päiväkodissa sisarusryhmässä kaikki kolme. Mulle on iso juttu, että saavat olla samassa ryhmässä. Veljet on tärkeitä. Noitten päiväkodissa myös osastointi ja pienryhmätoiminta oikeasti toimii. Ei ole kamalaa laitostunnelmaa. Hoitotäditkin on ihanat ja sitoutuneet. Tykkään kovasti koko paikasta! Vaikka toki jotain pientä probleemaa voi välillä olla. Mutta pojat viihtyy, on kaverit, tädit ja veljet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että lapset viihtyvät :) Mä olen niin pienryhmä-ihminen että oksat pois! Kaikkien etu.

      Poista
  5. Meillä pieni on ollut päiväkodissa 1,5-vuotiaasta (16 lasta, iät välillä 1-2v. huh) ja nyt 2-3-vuotiaiden ryhmässä. Vaikka alku hankalaa (eroahdistus, vierastus), niin olen kyllä ollut äärimmäisen hämmästynyt kuinka rauhaisaa tuolla pienten ryhmässä aina oli (suurin osa oli osa-aikaisesti, joten vähän pienempi ryhmä suurimman osan aikaa, mutta en tajua miten hoitajat sen hanskaavat, kun itse olen helisemässä yhdenkin (oman) kanssa.

    Omalleni olisin ehdottomasti voinut harkita perhepäivähoitajaa (tai kaveripiirin hoitorinkiä ja kotiin palkattua hoitajaa), jos olisin tiennyt hyvän hoitajan. Itse olen ollut lapsuutena pph:lla ja tätini on pph, joten tiedän että parhaimmillaan se on tosi hyvä hoitomuoto. Mutta isossa kaupungissa on vaikea löytää hyvää hoitajaa, jos ei sellaista tunne, joten päiväkotiin kävi lapsen tie. Ei edes siihen päiväkotiin minne ensisijaisesti haettiin, mutta aika helmi päiväkoti löytyi (ei ne ulkoiset puitteet, mutta paikan ilmapiiri on hyvä). Jos eka hoitovuosi meni hyvin, niin toinen hoitovuosi on alkanut vielä paremmin, toivottavasti sama linja jatkuu...

    Niin ja mielenkiintoista nähdä lto:n pohdintaa omien lasten hoidosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallinen kriiseilevä äiti tässä :D Kiva että teilläkin on kivat hoitokuviot. Onneksi ne alun jännityksen jälkeen alkavat sujua kaikilla. Niin tärkeä asia kun on omista pienistä kyse :)

      Poista
  6. Meillä on nähty kaikki mahdollinen (tosin yksityinen pph on kokeilematta).

    On ollut kaksi perhepäivähoitajaa. Toisesta tykättiin, toisesta ei.

    On ollut neljä ryhmäperhepäiväkotia. Toisista on tykätty enemmän kuin toisista.

    On ollut viisi päiväkotia. Joista osa on selvästi parempia kuin osa. On nähty niin alle 3v ryhmät kuin 3-5v ryhmät ja eskarit. Sisarusryhmäkin on koettu ja testataanpa vielä erityislasten ryhmääkin...

    On ollut hoitaja kotona. Hoitajasta tykättiin, järjestelystä itsessään ei.

    On ollut lukematon määrä varahoitajia ja hoitopaikkoja kaikissa järjestelyissä. Ja se on kaikista tyhmintä. On tehty periaatepäätös, että varahoitopaikkoihin meidän lapset eivät enää mene.

    Tällä hetkellä 2v on ryhmiksessä päiväkodin tiloissa (2 hoitajaa, 8 lasta) ja 4v integroidussa erityisryhmässä tukilapsena (5 hoitajaa, 12 lasta). Eipä hirveästi poikkea lapsimäärät siitä, mitä meillä on kotona ;) Päiväkodin sulut muksut on kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuon listan jälkeen teillä on kyllä kokemusta monesta! Me pyritään myös hoitamaan sulut, päivystykset ja varahoidot kotona.. Tosin nyt on pakko sopeutua varahoitoon kun niitä tulee hoitajalla niin paljon ja viikkojakin putkeen.. Mutta päivä kerrallaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!