lauantai 4. lokakuuta 2014

Mosaiikki hiertää

Tuntuu että muut alkavat hehkuttamaan kynttiläkuvilla ja -kertomuksilla tätäkin syksyä. Mä en oikein ole kynttiläihminen. Tai siis olen varmasti sitäkin, mutta ei sitä tunnelmaloistetta tule ihasteltua. Käyn niin aikaisin nukkumaankin, että sammuttelen ne aika pian. Ja sitten kun niitä polttelen, ne loppuu ja mun ostoslistaan ei mahdu kiloa uusia kynttilöitä viikossa. Itsellä on kyllä lajitelma erilaisia kynttiläalustoja ja erivärisiä kynttilöitä lapsilta saaduista joulupaketeista. Töistä siis. Ja ne on ihania, enkä raaski niitä poltella. Ulkonakin olisi muutama lyhty odottamassa, mutta verhothan on kiinni jo, enkä näe niitä. Pitää kutsua vieraita tai kunnioittaa itseä ja järjestää tunnelma hetki. Ehkä tänään punaisen pullon kera?

Muutenkin syksy tuo sisustusasiaa mieleen. Harmittaa, kun kohta on kaksi vuotta asuttu, eikä juurikaan ole tehty fiksauksia. Miehen katse on kunnossapidollisissa asioissa, ja jossain autotallin ovessa, kun oma katse hiertää levottomassa mosaiikkiparketissa ja puun värisissä sisäovissa. Kun muutettiin, syntyi vauva ja resurssit eivät riittäneet, eikä rahavarannotkaan äitiyslomalla. Tehtiin kyllä listoja ja suunnitelmia.

Nyt kun elän tätä kultaista ruuhka-aikaa ja luhistun kotitöiden, työasioiden, lasten asioiden ja aikataulujen ikeessä, en voi kuin tuskailla. Ja priorisoida. Mutta harmittaa kun ei olla tehty. Mosaiikkiparketin tilalle suunnitelmakin on, mitat ja kaikki otettu, laminaattisävy valittu. Ovet ovat täyspuuta, arvokkaat ja hyvät jo itsessään, niiden ruiskumaalaus valkoiseksi on suunnitelma. Takka odottaa vaalennusta. Takkahuoneesta itsestään on tarkoitus tehdä lasiovin meille vanhemmille makuuhuone, sitten kun pienimmäinen siirtyy omaan huoneeseen. Nyt jo kaipaisin hänelle leikkihuonetta - tai siis leluille selkeää paikkaa. Ihan huoneiden pintamaalaus pitäisi tehdä, päivittää. Mutta toisaalta, kaikki on kunnossa, mikään ei ole välttämätöntä. Energiaa syö ei-itseä-miellyttävät valinnat.

Muutamaan kuukauteen en ole ole suunnitellut kotiin mitään, sillä tällä kertaa työt ja perheen riennot ovat vieneet ylimääräisen kapasiteetin. Päädyttiin remonttitilikin tyhjentämään ja maksamaan parempitasoinen uimaloma koko perheelle. Ehkä se keväinen matka voittaa mosaiikkiparketin. Sitä paitsi ei mulla ole aikaa sitä katsella kun vietän päivät töissä. Ja siellä on muuten ihan yhtä 80-lukua kuin meilläkin!

Tässä ENNEN-kuvat. JÄLKEEN-kuvat sitten joskus.





2 kommenttia:

  1. Mä taas tykkään tuosta mosaiikkiparketista, vaikka oliskin kasari! :)

    Meillä oli ihan sama juttu: muutettiin taloon, johon en luvannut muuttaa ennen kuin "se ja tää jo toi" olis tehty. Eikä mitään sitten kerittykään tekemään, kun muuttopäivä venyi ja laskettu aika lähestyi. Ollaan asuttu reilu 2 vuotta ja tänä keväänä aloitettiin huoneiden pintaremontti. :) Mutta kuten blogissakin oon maininnut, kävi niin, että joistain inhoamistani asioista aloin muiden ympärillä muuttuneiden asioiden (eli valkoisiksi maalattujen seinien) myötä tykätä. Kuten siitä kuultovalkoisesta lautakatosta, joka kellertävien ja vihertävien tapettien rinnalla näytti suorastaan oksettavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäät mosaiikkiparketista! Ihana kuulla, sillä se ei hetkeen ole lähdössä :D Yhdessä aiemmassa kodissakin oli, ja hiottuna ja valkolakattuna oli kivempi. Mutta se kuvio on niin... levoton. Ja keltainen!

      Kuulostaa tutulta muuttosuunnitelmat. Tyttö syntyi kolmantena yönä tässä kodissa muuttolaatikoihin nojaillessa. Ja tässä sitä ollaan. Jotkut asiat on silmä jo hyväksynyt, mutta toiset vaan vahvistuvat. Mies muistuttaa, että mä sanoin "rempataan hiljalleen, vaikka viiden vuoden päästä". En tunnusta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!