Pullotettua energiaa

Kävin uudessa työpaikassa kokouksessa tänään. Uudessa siis siten, että hain ja sain sisäisellä siirrolla muutoksen tuulia jo viime marraskuussa. Uusi työyhteisö, ehkä toinen tapa tehdä töitä, ehkä eri työkulttuuri.. se selviää sitten syksyllä.

Taisin olla vähän liian reipas ja innokas, mutta minkäs teet, pää kuhisee ideoita ja suunnitelmia. Kotiäiti pääsi aikuisseuraan, eikä muista että toiset ne laskevat päiviä kesälomaan eikä uusi toimintakausi vielä tunnu konkreettiselta. Saisiko tän työenergian purkitettua tai pullotettua niitä väsyttäviä hetkiä varten?

48 päivää hoitovapaata jäljellä, jaiks.

Hymy huulilla

Pidän tänään epävirallisen työpäivän ja käyn läpi materiaaleja syksyä varten. Näpyttelin koneelle lorua, joka nosti hymyn huulille. Haa! Kuka sanoo, että tämä on vain lasten loru? Aurinkoista sunnuntaita!

"Tänään puen ylleni onnellisen päivän:

alusvaatteet aurinkoiset,

sukat sangen suloiset,

paidan hymyreunaisen,

takin naurunkarvaisen,

housut hilpeät kantaa,

kengät kevyet antaa.

Naurua nuttuuni napitan,

kauniisti kutrini kukitan.

Hymy huulilla, pusu poskella

lähden uuteen päivään."

Kuva täältä

Valvon

Oikeastaan minulle ei sovi laisinkaan valvominen, eikä varsinkaan tässä pikkulapsi-vaiheessa. Vähän villimmäksi olen silti ryhtynyt, kun lapset nukkuvat juuri nyt niin hyvin.

Me otettiin Netflix kuukaudeksi kokeiluun keväällä, ja nyt ollaan nähtävästi jatkettu sitä, kun ei olla jaksettu peruakaan. Yksi äiti sanoi taannoin, että kun lapset nukahtavat, hän aloittaa sarjojen seurannan yömyöhään. Nyt ymmärrän. Ei ole mitään iloa katsoa kerran viikossa tulevia jaksoja, vaan parasta on katsoa omaan tahtiin koko tuotantokausi. Tai kaksi. 

Nyt seuraan paljon puhuttua sarjaa Orange is the New Black. Ei mitään huippu, ihan ok ja vähän erilainen. Keskiluokkaisen perheen tyttö on vähän hölmöillyt 22-vuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin päätyy kärsimään rangaistustaan. Aika samaistuttava kohde, hölmöilevä elämä oli kaksikymppisenä kutkuttavan houkuttavaa. Tämä kun loppuu, pitää etsiä uusi sarja. Kirjat jäi nyt vähän jäähylle, ehkä mökillä juhannuksena löytyy lukuaikaa?

Kuva täältä

Tähän siis menee yöt. Vaikka lapset ovat nyt kesälomalla ja meillä ei ole aamuisin kiire mihinkään, voi herätykset silti olla aika raskaita. Ja vähien unien jälkeiset päivät ovat vähän kömpelöitä. Päälle otetaan kuivaksi opettelevan vahinko-pissojen siivoukset ja yli tunnin päiväuni-nukutukset. Kuivaksi opettelu sujuu kuitenkin hyvin, hip hip hurraa! 

Sitä huomaa olevansa aika iloinen kahdesta koululaisesta, jotka pärjäävät ihan itse perusasioissa kuten välipaloissa ja kaverihommissa. Jatkan yökukkumisia vielä, sillä ne ovat vuorokauden parhaat hetket. Työt kun alkavat, kuviooni palaavat säntilliset 9 tunnin yöunet. 

Niin ja jalkapallon mm-kisat alkoivat. Voipi tulla melko pitkä kuukausi, kun kahden päivän jälkeen jo himpun verran ärsyttää. Yritin taas pinnistellä, kun katsottiin pojan kanssa tallennukselta eilinen matsi. Seurasin hänen panini-tarrakeräilykirjastaan vähän kasvoja ja yritin salaa bongata komistuksia kentältä. Kun oikein keskittyy peliin, voi jopa innostua. 

Kun polvi pettää

On epäreilua, että kun löytää jotain joka sujuu hyvin ja josta nauttii, ei enää onnistukaan. Itku nimittäin tuli juoksulenkillä perjantaina. Mitään vaivaa ei ollut vielä keväällä harjoitellessa eikä toukokuun lopun kympillä, mutta viikko sen jälkeen ensimmäinen 7 km lenkki sai polven kipeäksi. Mutta vasta seuraavana päivänä, itse lenkillä ei tuntunut mitään. Jotain muutakin treeniä jumppasin hyppien ja pomppien välissä, ilman vaivoja, kaikki kunnossa. 

Viime perjantaina lähdin reippaana välineurheillen juoksemaan, sport trackerit ja sykemittarit käynnissä, päivää paistattelevien naapurien ohi ylpeänä itsestäni, minä sporttinen mimmi. Kipu alkoi, koko ajan kasvaen. Lopulta 400 m jälkeen oli luovutettava, tuntui kuin polvi olisi ollut irtoamassa. Hiivin takaisin jalkaa klenkaten, mitä nyt naapurin teinit mulkoilivat toisiaan ja minua.

Voi itku, mikä kipu. Haluan juosta. Kun tämä on niin mun juttuni nyt! Juoksu sujuu, keuhkot jaksaa, olo on ihana. Mutta polvi. Se aristaa vieläkin tavallisessa elämässä, varsinkin ponnahduksissa ja kierroissa.

Google diagnosoi polven ulkosyrjän kivun johtuvan tiettyjen lihasten venyttelyn puutteesta. Myös "juoksijan polvi" osuu kuvauksiin. Itse epäilen myös himpun verran pidempää toista jalkaa. Kengät on kunnossa, siitä ei pitäisi johtua. Lopetin joskus teininä jalkapallonkin kun polvi oireili, jostain kierukkavaivasta puhuttiin silloin. 

Onneksi parin viikon päästä on fysioterapeutti ylävartalon tiimoilta, aion selvittää tämänkin siellä. En aio luovuttaa, polvi on saatava kuntoon ennen elokuun Midninght Runia, jonne aion osallistua. Ehdin jo päästää itseni haaveilemaan Extreme Runista ja puolimaratonistakin joskus, sen verran itsensä voittaja-kuvia laittoivat kaverit Tukholman maratonilta. Tai mieti, New York Marathon. Pakko kiusata itseään kuvilla.

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Puutarhan top 10 - beginner's guide

Tässä aloittelevan puutarhurin Must-do-list, Survival kit. Vinkit ovat lennelleet sieltä sun täältä, kiitos näistä. Osa saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta oh my, not to me.

1. Netin hakupalvelut ovat hyviä. Muutettuamme tähän kotiin 1,5 vuotta sitten, aloitin puutarhassa olevien kasvien tunnistamisen googlesta. Kolmannenkymmenennen tunnistetun lajin jälkeen en enää jaksanut. Siinä on jo hyvä alku. Toisekseen, tutkaile muutama vuosi, ennen kuin teet pihasta oman näköisesi, kaikkea ei kannata repiä ylös heti vaikka mieli tekisikin. Nimimerkillä Onneksi jätettiin ruma mutta sadokas Kriikunapuu kasvamaan. Olisi harmittanut. 

2. Kasveja tuhoavat etanat tykkäävät oikeasti oluesta ja näin saat ne kiikkiin. Ne eivät tarvitse illalla kuin tilkan jonkun astian pohjalle kukkien alle, ja voit itse hörppiä loput. Paitsi, että niitä ei ole tässä pihassa ollutkaan, joten on jäänyt hörppimättä. Mutta edellisessä niitä oli!

3. Ruoki lehtikompostia ja pidä se kosteana, vaikka vesiletkulla - muuten siellä asuvat muurahaiset. Huomasin. Kiitos isä tästä vinkistä. 

4. Kalkitse pihaa. Se oikeasti toimii. Raparperit ovat neljä kertaa paksumpia viime kesään verrattuna.

5. Jos leikkaat ruohon itse, käytä pitkävartisia saappaita ja pidä lapset turvallisen matkan päästä. Tai pidä kylmäpussi lähellä lentelevien kivenmurikoiden takia, katso kuva alempana. Jos et leikkaa itse, esivalmistele piha ruohonleikkaajaa varten. Käykää oikeasti tarkasti läpi leikattavat alueet. Nimimerkillä Yhdet nousevat kuunliljat on juuri kynitty. 

6. Siirtele tai jaa perennoja 3-5 vuoden välein. Kasvu reipastuu. Tämän opin maa- ja metsätaloustiedon tunnilla jo yläasteella, toimii. Alkukesällä syksyllä kukkivat ja loppukesästä kesän alussa kukkivat. 

7. Leikkaa vuorimännyn uudet kasvut juhannukseen mennessä. Sillä ethän halua oudonmuotoisia korkeita havukasvustoja pihallesi. Sievät havuistutukset ovat paljon kivemman näköisiä. Melkein leikattu tältä kesältä.

8. Pihaan valikoituu kestäviä kasveja lastesi jäljiltä. Jalkapallon litistämät ja pienen kesäneidon juurineen kiskomisesta selviävät ovat hyviä. Lajit valikoituvat myös itsesi jäljiltä, joskus kiskot sellaisiakin juuria, joita ei pitänyt.

9. Vaikka olet saanut ystäviltä puutarhasuunnittelijoiden yhteystietoja, päätä silti tehdä kaikki itse. Sillä puutarha-ihmisethän ovat tutkimusten mukaan onnellisia, vähiten mielenterveyspalveluita käyttäviä. Lähdettä tähän tutkimukseen en nyt löydä, mutta näin olen kuullut. Sormet mullassa itselläkin siis.

10. Puutarhaohjelmien, blogien ja palkittujen puutarhojen esitellyt pihat vaativat työtä. Tai sitten niillä on vain hyvät kuvaajat? Eikä lapsia? Eikä Netflixiä eikä some-riippuvuutta? Pienen kitkemishetken saat hyvin järjestettyä sulkemalla taapero trampoliiniverkon sisälle tai järjestämällä hänelle vesileikkipisteen. Isosisarukset ovat myös hyvä hoitopalvelu, joskin hyvin lyhytkestoinen. Miten se nyt olikaan "älä katso yksityiskohtia, käytä aikasi mieluummin nauttimiseen aurinkotuolissa". Katso kokonaisuutta, kesä kestää vain hetken.

Mitäs tärkeitä jäi puuttumaan?

Rannalla

Minulla on tapana ryysiä uimarannoille aina vähän huonomman sään päivinä. Puuhailen lähtöä tehokkaasti välittämättä säästä, ja siellä me sitten istumme eväinemme pitkissä vaatteissa tai sateensuojassa. Eilen olin myös päättämällä päättänyt rantapäivän olevan tänään. Ennen kymmentä olimme ainoa auto valtavalla parkkipaikalla, ensimmäiset ihmiset koko rannalla. Mutta ah, aurinko tuli ja mainio rantasää. Sitä eivät haitanneet edes hiekkalla kuorrutetut rusinat. 

Laitan tähän loppuun vielä kukkaloistosta pikaräpsyjä. Nyt aurinkotuoliin lehtikasan kanssa, ennen kuin luvattu ukkonen ja sade saapuvat. Ihana kesä! 

Perhepäivähoitoon!

Meillä oli eilen alkukeskustelu kotona syksyä varten. Koska meidän asuinalueella ei ole vapaita päivähoitopaikkoja syksyksi, eikä 10-15 kilometrin ajot eri taajamiin aamuin illoin työmatkoilta poiketen ole järkevä vaihtoehto, olemme onnellisia saatuamme hoitopaikan toivotulta, tutulta perhepäivähoitajalta. 

Pienestä ryhmästä, hyvältä hoitajalta on hyvä ponnistaa, kun on pieni. Pieni lapsi, pieni ryhmä. Sama kokemus oli isompien kanssa, hekin olivat perhepäivähoitajan huomassa ensimmäisen vuoden. 

Keskustelu sujui odotusten mukaisesti, hoitaja on ihana ammattilainen. Hoitajan pitkien vuosilomien ja työajantasausten vuoksi varahoitopäiviä ryhmän lapsille tulee melkoisen paljon läheisessä päiväkodissa. Se onkin ainoa jännitykseni aihe. Toivottavasti nämä "ylimääräiset" lapset otetaan reilusti rakastaen vastaan. Nimimerkillä Huonoa kokemustakin on.

Niin, ja hoitaja toimi ammattimaisesti, eikä lähtenyt yleiselle jaarittelulinjalle: "Voi kun sää oot vielä pieni.. kuinka te raaskitte hänet vielä laittaa hoitoon. Äitiä sää vielä tarvitsisit ressukka." Nimittäin siitäkin on kokemusta. Se päivittely särkee sydämen, sillä ei hoidon aloittaminen koskaan helppo päätös ole.

Kirjastosta alkaa loma

Kesäkausi korkattiin eilen perinteisin menoin, kirjastokäynnillä. Pienelle kuvakirjoja nippu, isommalle ennätyskirjoja, isoimmalle pikkuteinien sarjaa ja kummistusjuttuja. Itselle nappasin esille nostettuja kirjoja: Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Baby Jane, sekä Robert Goolrickin Luotettava vaimo.

Futishuuma.... Brazil!

Meillä asuu kaksi jalkapallofania, joiden molempien (sen isommankin) mielestä on ihan ok maksaa ylöspäin pyöristettynä 100 euroa / lippu HJK-FC Barcelona-otteluun. Nytkin kun taloudessamme on edelleen toisen tuloina kotihoidontuki. Lippujen etuosto-oikeus alkoi toissa perjantaina ja virallinen myynti toissa tiistaina. Maanantai-iltana mies huomasi, että mehän ollaan Veikkauksen jäseniä, joskin pelitilillä oli 5 senttiä, ja se riitti ostoon. Jäljellä oli enää kalliita lippuja. Seuraavana aamuna liput myytiin minuuteissa loppuun. Tapaamieni miespuolisten mukaan, lipun hinnat ovat ihan kohtuullisia. Noilla hinnoilla lentäisi Barcelonaan?

Paras kuvakulma sarjassamme Mappi Ö. Kuva täältä

Äiti vs. poika pihaotteluiden pituudeksi otetaan pyynnöstäni yleensä vain 5 minuuttia ajastimella, jonka aikana poika taktikoi niin, että saa jatkoajan ja lopulta rankkariskaban. Ovela pelaaja. Jalkapallohuuma nousee myös muutenkin, satun aivopestynä tietämään Brasilian MM-kisoista ihan liikaa. 10 päivää ja 9 tuntia kisojen alkuun! Yritän pinnistellä penkkiurheilijoiden seassa ja päätän keskittyä futareiden reisilihaksien katseluun. Kisoilta kun en voi välttyä. Tämän hetkiset korvamadot linkitettynä, joista pieni tyttökin osaa jo laulaa mukana: La la la la la la la la la la la la! (jos ei näy, tässä linkkeinä eka ja toka)

Ai niin, se jalkapallokakku onnistui ihan hyvin. Suosittelen reseptiä muutenkin, aika kiva makumaailma syntyi omenamarmeladista ja vaniljakastikkeesta!

Kesäkeittiö

Meillä tarjotaan päivän ateriat aina samoilla kellonlyömillä vuodesta toiseen, lomina ja arkena, niin kuin kunnon vanhemmat tekevät. Näinhän kouluissa ja päiväkodeissakin. Olen säntillinen. Rytmi, säännöllisyys, monipuolisuus, ruokailukulttuuri. Aamiainen, lämmin lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, lämmin päivällinen riippuen töistä palaavan nälkätilasta neljältä tai viideltä, ja iltapala ennen kahdeksaa. Koska olen useamman kerran täällä ja täälläkin tehnyt selväksi suhteeni tiskirättiin ja kattiloiden pesuun, ajattelin miettiä uusia käytäntöjä kesäloman ajaksi. Jos en mieti tätä uusiksi, vietän tämänkin koululaisten loman keittiössä. 

Kuva täältä

Kahden lämpimän ruoan tiskimäärä päivässä suhteessa koululaisteni närpimiin määriin vakuuttaa minut. Kesäkeittiössäni tullaan siis kesänä 2014 tarjoamaan vain yksi lämmin ateria. Aloitetaan tukevalla aamiaisella, joka venyy pitkään nukkuvien lomalaisten mukaan, lounasaikaan leipää leikkeleineen ja härpäkkeineen plus hedelmiä, välipala-aikaan kokemuksen rintaäänellä kalsium-annos pakasteesta, siis jäätelöä. Koko perheen ollessa paikalla päivällisellä, syödään monipuolinen lämmin ruoka. Iltapala kuin ennenkin. Reissuilla sitten taas omat kuviot.

Taapero jatkaa edelleen ruokarytmin ja kahden lämpöisen ruoan kanssa, no problem tästä, mikro kilahtaa kuin ennenkin. Mutta nuo koululaiset ja minä. Helpompaa elämää, ei edellisiltaisten tähteiden lämmitystä lounaaksi, kun niitä ei kukaan välitä syödäkään. "Mul ei oo nälkä.." "Ei mullakaan.." "Mä oon kavereitten kaa.." Ei pastaveden keittoa aamupäivällä, vaan rentoa otetta. Ei niistä nakeista ole pakko tehdä kastiketta, voihan ne syödä kylmiltään takapihalla vaikka vesimelonin kanssa? Nyt nautitaan, hoitovapaan viimeiset kaksi kuukautta ovat startanneet.

Osaankohan? Nyt joku viisas ajattelee, että nytkö tämän vasta hoksasin :D