lauantai 7. syyskuuta 2013

Kukkia, kantoja ja oravia


Tykkään oravista, oikein kovasti, juuri sillä lutuisella tavalla. Minusta on myös ihana katsella ikkunasta ja seurailla puissa hyppelehtivien oravien leikkejä (jopa naapurin katon sisälle meneviä seurailen rauhassa).  Lempilauluni lasten kanssa töissä ja kotona ovat juuri orava-laulut leikkeineen. Mutta varmasti, aivan varmasti ne syövät omenia puista. Tässäpä todistetta. 


Riittäähän niitä omenoita, voivat viedä poikasilleenkin sinne kuusen latvaan korkeaan, mutta ne purkavat myös pehmusteet pihakalusteista!


Aloitin tänään pitkään suunnittelemat kukkapenkkien raivaukset. Vanha puutarha on täynnä edellisten omistajien istutuksia. Kesän katsoin mitä mullasta nousi ja miltä ne näyttivät ja nyt ryhdyin työhön. Tässä terassia ympäröivää kukkaa, Kesäpikkusydäntä, joka kukki toukokuusta elokuun loppuun:


Kaipasin selkeyttä ja mahdollisen tulevan terassinuudistuksen myötä sanoin näille hyvästi; istutin osan uuteen paikkaan ja osan vien vanhemmilleni.

Edelliset omistajat ovat olleet selkeästi kanto-ihmisiä, pihalla törröttää siellä sun täällä hauskan näköisiä kantoja :D Niiden päälle voisi ensi kesänä laittaa kesäkukkia ruukuissa. 
Kaivoin perennat pois, mutten muuton jäljiltä löytänyt suodatinkangasta, joten tyydyin sanomalehteen, josko se toimisi jonkun aikaa rikkaruohojen estona. 

Nappasin orpoja pikkukantoja kukkapenkin tilalle ja kasasin kiviä ympärille.



Hauskoja puuveistos-ukkoja löytyi puuvajasta! Kuin Eemelissä konsanaan :D

Tälläinen suloinen savimajakoti on jäänyt vanhoilta omistajilta. Sisällä kaksi ihmistäkin <3

Aikalailla kukkasipuleita löytyi myös. Keväällä ne olivat melko onnetoman näköisiä tulppaaneja, katsotaan jos uudessa mullassa ja ympäristössä ne olisivat kertakaikkisen fabulous. 



Uudistin myös pihan keskellä olevan valopylväs-istutuksen. Istutus oli aivan tukossa, kaikkea mahdollista ja montaa maanpeittokasviakin:

Nämä jäivät
Ja tässä valmiina. Siirsin muualta korkeita vaaleanpunaisia perennoja lyhdyn ympärille.
Ensi kesänä taas nähdään!



Oli minulla apulainenkin..
..joka lähti..
..maistelemaan.


Mitäpä tekivät isommat lapset sillä aikaa? 


Keräsivät matoja. Ei meidän lapset, yäk yäk, mutta naapurintyttö rohkeni kylvettää madot :O


Ja heittivät kenkänsä puuhun. Kivaa lauantai-iltaa vain!


P.S. Pahoittelut pikakirjoituksesta ja päättömistä lauseista, minua odotetaan jo toisaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!