tiistai 4. maaliskuuta 2014

Mikä on kiusaamista?

Saako puuskuttaa ja purkaa? Odottakaahan kaikki kun lapsenne tulee kouluikään. 

Voidaanko me kaikki vain olla happily ever after ilman koulukärhämöitä? Koska pitää ottaa vaaleanpunaiset silmälasit pois silmiltä? Mikä on kiusaamista, mikä on vain lapsen tulkintaa? Tai äidin herkkänahkaisuutta? Suurentelenko asioita? Vai tietääkö viisas lapseni, minkälaisilla päiväkuulumisilla saa täyden huomioni? Mikä on se hetki, kun soitan opettajalle tai muiden tyttöjen vanhemmille? 

Välillä tuntuu, että olisi parempi jos kävisin töissä, minulla ei olisi aikaa analysoida lasteni asioita. Voi ei, minkä kuuloinen lause! Tietysti on ihanaa, kun nyt minulla on aikaa kuunnella ja tiedostaa tapahtumia. Ensi syksystä olen töissä. 


Kuva täältä

Kolmen tytön porukka pareittain toimii hyvin. Miksi sosiaalisia taitoja täytyy harjoitella aina jonkun kustannuksella? Tai äidin sydänjuurien kustannuksella? Olen tästä huokaillut ennenkin täällä.

Totta puhuakseni otin jo yhteyttä opettajaan. Vaikka lapseni kielsi. Aion myös kysyä harrastuskuljetuspuheluiden yhteydessä tyttöjen äideiltäkin asiasta. Omaansa pitää puolustaa. Koulumatkoilla ei ilkeillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!