Rahankäyttösuunnitelma

Me lotottiin viikonloppuna pitkästä aikaa. Oli ihan pakko, sen verran jättivoittoja on ollut EuroJackPotissa ja Lotossa. Jos sieltä 13 miljoonan euron potista vaikka irtoaisi meidän perheelle ihan 2000 euroa. Satanenkin olisi ihan nice surprise. Mies laittoi lottoa vetämään säännöllisesti aiemmin, kunnes viitisen vuotta sitten tein tiliä Veikkaukselle syödetyistä summista. Ihan järjetöntä! Ollaan siis oltu lottoamatta.

Illalla nukkumaan mennessä mies tarkasti tilanteen. Tietynlainen jännitys omalle pelitilille kirjautuessa. Pieni hetki, jos kuitenkin. Saatiin 3 oikein. Ei siis euroakaan. En koskaan haaveile isoista voitoista, mutta lauantai-iltana unen rajamailla jäin haaveilemaan. Mitä tekisin ensin? Tiedän. Soittaisin pankkiin ja maksaisimme asuntolainan pois. Soittaisin ihan itse, "Juu kyllä kuulit oikein, koko summa kerralla pois". Opintolainan pitkään roikkuneet rippeet lähtisivät myös. Vihdoin. Visakin pääsisi ihan nollille pitkästä aikaa. Kenellä se muka nollilla on.

Sitten mä soittaisin töihin ja irtisanoisin itseni. Nimittäin hoitovapaata on anottu jo maksimimäärä. Sitten mä puuhailisin mukavia, pikkuneiti 1v saisi olla kotona vaikka 4-vuotiaaksi. Tai kävisi hän harrastuksissa ja kerhossa. Nyt voisin opiskella tai vaikka ostaa itselleni juuri sen tutkinnon ja statuksen kuin haluaisin. Työt ja itsensä toteuttaminen ei jäisi.

Kuitenkin ensin lähdettäisiin kahdeksi kuukaudeksi Mauritiukselle tai Seychelleille. Saisi joku muu täyttää tiskikonetta ja viikata pyykkiä. Ne mun muutama kotihoidontuesta säästetty seteli perheen jonkun vuoden Kanarian lomaa varten voisi antaa hyväntekeväisyyteen. Sillä aikaa kun me loikoillaan palmujen alla tuoreita papaijoita ja mangoja popsien, meidän kodissa olisi käynnissä Extreme Make-over. Olisi raksamiestä, sisustussuunnittelijaa ja puutarha-ammattilaista. Me ei nimittäin tästä 80-luvulla rakennetusta tiilitalosta lähdetä enää mihinkään. Lapset saavat nimittäin jatkaa samassa koulussa ja naapuristossa. Jos ihmiset kyselisi mistä moiset tulolähteet, sanoisin vain että laitettiin vaan meidän pikkusäästöt (?!) haisemaan. Ei me sisaruksia ja mummoja useammille jättivoitosta kerrottaisi. Jos joku sukulainen lukee tätä, me annettaisiin teille kaikille 10 000 euroa. Älkää kuitenkaan pyydelkö enempää.

Autot vaihtuisi pihasta. Ostettaisiin kolme kaksiota Töölöstä lapsia varten, sitten kun ne niitä tarvitsee. Tai kolmiota. Tai neliötä. Hyviä sijoituskohteita joltain iki-arvokkaalta alueelta. Mökki Lapista ja loma-asunto jostain lämpöisestä. Sitten pitäisi kai sijoittaa rahastoihin tai muihin mistä en ymmärrä.

Paradise Islands. Kuva täältä

 

Mauritius. Kuva täältä

***

Sitten mä meinasin nukahtaa. Ja muistin että vaikka olisin kuinka rikas, seuraavan yön yövalvominen nuhanenän kanssa mun pitäisi kuitenkin itse hoitaa. Ja haluankin hoitaa. Haravoidakin haluan itse pihalla, kun se on niin rentouttavaa puuhailua. Multasta ja sotkuista. Ja vaikka pussittaisin vaatekaappini kierrätykseen ja uusisin sen High Fashionilla, haluan silti säilyttää likaiset kotiverkkarini. Ne mihin pieni käy pyyhkäisemässä nenänsä ohi mennessään. Mä olen oppinut niin pihiksi, että mikä tässä nyt muuttuisi. Meillä on jo kaikki mitä me halutaan ja tarvitaan.

Taikauskoa ja epäuskoa

Toissa kesänä ollessani raskaana, loikoilin vanhan kotimme puutarhatuolissa. Poika hyöri ympärillä "Äitii mul ei oo mitääään tekemistä..". Sanoin, että "etsi neliapila, saat viisi euroa" (..saisin siis ummistaa silmäni pidemmäksi hetkeksi...).  Minuutin kuluttua poika toi minulle neliapilan. Oho. Ylös tuolista ja maksun paikka. Takaisin tuoliin. 

"Äitii mul ei oo mitään tekemistä..." "Etsi toinen apila, rakas, zzzzZZz". Hetken kuluttua hän toi minulle apilan, viisiapilan. Googlettamaan, viisiapila tietää epäonnea, jonka voi kumota vain uusi neliapila. Niin. Senkin poika löysi. Uuden neliapilan. (Me muutkin konttailimme tohkeissamme nurmikolla, löytäen vain tavallisia kolmiapiloita.)

Onnenapilat samalta heinäkuiselta iltapäivältä ovat ikuistettuna kehykseen. Onnenpoika. Jalkapallon pelipaitajaossa hänelle napsahti numero 13. Mökötystä kesti illan, itse tietysti ajattelin sitä epäonnennumerona, mutta lopulta selvisi, että häntä harmitti vain puuttuva Citymarketin mainos paidassa :D Poika on voittanut arvonnoissakin vaikka mitä, mutta lottonumerot eivät ole vielä onnanneet.. 

Sovittiin vihdoin miehen kanssa eilen lääkekaapin lukitsemisesta ja avaimen säilytyspaikasta. Samana yönä isoimmalle ponnahti kova kuume. Jota hänelle ei koskaan nouse. Eikö se nyt tarkoita jotain. Sama kuin vauvan sängynpään laskeminen, kun flunssa on ohi. Heti kun sen laskee, vauva sairastuu uudelleen (joo joo, ennen kouluikää pitäisi sairastaa 200 infektiota, ja menossa oli 3/200, että tuleehan niitä). Tai kun kehun vauvan olevan hyvä nukkuja, hän aloittaakin kuukausia kestävän yökukkumisen.

Älä innostu liian aikaisin, älä sano unelmia ääneen. Ole aina varautunut pahimpaan, se on mottoni. Onko tämä nyt sitten sitä pessimismiäni vai taika-uskoa? :D

Proteiinipitoinen marjajuoma

Kirjoitin syyskuussa onnettomasta onnenonginnasta tavoitellessani aikani kuluksi ilmaismaistiaisia. Eikö kukaan muu kuluta aikaansa netissä näin? Tyhmää, tiedän, mutta sain toisella yrittämällä maistiin Robertsin Marjajuomia. On muuten kätevä Postin pakettiautomaatti! Eriluokan hommaa kuin seistä Valintatalon kassalla jonon seassa hakemassa pakettia. Niin kuin meillä täällä kylillä on tapana.

Yllätyksekseni juomat olivatkin proteiinipitoisia juomia, joissa on suunnilleen sama määrä proteiinia kuin Fastin jauheessa. Lisänä tosin hiilareitakin. 

Mies joi toisen, mansikka-vadelman, ei tykännyt. Itse nautiskelin mustikka-vadelman, en tykännyt myöskään. Tahmeaa, rakeista. Ei ihme, että tätä pitää jakaa ilmaiseksi, yäh. I stick to the chocolate one. Muiden mielipiteistä välittämättä, tykkään suklaan makuisista proteiinilisistä. Jumpankin jaksaa kun ajattelee suklaista jälkiruokajuomaa.

Heräsin unilta. Mitä sä äiti puuhaat siellä lattialla? ..Yks vatsa, kaks vatsaa..

Sormet solmussa näppäimistöllä

Vastaan tuli tälläinen kampanja, josta voi voittaa marjajuomia Postin pakettiautomaattiin. Osuin oikeaan, sain luukusta kaksi marjajuomaa! Tämän täytyy olla onnenpäiväni, ajattelin, ja täytin yhteystietoni. Klik klik klik ja aaaaaaargh! Painoin jotain nappia ja kadotin sivun! Sen kerran kun arpa onni osuu! Niiisk, sinne meni marjajuoma-maistiaiset. En onnistunut enää saamaan uutta arpa-onnea. Missä on reklamaatio.

Hyvä jakoon, joten kokeile omaa onneasi:

http://kampanja.posti.fi/marjajuoma/

Tämmöinen päivä tänäänkin ;D

Jarpin Peukut-karkkikuva sopii tähän postaukseen :D