#VainKaksiKättä

Jos ette vielä tiedä mitä teen työkseni, kohta tiedätte. Hallitus suunnittelee leikkauksia varhaiskasvatukseen. Tämä aihe koskettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin - kuka maksaa kulut kun "päiväkodin säilössä" kasvaneet lapset alkavat oirehtia? Tässä adressi allekirjoitettavaksi: Varhaiskasvatuksen tulevaisuus, EI kasvaville ryhmille. Kiitos <3

Suurimmissa kaupungeissa järjestetään ensi viikolla mielenilmaus varhaiskasvatusta koskevia leikkauksia vastaan. Itse mielenilmaukseen 10.6 en pääse osallistumaan, joten osallistun postikorttimielenosoitukseen - you've got mail Juha! Ohjeet alla:

Kuvat Facebookista #vainkaksikättä

Jokaisella aikuisella on vain kaksi kättä. Ryhmäkokoja ei voida suurentaa. Säästetään ihan mistä tahansa muualta.

T. Päiväkodin ope.

#eilastentarhaukselle #vainkaksikättä

Kreetalla

Meillä oli kertakaikkisen ihana lomamatka. Olimme lomalla Kreikassa, Kreetalla.

Lapset nauttivat, "one cola, one apple juice and one ice tea please", englanninkielen harjoituksia siis. Aikuisetkin nauttivat, "two white wines, parakalo". "Two more, parakalo. Efkaristo poli."

Meillä on mennyt 12 vuotta edellisestä Kreikan visiitistä (työharjoittelusta) ja saarihyppelyistä. Me vähän kyllästyttiin koko kulttuuriin asuttuamme Ateenassa 3 kuukautta. Nyt oli sopiva aika palata ja huomata, että kaikki on kuin ennenkin. Vähän rempallaan. Tosin lomalle, eikä töihin ja kreikkalaiseen arkeen.

Aurinko silti helli meitä, kyseinen viikko vietettiin poikkeuksellisen lämpöisissä oloissa, jopa +32 astetta! Päivät kuluivat altailla, rannalla ja kaupunkiretkillä. Koululaiset tutustuivat myös mytologian maisemiin. 

Omaa tyynyä oli ikävä, närästys häiritsi (kts. edellinen postaus), yhden illan pienin oksensi ja loma oli liian lyhyt. Luonnollisesti!

Nyt ihailen yksin rusketusraitojani ja yritän sopeutua ajatukseen, että seuraavaa ulkomaanlomaa odotan pitkään. Mutta minulla on muisto. Se lämpö. Se rentous. Se vapaus tiskeistä. 

Ihanaa helatorstai-vapaata!

Ikäeroista

Perjantai-ilta ja lasten nukutus. Pakkaaminen lomalle on jäänyt kesken ja takkahuone on täynnä avonaisia matkalaukkuja. Meidän lapsille on hirveän tärkeää, että heidät nukutetaan. Niin tänäkin iltana, vaikka olisi ollut muuta tekemistä - sitä pesukoneen pyörittämistä vaikka, sillä ne kesävaatteet ovat olleet mytyissä kaapeissa.

Siellä sitten sängyn äärellä istuessani kävin miettimään lasten ikäeroja. Meillä on kolme lasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen meistä oli tärkeää, että lapsille tulee suht lyhyt ikäero ja lopputulemana ikäero ensimmäisen ja toisen välillä oli sitten 2 vuotta ja 4 kuukautta. Meidän vauvakuumeesta / järkipäätöksestä voi lukea täältä.

Lapsitehtailun piti jäädä kahteen. Kolmas tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta, ja ikäeroa ensimmäisen ja kolmannen välillä on 8 vuotta, toisen ja kolmannen välillä 5 ja puoli vuotta.

Ikäeroissa on puolensa. Isommat ovat oman huomionsa saaneet ja pursuavat rakkautta pienemmälleen, ja samalla ovat suurena apuna pitäessään silmällä ja viihdyttäessään nuorinta.

Mutta nyt me huomataan, että me kasvatetaan ihan vahingossa pikku-pikku-prinsessaa, draama-kuningarta. Ja se on meistä vaan hurjan suloista ja ihanaa. Tyttö, syksyllä 3 vuotta, saa tehdä ihan mitä vaan ja se on meistä kaikista vaan niin hassua. Okei, okei, lastentarhanopettaja minussa kokee vähän tuskaa, mutta hei, perheen pikku pomo on vaan niin suloinen!

Tänään viimeeksi:

-Isi! Itke! Itke isi! Nyt! Minä en halua että sinä naulat. Itke! Itke kovaa! (Ja tottahan isä tottelee, tilanteessa kuin tilanteessa, ei ole eka kerta).

-Äitiii! Sisko löi minua! Minua ei saa lyödä! Sinä tönit minua! Minua ssattuu! Minä uolen! (Täh, sisko vain kulki ohitse hipaisematta, näin itsekin..!)

Apua. Me aloitetaan loman jälkeen kasvattaminen, sillä nyt jatkan erikokoisten flipfloppien pakkaamista. Me ollaan sitten se perhe joka saa palautetta lentokoneessa. Hyvää toukokuun ensimmäistä päivää!

Äidin ja kolmen lapsen varpaat valmiina rantahiekkaan

#Throwback - Au pair

Kävin lasten kanssa eilen leffassa katsomassa Paavo Pesusieni kuivalla maalla-leffan. Ja koska 10-vuotias tyttäreni opastaa mua tässä nykyajassa, päätin postata leffaan liittyvän #tb:n eli Throwbackin.

Throwback to year 2001. New York.

Mä olin au pairina perheessä, jossa oli yksi lapsi, 7-vuotias tyttö. Jokainen aamu alkoi maapähkinähilloleivällä ja rallatuksella tv:stä:

 "Who lives is a pineapple under the sea

Spongebob squarepans!

Absorbant and yellow and porous he is

Spongebob Squarepants!

If nautical nonsense be something you wish

Spongebob Squarepants!

Then drop on the deck and flop like a fish

Spongebob Squarepants!

Spongebob Squarepants!

...

..."

Kuva Finnkinolta 

Tämä Paavo Pesusienen tunnarimusiikki vie mut aina sinne aamuihin. Mä saatoin tyttösen koulubussille ja sitten olin vapaa iltapäivään asti. Aika iisi työ. Koulun jälkeen autoin läksyissä ja välipalassa, play-dateissa kavereiden kanssa ja kuljetin harrastuksiin. Valmistin päivällisen, joka mun muistaakseni oli aina kanaa, perunamuusia ja parsakaalia. Muistankohan väärin..? Kerran viikossa siivosin extra-korvauksella kodin ja pesin pyykkiä. 

New York ja Manhattan on ihana. Ehdin käydä WTC:ssä ennen 11/09-iskuja, ja niiden aikaan olinkin jo Suomessa. Tätä tb:tä miettiessäni kävin läpi vanhoja valokuvia ja skannasin niitä tänne. Mä haluaisin Amerikkaan ja etenkin New Yorkiin uudelleen, mutta mulla on muita säästökohteita ensin. Niin kuin nyt äkkiseltään tulee heti mieleen kolmen kasvavan lapsen polkupyörät :D 

Nyt Paavo-tunnari soi meidän tv:ssä...  Niin, minkälainen se leffa oli? Taattua optimistista Paavoa.

Kotikatu

WTC-towerin maisema

Statue of Liberty

Times Square

Lyhyestä virsi kaunis

 Tällä viikolla:

- olen kokenut riittämättömyyttä äitinä.
- olen tavannut ystäviä - ja nähnyt elokuvan Fifty Shades of Grey.
- olen päättänyt olla puuttumatta työyhteisön kotkottamiseen. Vaikeaa!
- olen kipuillut refluksitaudin kanssa.
- olen järjestänyt sokkotreffejä sinkku-kaverille.
- olen aloittanut pienimmän passin haun kevään matkalle ja päässyt matkakuumeeseen.
- olen nukkunut hyvin.
- olen hajottanut älypuhelimeni (pahoittelut hiljaisuudesta puolin ja toisin).
- olen laittanut maljakkoon kevään ensimmäiset tulppaanit. Kiitos vieraille!


Jokainen olisi oman postauksen arvoinen, vaan lyhyestä virsi kaunis. Mukavaa lauantaita!

Tuntematon potilas

Onko sinua tullut vastaan Kantasolurekisteri? Itse kohtasin tämän Facebookissa kun tuttavat jakoivat PIENI POIKA TARVITSEE APUASI-tapahtumaa. Tilasin itsekin SPR:n Veripalvelulta välineet näytteen antoa varten. Helppoa kuin mikä. Sylkinäyte purkkiin ja postiin.

Liittymällä Kantasolurekisterin jäseneksi voit antaa potilaalle mahdollisuuden pelastua. Oma kymmenenvuotias tyttäreni, herkistä herkin, oli vähän kauhuissaan sylkinäytettä antaessani. Hän halusi tietää tarkkaan mistä on kyse. Selittäessä herkistyin asian tärkeydestä. Jokainen voi auttaa. 

Häpeäkseni lahjoitan ja osallistun hyväntekeväisyyteen huonosti. Tai no, mikä nyt sitten määritellään ja luetaan hyväntekeväisyydeksi ja mikä taas on tavallista kansalaisaktiivisuutta tai yhteisöllisyyttä. Tai kansalaisvelvollisuutta. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Ajattelin kuluvan vuoden aikana myös luovuttaa verta ensimmäisen kerran. Aiemmin olen kärsinyt matalasta hemoglobiinista, joka verta luovuttavilla naisilla täytyy olla 125-175, mutta nykyään arvo kiikkuu 130 pinnalla. Enää pitää aikataulujen osua Veripalvelun kanssa yhteen ;)

Mikä on ajatuksesi näistä? 

Haku-ammuntaa ja kysymys lukijoille

Kävin läpi blogin hakusanoja. Joulun aikaan oli vallalla illuusio, että olen tosi himokuntoilija (kyllä mä yritän), kun haetuin ja luetuin teksti oli toissa vuotinen "lankutushaaste". Haaste, jota en ole läpäissyt kahdellakaan yrittämällä.



Toiseksi suosituin kautta aikojen on ollut "voimalauseet". Että pitikin tänne kirjoittaa läpikäymästäni elämäntaitovalmennuksesta. Minä keskeneräinen ressukka, tuskailija, valittaja, tänään pessimisti - huomenna super-positiivinen ja toisinpäin. Mutta niin se teksti vain puksuttaa suosituissa teksteissä. Ehkä niille lauseille on ollut tarvetta jollain muullakin. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että nämä voimalause-tekstit nousevat hakuun syksyllä ja marraskuun pimeinä aikoina.



Muita iki-suosittuja hakuja ovat olleet tyttären asd:stä eli sydämen eteisväliseinäreiästä kertovat postaukset ja samaisen tyttären maito- ja kanamuna-allergiaan liittyvät kirjoitukset ja reseptit.



Kaikenlaista on haettu ja siten päädytty tähän blogiin. Tässä viime viikkojen Top 10: "ikkunasta ystävän mä nään", watson selänne", "sydämellä elsa", "uni autosta", "oksentaa rajusti", "töihin?", "vauvakuume äkkiä", "haluan remontin", "miesluola teko", "voimaannuttava lause avuksi".


Jotenkin epätoivoisia, eikö? Jos oikein mutustelee noita edellisiä. Mutta olen kiitollinen, ja ihan iloinen jos joku löytää vertaistukea täältä.



Siinä mennyttä haku-ammuntaa. Jargonia on luvassa jatkossakin, mutta nyt (...okei, koska vain..) on mahdollisuus vaikuttaa: Onko toivepostauksia?

Uuden vuoden alussa

Tässä miehen kanssa käytiin puhetta menneestä vuodesta. Meinasin, että on ollut hieno vuosi. Mutta kyseessähän on ihan katsantotapa. Valittanut olen, rankkaa on ollut. Mutta millä mittareilla rankkaa? Todellisuudessa asiat on olleet mallillaan. Töihin piti mennä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Omia valintoja, koita kestää.

Äkkiä piti sanoa jotain omasta uuden vuoden lupauksesta. Ja mulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen, että vähemmän mustia ja harmaita ylä-osia vaatetukseen. Siis tosi syvällistä, tiedän. Varsinkin kun vertaa viime vuotiseen tosi deeppiin, "olla valoisampi ihminen". Mutta oikeasti musta ja harmaa ei vaan ole mun kasvoille sopiva väri, mutta niitäpä on kaappi täynnä. Näillä mennään siis. Vähemmän mustaa kasvoille.

Valoimme tinaa illalla kotona. Kyllä, edelliset kolme vuotta samoilla tinoilla. Oma tulkinta tulevaisuudesta tinan mukaan on sellainen vanhan ajan Lady. Arvokas ja ylväs, vahva nainen. Se minä olen, vuonna 2015.

Kävimme myös pienen siskonpojan 1-vuotis syntymäpäivillä. Onnea pieni ihana aaton poika. Toivon juhlista perinnettä aattoiltoihin, sillä alan olla kyllästynyt tähtisädetikkuihin ja nakkien keittoon kotona.

Koululaiset olivat super-onnellisia kun saivat valvoa tänä uudenvuodenaattona. Kello 22.24 kehotin sänkyihin. Ihan tyytyväisiä olivat. Joo, tiedetään, aika aikaisin.

Jatkan iltaa peiton alla skumpan ja kirjan kanssa. Hyvä uutta vuotta 2015!

"He who breaks a resolusion, is a weakling.

He who makes one, is a fool."

F.M. Knowles