Kesä alkaa

Taidan toistaa itseäni: kesä alkaa kirjastosta! Viime vuonna tähän aikaan alkoi loma, omien ja lasten, sillä olin hoitovapaalla.

Tällä kertaa alkaa koululaisten loma, omani ja pienimmän kolme viikkoa myöhemmin. Onnea on mummot ja seurakunnan ilmaiset kesäkerhot. Vanhin lapseni aloittaa viidennen ja keskimmäinen toisen luokan, kiitettävin todistuksin.

Kävimme hetki sitten lakkiaisissa. Miksi minusta tuntuu, että tuore 2015 ylioppilas puhuu viisaampia kuin minä vuoden 2000 ylioppilas? Hän käyttää sanaa SUBJEKTIIVINEN, sujuvasti ja osuvasti, sana jonka otin sanavarastooni vasta useampi vuosi sitten. Oli niitä muitakin, ehkä nykynuoret ovat vain valmiimpia kuin minä olin. Onnea valmistuneille, ihan jokaiselle! Vaikkakin minäkin olin avoin maailmalle, kyllä olin!

Minulla alkaa kuitenkin vuoden kiireisin kausi lukemisen saralla. Oma aika, yötön yö, oli töitä tai ei, rennompi aika. 

Kirjastosta lukemistoon tarttui tänään: Tuula Varis: Irma, Kajsa Ingemarsson: Matkalaukkumorsian, Hanne-Vibike Holst: Mitä he toisilleen tekivät, Roope Lipasti: Perunkirjoitus, Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti, Graeme Simsion: Vaimotesti ja Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta. 

Tällä kertaa napsin kirjat intuition perusteella, en mm. lemppari kirjablogien. 

Ihanaa viikonloppua, aurinko paistaa ja onnen hetki on tässä. Just nyt.

Lukuvinkki?

Olen pidempään hahmotellut kysymystä lukuvinkeistä. Nimittäin nyt on niin, että joululomaan on kolmisen viikkoa, loman tarve on suuri, ja kirjat kuuluvat lomaan. 

Yleensä maanantai on ihan ok-päivä - tykkään saada ryhtiä elämään viikonlopun jälkeen - mutta tänään ei irronnut millään. Ihan kuin oltaisiin töissäkin nälvitty toisillemme. Silleen hymyillen. Kotona odotti uupunut pienimmäinen erilaisen varahoitopäiväkotipäivän jälkeen, ja koululaiset lamaantuneina ja haluttomina lähtemään harrastuksiin. Me ollaan loman tarpeessa. Ja valon.

Aurinko kylläkin näyttäytyi tänään. Jotakuinkin kello 13.30-14. Hoitolapsen sanoja lainatakseni: "Mä tuun sokeaksi, häikäsee". 

Lukuvinkit jäi kysymättä, ja tyttären kitaratunnin aikana kiersin kännykkä kädessä kirjaston hyllyjä. Tällä kertaa nappasin Kirjapolkuni- ja Jalankulkuonnettomuus-blogeista kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen. Saatavilla oli seuraavat teokset: Tommi Liimattan Rautanaula, Lisa Ballantynen Syyllinen ja Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 1. Rakkaus. 

Nyt mulla on sitten jotenkin ihana olo, kirjoja on ja lomaelämys on turvattu ja taattu. Enkä aio odottaa lomaan asti, vaan aloitan jo tänään. Kiitos vinkeistä Bleue ja Kukkavarvas. Saisinko muiltakin vinkkejä? 

Kirjastosta alkaa loma

Kesäkausi korkattiin eilen perinteisin menoin, kirjastokäynnillä. Pienelle kuvakirjoja nippu, isommalle ennätyskirjoja, isoimmalle pikkuteinien sarjaa ja kummistusjuttuja. Itselle nappasin esille nostettuja kirjoja: Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Baby Jane, sekä Robert Goolrickin Luotettava vaimo.

Taivaslaulu

Luin aikamoisen kirjan, kahdessa päivässä, synttärikutsujen ja nuhaisen lapsen hoivan väleissä. Kun luulin synttäriaamuna olevani väsynyt ja uupunut, mielestäni totaalisen uu-pu-nut ja voimaton, enkä olisi jaksanut evääni nostaa perhejuhlien eteen ("mä en nyt vaan jaksa, en jaksa, tee sä kaikki tarjoamiset valmiiksi, rakas mieheni"), jäsensin asioita kirjan myötä uudelleen.

Taivaslaulu on Pauliina Rauhalan kirjoittama rakkaustarina, jonka halusin lukea, ja blogeissa ja arvosteluissakin kirja on ollut paljon esillä. Jonotin kirjaa vuoronumerolla 74 kirjastosta, kunnes sen viime viikolla sain itselleni. Kirja kertoo nuoren lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin tarinan, ja se kannattaa lukea ilman tuomitsevaa ja päivittelevää asennetta. Itselläni on sukuni puolelta jonkin sortin tarttumapintaa aiheeseen.

Kirja on kirjoitettu niin kovin kauniisti ja koskettavasti, että on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirja on kaiken kaikkiaan tarina rakkaudesta, lohdullinen sellainen. Sain paljon ajateltavaa, ja taas muistutuksen siitä, että meitä on monenlaisia tässä maailmassa ja kaikki saavat löytää oman hyvän tavan elää. Kunhan ketään ei ahdisteta pelolla ja uupuneita autetaan. Tämä kirjoitus ei ole kirja-arvostelu, ja halusin vain nostaa esiin tekstipätkiä, jotka puhuttelivat minua.

"Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielissään viiden litran riisipuurokattilan ja seitsemänkymmentä pientä varvasta. Lopulta joka vuosi syntyvän lapsen jälkeen, Vilja yrittää muistaa aikaa, jolloin hän ei ollut kahlittu kehoonsa."

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina raskaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. .. Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva."

"Ei voi olla totta, se on paksuna taas, lopettakaa jo, saatana, se sikiäminen, se on luonnotonta ja vastenmielistä."

"Kaisla selittää vakavana, että seuroissa sanottiin, että taivaassa kysytään, onko kaikki synnit anteeksi. Jos aikoo päästä taivaaseen, pitää pyytää aina anteeksi, ku tulee joku synti mieleen, ja niitä syntejä on paljon, ku aina tekee mieli vähän tapella, kiukutella, ottaa salaa keksi kaapista ja katsoa Annin luona pikku kakkosta. Äiti, jos mää sanon paska ja jään sitten auton alle, pääsenkö taivaaseen?"

"Viljan silmänaluset tummenivat joka vuosi. Hän etsi komerosta kukallisen äitiysmekon uskollisesti aina uudestaan, mutta ilo pilkahti katseessa yhä harvemmin."

"Aleksi. Minä lähden. En enää jaksa. Matkalaukku on pakattu. Vaatehuoneessa. Aamulla lähden. Ensin suunnittelin, että salaa."

"Aleksi ei voinut lakata ihmettelemästä, miten yhdestä naisesta vuosi niin suuri lämpö ja lohtu ja jokainen ammollaan oleva itkevä suu vaikeni äkisti, ja kaikki suurikyynelsilmäiset löysivät oman pehmeän äidinkehokaistaleen, jota vasten painautua. Kuinka onnekkaita heidän lapsensa olivatkaan."

Kirja-bongausta

Lukutaito on rikkautta. Olen aina lukenut paljon, mutta lasten ollessa 0-1v lukeminen on ollut jäissä. Paitsi ensimmäisen kohdalla, kun ei ollut muita tekijöitä viemässä huomiota. Imetin illat kirja vieressä.

En juurikaan lue illalla sängyssä, vaan paras lukupaikka on lattialla tyynyjen päällä keskellä päivää.. pikkuneiti kiertelee leluineen ympärillä, välillä jutellaan muutama lause. Hän sanoo "Öh öh hhauvva", ja minä vastaan "Niin, hauva sanoo hau hau vuh vuh", ja homma jatkuu. Ehkä vielä kannullinen haudutettua teetä vierelle.

Tänään kävin kirjastossa 9-vuotiaan kanssa, hänellä kädessä moniste koulun lukudiplomia varten, itselläni puhelimessa auki Kirjapolkuni-blogi. Vähänkö helpompaa lukea jonkun muun bongaamia kirjoja! Viime viikkoina nappasin tästä blogista lukemistoon Gaute Heivollin "Etten palaisi tuhkaksi-kirjan ja omalta listaltani Torey Haydenin "Sähkökissan". En tiedä mikä Haydenissa minua koukuttaa, koko kirjasarja on kohta käyty läpi. Hayden on erityisopettaja ja psykologi, joka kirjoittaa tosi tarinoita ja fiktiivisiä kertomuksia ongelmalapsista. Omat mini-mini-mini-skidihuolet lapsista saavat perspektiiviä :D

Tänään blogista mukaan lähti Herta Müllerin "Tänään en halunnut tavata itseäni" ja Carol Shieldsin "Pikkuseikkoja." Jokunen viikko sitten tein varauksen kirjastoon myös kirjasta "Taivaslaulu", kirjoittanut Pauliina Rauhala. Tämä lapsiarjesta, uskonyhteisöstä ja mielen järkkymisestä kertova kirja on melkoisen suosittu sillä olen varausnumerolla 74... :O

"Äiti ei nyt ehdi lukea, ota Ipad?"

Nyt läjähti kokeiluun Lasten Satukirjaston Ipad-versio. Mitä häh?

Olen ollut Buzzador jo useamman vuoden, testaillen kaikkea mahdollista kosteusvoiteista kyniin. Kokemukset tuotteista ovat olleet ihan buenoja. Ennakkoasetus oli hienoisesti negatiivinen, sillä olen vannoutunut satujen lukija lapsille. Kyseessä on Lasten Oma Kirjakerhon uusi tuote. Olemme kuuluneet joskus tähän kirjakerhoon ja hyllyssä on komea rivi näitä kirjoja.

Kampanja oli suunnattu 0-6-vuotiaille lapsille, joita meillä on pian 9kk vauva ja 6-vuotias poika. Lisänä pian 9-vuotias tyttö. Meillä luetaan paljon, sylissä istutaan ja vanhempi lukee. Käymme kirjastossa usein, aiemmin kotimme eteen jopa pysähtyi kirjastoauto! Lähinnä luemme tällä hetkellä iltasadut, joita kolmasluokkalainen lukee itse, mutta haluaa kyllä usein tulla kuuntelemaan eskarilaisen satua. Aiemmin kirjat olivat lyhyempiä kuvitettuja satuja, mm. Mikko Mallikasta ja muita kirjaston aarteita. Viime vuoden aikana lukemistoon ovat tulleet kertomakirjallisuus, joissa ei joka sivulla kuvia olekaan mm. Risto Räppääjää ja paksuja Muumi-kirjoja. Tämähän on sinänsä hienoa, sillä se lisää lapsen auditiivisia kuuntelutaitoja. Vauvan kanssa katsotaan kuvakirjoja, ja hän on hyvin kiinnostunut niistä.

Isosisko kääntelee sivuja pienelle iltakylvyn jälkeen

Hämmästykseksi Satukirjaston sadut ovat kaikki Disneyn-satuja. Ei siinä sinänsä mitään, poikaa kyllä kiinnosti Cars-sarjan sadut, joita kuuntelikin paljon. Satukirjastosta löytyi puuhanurkkauskin, jossa on palapeliä ja muuta kivaa puuhattavaa. Ipad on meillä kovassa käytössä, äiti Facebookkaa ja molemmat vanhemmat lukevat Helsingin Sanomat Ipadiltä joka päivä, mutta lapsia suojaa salasana, sillä laite olisi muuten koko ajan käytössä ja muu elämä kyllä unohtuisi. 

Isoveljen kanssa satuhetkellä

Sinänsä kiva idea, että valmiiksi luetut sadut löytyvät helposti. Perheissä, joissa kuunnellaan valmiiksi luettuja satuja, tämä sopii varmasti hyvin. Pitkillä automatkoilla voisin kuvitella tämän olevan kiva! Meillä kokeilujakson aikana tällä täytettiin "Mul ei oo mitääääään tekemiiiissttääää"-hetket, ja kolmasluokkalainenkin oli kiinnostunut kuulemaan vanhoja lempisatujaan. Vauvoille suunnatut eläin-ääntelee-sadut olivat kivoja, mutta lähinnä hän halusi maistaa ruutua. Kävipä niinkin, että rauhallinen sadunlukijan ääni päivälevon aikaan sai äidin rentoutumaan avainunien tasolle, ja se on hienoa se! 

En kuitenkaan lähtisi omalle perheelle maksamaan tästä palvelusta. Kuluneen kolmen viikon aikana Lasten Satukirjasto-aplikaatio joutui unohduksiin ilman muistuttelua sen kuuntelusta. Näin meillä.

** Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.**