Mitä varten on vasara? Mitä varten on omena? Vasara on naulan lyömistä varten ja omena omenan syömistä varten. Mitä varten on kengät? Mitä varten on ovi? Kengät ovat kulkemista varten ja ovi on oven sulkemista varten. Mitä varten kuppi on? Mitä varten on murheet? Kuppi on kahvin juomista varten ja murheet tehty huomista varten. -Kirsi Kunnas-
Aamen sille! Selkeyttä!
Täällä alkoi aamu kiukulla, pienin istui keksikaapin edessä itkien ja äiti oli muuten vain pökerryksissä huonosti nukutusta yöstä. Toisilla mukava aamu, esikoista odotti luokkaretkipäivä ja keskimmäistä muuten vain mukava päivä.
Ikkunasta kurkistaa ihana päivä, on satanut ja kiitos sille, kaikki alkaa vihertää. Aurinko paistaa. Tää on paras päivä ikinä, tuli aurinko sadepilvestä, ja alkoi mulle hymyillä... Aamubiisiksi Herra Heinämäen Paras päivä ikinä:
Mulla on suuria haasteita olla koneen äärellä tällä hetkellä, ja vähän vieroitusoireita lukemistani blogeista. Mutta täällä ollaan, heipä hei! Ja koska mä yleensäkin ajattelen elämää vähän kieli poskella, ajattelin kiteyttää oloni ja eloni horoskooppiin. Olen siis rapu, ja linkki vie Ellien Kuukausihoroskooppiin.
"Kosminen stressi-ilmiö pitää sinut jatkuvasti hermostuneessa liikkeessä, eikä sinulla ole energiaa huolehtia sen paremmin kumppanuussuhteista kuin rakkaussuhteista läheistesi ja ystäviesi odottamalla tavalla. Viisainta on vain luottaa omaan ailahtelevaan ja tunneköyhään kanssakäymiseesi, sillä tällaisten paineiden alla ei elämääsi voi mahtua juuri muuta kuin selviäminen huomiseen asti."
Riitti selittämään? Hih.
Laitan tästä kuvina viime päivien hetkiä. Melko ruokapainotteisia, mutta niin oli suunniteltukin.
Pihakalusteet odottavat huoltoa. Taustalla pieni ulkoilija.
Lumi on poissa!
Kreikkalainen salaatti ja olut
Moussaka oli täydellistä.
Souvlakit. Seuraavana päivänä lihaa Gyros-pitoihin ranskalaisten, salaatin
ja tsatsikin kanssa.
Oma hetki. Esittelyssä pohjamaalattu pirtin penkki. Valmistunee joskus.
10-vuotias toivoi sushia, ja kokosi ne meidän iloksi - slurps!
Minun mämmini!
Kaksi talvea autotallissa talvehtinyt pelargoni on
taas heräämässä kesään
Tiedättekö mihin mä olen kuluttanut tämän aurinkoisen, keväisen viikonlopun? No, miettien sanontaa
"Mun kuppini on ihan tyhjä".
Kuinka tämän nyt sitten tulkitsisi? Mä ajattelen tätä kuppi-asiaa niin, että mä olen antanut omasta kupistani nyt kaiken. Kotona ja töissä. Jos aina vain antaa, antaa, antaa ja antaa, niin lopulta se kuppi tyhjenee, eikä itselle jää mitään.
Näin musta ainakin tuntui perjantaina ja lauantaina. Mä en tiedä mitä väsymystä, katkeruutta ja patoumia mun kerääntyi, mutta halusin vain omaa rauhaa ja läpäistä tasoja Candy Crush-pelissä.
Auttoi vähän. Muistin siinä kyllä koko ajan, että itse pitää ottaa vastuu hyvinvoinnistaan ja kuppinsa täyttämisestä. Eipä sitä kukaan muu tee.
Mikäpä sitten auttoi? Tyttären kanssa vietetyt Katy Perry-etkot. Limsaa ja valmistautumista keskiviikkoiselle Areena-keikalle. Mä harjoittelin tanssimista paikoillaan ja tutustuin kappaleiden lyriikoihin (luonnollisesti siksi, etten nolaa tytärtäni mooveilla ja väärin laulamalla). Auttoi! Musiikki! Tanssi!
Kuppi ei ole vielä ihan täynnä. Mä pelaan vielä vähän Candy Crushia ennen nukahtamista ja kyllä se siitä sitten taas :)
- olen kokenut riittämättömyyttä äitinä.
- olen tavannut ystäviä - ja nähnyt elokuvan Fifty Shades of Grey.
- olen päättänyt olla puuttumatta työyhteisön kotkottamiseen. Vaikeaa!
- olen kipuillut refluksitaudin kanssa.
- olen järjestänyt sokkotreffejä sinkku-kaverille.
- olen aloittanut pienimmän passin haun kevään matkalle ja päässyt matkakuumeeseen.
- olen nukkunut hyvin.
- olen hajottanut älypuhelimeni (pahoittelut hiljaisuudesta puolin ja toisin).
- olen laittanut maljakkoon kevään ensimmäiset tulppaanit. Kiitos vieraille!
Jokainen olisi oman postauksen arvoinen, vaan lyhyestä virsi kaunis. Mukavaa lauantaita!
Heippa! Ajattelin julkaista tämän keskiviikon kuvina. Kyseessä on tosin poikkeuksellinen viikko ja päivä, sillä lapset ovat isänsä kanssa talvilomalla, ja koululaiset vieläpä yökylässä.
Aamu alkoi kaurapuurolla, ruisleivällä ja Gefiluksella. Niin, vatsatauti jyllää joka kulman takana. Olen vähän itsekin nyt lomalla, sillä yleensä hoidan lasten aamut kouluun ja hoitoon, ja nyt saan huolehtia vain itsestäni muiden nukkuessa. Yöllä oli satanut hitusen lunta, ja auto piti harjata lumen alta.
Töissä. Aamupalaa lapsille, liikettä, leikkiä, laulua. Tänään en vuorosta johtuen tavannut juurikaan vanhempia, mutta lapset kyllä kaikki. Oi mikä aurinkoinen sää! Missä aurinkolasit? Lounasta, tänään en ottanut eväitä mukaan, joten söin lohipastaa ja salaattia talon tapaan (iltapäivällä valtavan turvonnut olo...). Levon aikaan kirjallisia töitä. Suunnittelua, soittoja ja lisää kirjallisia töitä. Naurua ja teetä kahvihuoneessa!
Kotona. Pihalta löytyi ulkoileva parivaljakko, mies ja lapsi. Vaihdoin vaatteet, ahmin pari kourallista karkkia ja ehdotin miehelle ulkoreippailua. Tämä ei todeeelllakaaan kuulu tapoihin, mutta lomalaisille voi ehdottaa vaikka mitä. Kävelylenkillä soittelimme koululaisille mummolaan. Oi, niillä on ihanat isovanhemmat. Kotona Pikku Kakkosta.
Iltamenoa kotona. Tyttö on ollut kuiva jo iäisyyden, mutta jostain syystä nappasin tähän kuvan wc:n pienentäjästäkin... Koululaisilta jäi Lego-projektit kesken, mutta pienin tykkää niistä myös. Barbeja puettiin myös pitkin iltaa - onnea on valtavat lelumäärät, jotka ovat säästyneet isommilta pienimmälle. Lopuksi keittiötanssit hörhelö-mekossa.
Iltaruoka-kuva tuli nyt väärässä järjestyksessä, mutta väliäkö tuolla. Päädyimme kanaan, salaattiin ja leipään. Enemmän vanhempien mieliin kuin lasten. Outoa kattaa pöytää vain kolmelle, sytytin ihan kynttilät keskiviikko-iltaan. Jonkun sortin siivousinto iski, ja siistin kodinhoitohuoneen tasoja. Se taso onkin oikea aarremaa, helppo kasata keskeneräiset jutut. Jynssäsinpä kylpyhuoneen kaakeleitakin. Soittoja siskolle ja koululaisille mummolaan. Pienen kylpyhetki. Päädyin laittamaan oikein kasvokuvankin, sillä kiristävät lasit muokkaavat kasvoja ihan tarpeeksi :) Hän halusi uikkarit!
Vuorottelemme lasten nukutukset, ja nuorimman iltatoimien jälkeen jäin odottamaan puolisoa saunaseuraksi. Ihan oluen kera. Vähän hienommassa lasissa kuin yleensä, ihan Koffia siis tarjolla. Saunan jälkeen tietokoneella ja tässä olen vieläkin :)
Mä olen jotenkin hirveän onnellinen just nyt. Tai silleen ihan tasapainossa on tämä elämä.
Lapset on ihan huippuja. Tänään hiihdin 58 minuuttia nelosluokkalaiseni kanssa, jonka jälkeen pyöritimme keittiötä ihan kaksin: hän leipoi mustikkamuffinit, minä saaristolaisleipää ja pyöräytimme yhdessä kaikille smoothiet. Iso, iso, iso lapseni.
Pienin 2vee on hurmaavimmassa iässään ever (olen kai sanonut sen ennenkin). Tarinaa tulee kuin tykin suusta ja mitä pöhkömpiä yhdistelmiä tarinoi, sitä enemmän meitä muita naurattaa sisälläpäin: "Oletko sinä minun punainen äitini?"
Ja poikani, ekaluokkalainen. Halaajani. Mitä Minecraft-puheiltaan nyt ehtii halailemaan.
Töihinkin on kiva mennä. Asiat luistavat. Uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Muutoksia. Ja valtavaa vastuuta, uusia avainnippuja laukussa. Tykkään. Vaikka kotivuosien jälkeen rahaa ropisee, niin johonkin ne vaan häviävät, näkyviin ja näkymättömiin kohteisiin.
Tänään hiihtäessä ajattelin jo ensi kesääkin, ja mielessä on kaksi asiaa: raivaussaha ja ruohonsiemenet. Ajattelin siistiä ja kaataa, siirrellä ja yhdistellä. Less is more ja ruohoa tilalle. Varsinkin kun mä ajattelen vain aurinkotuolia ja rusketusrajoja kitkemisen sijasta.
Rupesin silmäilemään kirkasvalolamppuvalikoimia netistä - yllätys yllätys ne ovat pääosin loppuunmyytyjä tällä hetkellä. Yksi tuttu tässä puhui päivänvalolla varautuvasta kellostaan, joka pysähtelee talvisin. Se sai mut miettimään - mä pysähtelen myös talvisin. Olen kahtena päivänä, monen kuukauden tauon jälkeen, tuntenut auringon poskilla ja rakastanut sitä. Ensi talvena mä en aio koko aikaa odottaa tän mustuuden loppumista, vaan hoitaa koko perhettä valolla. Siis sitten kun niitä taas saa kaupoista.
Mies. Me ollaan ihan kohta tunnettu 12 vuotta. Ollaanko me edes enää samoja ihmisiä kuin tavatessa. Kun meillä on koko ajan ollut pieniä lapsia ja joku projekti menossa. Joskus olisi kyllä hauska tuijotella toista silmiin muutenkin kuin yhden mummolayön yli. Mutta on se kyllä mun paras ystävä.
On se vaan upeaa olla elossa ja hengittää. Mä olen sellanen seisova keksinmupeltaja kyllä muutenkin, mutta tänään kikattelin näkkäri suussa työkaverin vitsille ja avot: Väärään kurkkuun. Eikä silleen yskien ohimenevällä tavalla, vaan polvillani saamatta henkeä. Onneksi en ollut yksin, ja selkää tosi tosi kovaa läiskimällä saatiin muru pois.
Puistattaa vieläkin. En saanut sisään yhtään ilmaa. Kurkun alue on vielä illallakin ärtynyt. Pelottava tilanne, enkä edelleenkään vähättele ruokailukäytäntöjä: ruoka suussa ei puhuta (tai naureta!), eikä hötkyillä turhia.
Niin, upeaa olla elossa. Mutta yöt kotona ovat sen suutulpasta eli tutista vieroittamisen jälkeen olleet jotakuinkin ******illisiä. Oli siinä pikku-lämpökin välissä, jolloin käytiin korvatkin katsottamassa lääkärillä, mutta ei ollut sekään syynä kaksivuotiaan yökiljuntoihin. Siis lapsen, joka on nukkunut syntymästään lähes yöt läpeensä omassa sängyssä.
Jotain tassuhoivaa uniopetteluun tässä viritellään, kun tutti taisi olla unenapu pitkin öitä. Nyt se ollaan me vanhemmat, vuorotellen. Lastenohjelmat ja iltavillit isompien kanssa ovat tällä hetkellä pannassa, rauhallinen ilta kun tuo rauhallisen yön. Tai siis toivotaan, toivotaan. Nimittäin yöheräily viikkotolkulla vie järrrrrjen!
Merkintä kuivan maan lokikirjaan joulukuun 29. vuonna 2014.
Joululoma on ohi ja olin tänään töissä. Joitain minivapaita on tulevaisuudessa, mutta pidempää pätkää odotellaan pitkään. Ulkona oli kylmä, -21 astetta kun lähdin töihin kello 9. Auto yski käynnistettäessä. Lapset jäivät kotiin jatkamaan lomaa. Lapsia oli kauhea ikävä töissä, ja mietin että miten tähän arkeen taas sopeutuu? Käväisin omalla työpaikalla hakemassa varusteita ja työkaapin edessä odotti puketit ja paketit perheiltä, kuin uusi joulu. Olen kiitollinen, siitäkin.
Töistä lähtiessä pakkasta -19 astetta. Jostain syystä auton lämmitystolppa ei toiminut. Kotona odotti takkatuli ja joulukinkusta tehty pizza. Lasten kanssa tuhottiin aimo kasa joulusuklaita. Muutama päivä tätä vuotta jäljellä. On ollut hyvä vuosi.
Tekisi mieli vain purkaa viikon myrkyt tänne. Mutta on kivojakin juttuja. Vaikea sanoa millä yläotsikolla ja jaottelulla seuraavat kuvat voisi niputtaa samaan tekstiin, mutta yritetään.
Pukukaapilla taas
Mehut on imetty tällä viikolla. Hoi työkaverit, palatkaa lomilta ja parantukaa rauhassa, mutta lue: PIAN. Oma syysloma häämöttää muutaman päivän päässä, mutta kurkkukipu loppuu siihen mennessä, eiks.
Koulun lauantai-työpäivän satoa ovat talven kukkaset. Ihana kun täällä meilläkin saa joskus shoppailla. Koulun lauantai-työpäivä on perinteinen markkinapäivä oheistoimintoineen. Huomio itselle: Osta Ahkeraliisat ensi vuodenkin kesäkukiksi! Ne kukkivat varjossa vähällä hoivalla koko kesän, ja kestivät pakkasyötkin katoksessa. Ja ahkerasti pukkasivat runsasta kukkaa koko ajan.
Urheiluhullu poika ei ole välittänyt kuperkeikoista eikä tasapainoa horjuttavista lajeista. Tällä viikolla irrotteli itsensä voltteihin ja muihin temppuihin, joiden nimeä en muista. Jokainen ajallaan. Äiti on iloinen. Volttimaakari sisko sai kaverin.. kunnes trampoliini lähtee talvisäilöön. Ihan hetken kuluttua.
Perinteiset syystalkoomme lähestyvät. Tai no, perinteiset ne ovat syystä että perinne alkoi viime vuonna. Lauantaina. Omenapuiden leikkausta, kukkien saksimista, lehtien haravointia. Grilli kuumaksi. Elämässä parasta on toistot, samalla kaavalla mennään. Viime vuotiset kuulumiset täältä.
Pitkän työillan päätteeksi autossa omaatuntoa soimasi vähäinen aika esikoisen kanssa. Vuorovaikutus oli monta päivää ollut: "Onko läksyt tehty? Hei, iltapalalle heti! Lopettakaa riehuminen! Heippa, äiti lähtee töihin, muista pestä hampaat". Järjestimme jooga-hetken. Sehän onnistuu Youtuben Best Ever Relaxing Musicilla, kynttilämerellä ja vuoden -99 jooga-oppaalla. Meillä oli ihanaa. Keskimmäinen ja nuorimmainenkin liittyivät seuraan ja lapset saivat vuorollaan hieronnat. Pienin lakosi myös matolle ja neuvoi hierovaa äitiä: "Pää. Jalat. Kovvat. Tukka. Pullu." Siis pylly.
Blogger on rentouttava sivusto. Joko luen muiden ihania sivuja tai pölisen omiani. My Time. On pitänyt kiirettä viime viikkoina ja seuraavaksi listattuna bloggeriin kirjautumattomuuteni (onko se sana?) syyt.
1. Kutina
Koko perhe on ravannut labrassa antamassa näytteitä, sillä streptokokki a on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Don't ask. Koko perheen lääkitseminen oli ok, mutta myrkyn makuisen nestemäisen lääkkeen anto potilaalle A, B ja C kahdesti päivässä kymmenen päivän ajan oli voivuttavaa. Meillä ei olekaan ollut yhtään normaaliflunssaa koko lukuvuotena, oli täit ja sietämätöntä kutinaa. Kiva kiva.
Nappasin hyvillä fiiliksillä kirpputoripöydän joka alkoi heti. Muutaman vuorokauden istuin valtavien vaatesäkkien äärellä hinnoitellen koon 56-130 cm vaatteita. Toki päivittäinen visiitti järjestelemään myllätty myyntipöytä. #NoMoreBabies.
4. Sosiaalinen media
Edelliseen hashtagiin viitaten, otin Instagramin käyttöön. Ja sitä pitää selailla non-stop. Kylläpä maailma on täynnä upeita kuvia! Nyt pitää päivystää Facebookin ja Twitterin lisäksi sitäkin. Niin kuin se ELÄMÄ edelleenkään olisi siellä.
Ulkona killittää aurinko. Keskiviikkona mittari näytti +9 astetta ja naapurissa vaihdettiin kesärenkaita autoihin. Pajunkissa-narsissi asetelmia näkyy kuisteilla. Kauhea polte ensimmäisiin puutarhapuuhiin!
6. Äidin vaarallinen elämä
Pikkuneidillä 1v oli tavallista levottomampi yö alkuviikosta, tuttia etsiessäni jäin nukkumaan epätavalliseen asentoon ja aamulla tuntui kuin rinta olisi revennyt. Päivällä parempi, yöt tuskaisia. Innolla lähdin kuitenkin kiipeilemään parkour-tunnille, ja seuraavana yönä en juurikaan nukkunut. Soitin terveysasemalle, jossa omahoitajan kanssa pähkäilimme revähtäneen rintalihaksen. Kyllä hoitajatkin terästäytyvät kun puhuu vasemman puoleisesta rintakivusta. Buranaa ja sohvaa.
7. Kaikki muut elämän luonnolliset syyt
Lasten harrastukset, kotiäitien kyläilyt ja niitä edeltävä siivous ja leivonta.
Kuka tästä on kulkenut?
"Vapaudu kiireestä. Jos on kova kiire, istu alas ja odota, että se menee ohi." ^ Toimii! Kiireetöntä päivää Sinulle :)
Herään ennen kellon soittoa 6.40. Selaan puhelimella Facebookkia ja Hesaria. Olo on raskas, väsynyt, olen heräillyt yöllä eskarilaisen kanssa. Mies on jo lähtenyt töihin. Vieressäni pinnasängyssä nukkuu tyttönen, syvässä unessa, tutti jalkopäässä, harso käden ulottuvilla. Parisänkyyn yöllä kömpinyt eskarilainen herää.
Täytän pyykkikoneen ja laitan sen pyörimään. Sytyttelen valoja, availen verhoja. Ihanaa kun illalla on järjestetty jokainen dublopalikka paikalleen. Miten niitä aina löytyykin jostain. Lapset pyysivät puuroa ja mustikoita illalla aamuksi. Harvinainen toive. Kaurapuuro valmistumaan.
7.00 herätän kolmasluokkalaisen. Häntä ei huvittaisi nousta sängystä, hiihtoloman mummolakyläilyn valvomiset tuntuvat vielä. Pikkuneiti huutelee pinnasängystään. Kannan neidin isosiskon sänkyyn, aamu-uniset siskokset saavat herätellä toisensa. Ovat ylisuloisia.
Aamiaisella kaikki kolme lasta. Pikkuneiti kahmii lusikallaan puuroa suuhunsa, lusikoin väliin avuksi. Hyvä tunnelma, kaikkia naurattaa. Itselle pikasuihku.
8.00 lähtö koululle. Olen luvannut kyyditä kolmasluokkalaisen kouluun, pienemmät tulevat mukaan, eskarilainen viettää kotipäivän. Ääääh, koululaisen pitkän päivän eväät unohtuivat, äkkiä eväsrasiaan voileipää ja kurkkua.
Kotona. Teekannuun hautumaan vihreää teetä. Katsomme loppuja lastenohjelmia sohvalla. Eskarilaista ei Pikku Kakkonen enää millään meinaa kiinnostaa, mutta yhdessä tykkää katsoa. Valitsisi itse kaikkea muuta epäilyttävää katsottavaa. Pikkuneiti tyhjentää dublokoria toiseen lelulaatikkoon. Vilkaisu Facebookkiin. Poika järjestää meille levyraadin Spotifysta, molempien valitsemia kappaleita, pienoinen kiljuu ja tanssii mukana. Levyraadin voitti pojan valinta, Armin van Buuren: This is What it Feels Like. (Toivottavasti linkki toimii mobiilissa.)
Setvin märät pyykit ja laitan toisen koneen pyörimään. Moneen kertaan on pitänyt siivota pojan huone, siispä toimeen. Sisäpäivä. Mikä siinä onkin, että lapset nauttivat aikuisen auttaessa huoneen siivouksessa. Vihdoinkin kaikenlaisia aarteita ja hyljättyjä pääsiäismuna- ja hampurilaisaterialeluja saadaan roskiin. Poika pelaa sählyä ja liimaa lisää Teemu Selänteen julisteita oveensa. Pikkuneiti siirtelee tavaroita paikasta toiseen ja pölisee omiaan.
Aamupäivä hurahti! Huone on siisti, oma huone leluineen taas kiinnostaa. Ruokaa ei ole eiliseltä jäänyt lounaaksi, paitsi keitettyjä vihanneksia, paistan lisäksi kanaa ja keitän pastaa, tästä riittää illaksikin. Lapset syövät hyvällä ruokahalulla.
Pikkuneidille vaipan vaihto, jutustelemme potasta, ei kiinnosta. Pyörittää päätään "e aluu, e aluu". Ulkotamineita päälle, tutti suuhun ja ulos vaunuihin päiväunille. Linnut laulavat keväisesti! Soitan miehelle. Viestittelen äitini kanssa ensi viikon työkeikasta.
12.00 keitän kahvia, vaikken sitä yleensä juo. Poika lähtee takapihalle kiekon ja mailan kanssa. Sudin hiukset ja kasvot ihmisen näköiseksi, tytön herättyä pitää lähteä asioille. Yövalvominen väsyttää, vajoan tietokoneelle kahvin kanssa hetkeksi, päivitän sijaisrekryyn vapaita työpäiviä. Selvittelen pyykit. Pähkäilen ihmeissäni, mitä kummaa virkistävää välipalaksi lapsille. Banaania, päärynää, voileipää luvassa.
14.00 pikkuneiti herää, pikainen välipala ja porukka autoon asianhoitomatkalle. Sadattelen auton rapaista ulkoasua, koskahan käyttäisi pesussa. Takaisintulomatkalla nappaamme koululaisen koululta. Tällä viikolla on sovittu, ettei kavereiden kanssa olla heti koulun jälkeen.. nimittäin läksyt jäävät tekemättä, eikä niihin jaksa keskittyä illalla.
Kotona rakennan sadannen dublo-linnan rikottavaksi pienelle, luen muutaman kirjan. Uusimpana keksinyt kurkkia jalkojensa välistä. Naurattaa, tulee vahinko-kuperkeikka. Molemmat tytöt voimistelevat ja kikattelevat.
Mies tulee töistä. Ajatukset päivälliseen. Tänään on harrastusvapaa ilta, ihanaa. Päivälliseksi ei sittenkään tähteitä vaan tonnikalapastaa ja kasviksia. Isot sisarukset nahistelevat keskenään. Pikkuneiti tahdittaa ruokakeskustelua "mmnammm nam nam mam", herkullista siis.
17.00 Pikku Kakkonen. Tai yritys, kaikki lapset vaeltavat omiin puuhiinsa, jäämme miehen kanssa sohvalle. Kanavanvaihto ja Tanskalainen maajussi. Strömsötä en kykene katsomaan, tulee suorituspaineita, mutta tämä on erikoista, leppoisaa, innostavaa, huvittavaa, piristävää ja kiinnostavaa.
18.00 eskarilainen esittelee uuden itsetekemän pelinsä. Muutama pelikierros. Peli pelataan kahdella nopalla, vain lukumäärällä alle 5 saa liikkua. Aika hauska.
Jumpan vuoro. Vähän kahvakuulaa, uusi ohjelma. Pikkuneiti käy nostamassa kuulaa myös. Iltapalaa varten lettutaikina valmiiksi, tällä kertaa kauramaidosta, sillä oikea maito on vähissä. Suihkuun ja pieni tyttö kylpyyn.
19.30 iltapalalla. Pikkuneiti pöristää puuroaan, taitaa ajatella autoja taas. Summataan päivä päätökseen, mitä huomenna? Olen onnellinen ja onnekas. Lapset unille ja äiti tietokoneelle.
"Elämä on mustaa, jos uskot sen olevan mustaa. Elämä on iloisen keltaista, jos sanot sen olevan iloisen keltaista. Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen musteella, jonka värin valitset itse."
.jpg)
.jpg)
.JPG)
%2B(2).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
