Class reunion

Ala-asteen luokka puuhaa luokkakokousta. Mua vähän ahdistaa. Ei sillä, ettenkö aikoisi osallistua, vaan todellakin aion ja nauttia joka siemauksesta, mutta... ihan yhtäkkiä musta näyttää, että me kaikki taannutaan niihin samoihin rooleihin kuin silloinkin. Vai kuvittelenko mä vain?

Suositut. Ei-suositut. Ne kaikki siltä väliltä. Mä olen iloinen, että olin kaikkien kaveri.

Meillä oli jo kymmenen vuotta sitten edellinen tapaaminen, mutta nyt Facebookin avulla tuntuu löytyvän nekin, joita ei ensimmäiseen tapaamiseen saatu.

Oikeastaan, mitä enemmän mä ajattelen tapaamista, sitä enemmän sitä odotan. Syksyllä sitten. Mä olen pitänyt lähempää yhteyttä muutamaan ala-asteen kaveriin, ja iso kourallinen löytyy juurikin kaverilistalta Facebookista.

Jotain tälläistä..? Kuva täältä

Voi ala-aste. Mitä muistoja?

- en käyttänyt hametta koko kouluaikana, kun kerran käyttäessäni joku poika sanoi, että "Sä oot menossa poikaystävälle koulun jälkeen." (Miten niin herkkä..?)

- hypittiin hyppynarulla ja rakennettiin majoja metsään. Ihan parasta! Karuselliin oli aina kiire!

- käytiin pyöräretkellä opettajan kotona. Siellä oli sisällä uima-allas!

- koulun jälkeen ajeltiin tyttökaverin kanssa pyörillä poikien talojen ympäristössä.

- kirjoitettiin kiertovihkoja kavereiden kesken.

- muotivillityksenä tuli NHL-lippikset. Mulla oli Anaheim Mighty Ducks.

- housut piti olla hiihtari-malliset. Sitten myöhemmin trumpetti-lahkeiset.

- ekaluokalla filosofisoin koulumatkan. "Miksi mä olen mä? Kuka mä olen?" Muistan elävästi suuret ajatukseni.

- kävin kaverilla koulun jälkeen. Oltiin ulkona, sillä sisällä sen isä oli pelottava (humalassa). Kaveri muutti pian pois.

- jouluun mennessä kolmannella luokalla piti osata kertotaulut ulkoa. Opettaja kuulusteli ne minulta seisaaltaan muun luokan istuessa. (Trauma!)




Herääkö omia muistoja? Onko teillä ollut luokkakokouksia?




P.S. Taikasaappailla olisi arvonta! Stressinhallintakortit!

Rokotteista - a ja b-hepatiitit

Olemme toukokuussa lähdössä aikaistamaan omaa kevättä melkein 4000 kilometriä etelämmäksi. Minä ja mies olemme rokotettuja A- B-hepatiittia vastaan jo opiskelijavaihtojen aikaan ja koululaiset oli aiempaa Bulgarian lomaa varten myös piikitetty suositellusti sekä A- että B-hepatiittia vastaan, ja pyysin reseptin nyt pienintäkin varten. 

Tosin vasta apteekissa hoksasin, että resepti oli vain A:ta vastaan. Eli saastuneen ruoan ja juoman kautta tarttuvaan tautiin. Terkkarin kanssa sitten mietimme, että riskit veren kautta tarttuvan B:n tarttuminen on aika tosi epätodennäköistä. Ellei joku tapaturma sattuisi. Pistettiin siis pelkkä A. Ehkä se B-rokotesarja annetaan tytölle myöhemmin. Ennen kuin lähtee reppureissaamaan ja tatuoimaan itseään noille korkean riskin alueille.. O o ou. Mitä mä oikein sekoilen? Eihän ne mun jalanjälkiä välttämättä seuraa :D 

Mitä te muut olette mieltä rokotteista? Onko teillä otettu näitä piikkejä?

Hepatiitin esiintyvyys - kuva Rokote,fi

Tätä teen yksin kotona

"Salaisuudet julki - näitä asioita naiset tekevät yksin kotona!" Näin Iltasanomat otsikoi muutama viikko sitten.

Haluan osallistua talkoisiin ja paljastaa omat salaisuudet. Mua punastuttaa tämän kertominen.

Sen kerran kun tässä isojen ja pienen äitinä, työssäkäyvänä vaimona ehdin yksin kotona olla.. ... ....  ... niin minä katson Emmerdalea. Yes. Emmerdale is one of Britain's best-loved and popular long-running soaps.

Tämä on kova paljastus, sillä tätä ei tiedä monikaan. Muut kun katsoo rikossarjoja ja laatuleffoja. Emmerdale on vähän niin kuin Salkkarit, mutta uskottavampi. Salkkareitahan en katso. Enkä muuta vastaavaa.

Katsomisen aloitin vuonna 2004 ensimmäisen lapsen äitiyslomalla. Päivät oli aika yksinäisiä uudessa naapurustossa muiden kavereiden opiskellessa tai käydessä töissä.

Sitten mä olen vuosia pysynyt kärryillä joten kuten, ja pari viimeistä vuotta olen tallentanut jaksot boxille. Nyt mä olen kyllä vielä elokuun jaksoissa, että aika kehnosti menee seurannan suhteen.

Ja se hetki kun mä olen yksin kotona, tai iltaisin muiden nukkuessa, luukutan sitä roskaa monta, monta tuntia. Parhaimmassa tapauksessa alkaa tehdä mieli paahtoleipää ja mustaa teetä.. tai olutta. Sillä pubi on tapahtumien keskus ;)

Yksin ollessa mä en tanssi, kaiva nenää, enkä juo maitoa suoraan purkista. Mulla on vain niin pitkä historia, jo yli 10 vuotta, etten voi lopettaa.

Mitä sä teet yksin kotona? Kerro kommenteissa tai linkitä mulle postaus aiheesta! Paljastaminen on huojentavaa..

Kylän sydän - pubi. Kuva täältä.

10 vuoden kuluttua

Minulla oikein välähti tässä eräänä iltana: Kymmenen vuoden kuluttua meillä on 19-, 17- ja 11-vuotiaat lapset. !!? Henkäys ja syvä hiljaisuus. Pysäytän ajan? NYT.

Mitä tekee 19-vuotias tyttö? Suunnittelee muuttoa pois kotoa. Käy nahkahousuissa bilettämässä? (Ai mistä mä ton keksin?)  Entä 17-vuotias poika? Kampaa hiuksiaan ja puhuu autoista. En ala. Minun viisaat ja tasa-painoiset nuoret aikuiseni. Onnea on pieni 11-vuotias ala-astelainen. Äidin ja isän mussukka.

Kymmenen vuoden kuluttua minä olen 42-vuotias. Melkoisen nuori. Kymmenen vuoden kuluttua asuntolainaa on upea siivu vähemmän. Kymmenen vuoden kuluttua olen rikkaampi.. kokemuksista. Viisaampi. Rahallisesti rikkaampikin käy. Entä työkuvioni? Kymmenen vuotta on ihan silmänräpäys, ainakin edelliset kymmenen vuotta olivat.

Tästä reilistä on 12 vuotta. Feels like yesterday.

Kymmenen vuodenkin kuluttua on ystävänpäivä. Ei me lennetty tänäkään vuonna ystävänpäiväksi Pariisiin. Mutta juotiin oluset sohvalla lasten nukahdettua. Romantic. Mitä sinulle kuuluu 10 vuoden kuluttua?