Probioottien probiootti

On pitkään pitänyt esitellä meidän jääkaapin must-tuote, probioottien probiootti, Symbioflor 1. Tämä esittely tuli näin noro-kauden kynnyksellä mieleen, kun kaikki kuitenkin etsivät lapsilleen Gefilus-jugurtteja kaupoista.

Keskimmäinen lapsista aloitti infektiokierteellä lapsuutensa ja hoitovuotensa ja silloin käsiini eksyi Korvatautien erikoislääkäri Rauli Mäkelän "Irti tulehduskierteestä"-kirja. Ja kirjan myötä nämä Symbioflor-probioottitipat. Uskoakseni näillä kuntoutettiin meidän lapsi.

Näistä saksalaisista tipoista on tullut meidän luottotuote, joka on käytössä nykyään lähinnä talven flunssakausina, nyt tyttären hoidon alkaessa, lääkekuurien yhteyksissä ja niin edelleen, kaikissa vastustuskykyä vaativissa tilanteissa. Sairastaessa annostusta lisätään ohjeiden mukaan ja tippoja annetaan useamman kerran päivässä oman immuunipuolustuksen tueksi. Suosittelen, saatavana luontaistuotekaupoista, myös joistakin apteekeista.

Mä oon kyllä vähän taika-uskoinenkin. Tippoja ei voi unohtaa, muuten paha-paha-paha sairaus varmasti iskee. Mikä on teidän perheen luotto- tai täsmätuote näin infektio-aikana?

Köh köh köh joulusta

Kiitos tervehtymistoivotuksista! Influenssa on pitänyt meitä otteessaan, ja olen ollut töistä poissa yhteensä kahdeksan päivää. Kahdeksan! Ensin lapsi. Sitten itse. Sitten toinen lapsi, jota kannatti jäädä itse hoitamaan, sillä olin itse edelleen puolikuntoinen. Ääntä ei tule vieläkään, mitä nyt vähän pihinää. Veikkaisin äänihuulten-, kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdusta. Hoidetaan hunajalla. Mutta puolikuntoisuus ei nyt enää haittaa, sillä aloitin sairasloman perään joululoman.

Uskallauduin eilen ulos lasten kanssa. Kello 15 ulkona oli märkää. Täällä uusimaalla, Kehä 3:n ulkopuolella, oli ihan hitunen lunta. Tänään pitäisi sataa lisää.

Tätä kirjoittaessani, sängyn vierellä puksuttaa ilmankostuttaja. Pakko sanoa, että on hyvä ja tehokas laite. Ei semmoinen 70-luvun ufo, vaan tämän vuosituhannen versio. Märkä pyyhekin oikeasti toimii ilmankostuttajana. Semmoisenhan yleensä ripustan lasten sängyn reunalle heidän sairastaessaan, uskomatta sen tehoon kuitenkaan. Mutta nyt viikon yskiessäni - pissat housuun tai keuhkot pihalle - olen pyyhkeen fani. Todistettu, märkä pyyhe sängyn reunalla on oikeasti kuivan yskän pelastaja.

Joulu on neljän päivän kuluttua. Jos nyt pitäisi sanoa jotain itsestään, sanoisin kai, etten ole jouluihminen. Mikä jouluihmisyyden määrittelee? Täällä nimittäin takakireä ihminen yrittää suorittaa oletettavia toimenpiteitä jotta se joulu nyt sitten voi tulla. Aikataulullisesti en ole koskaan siinä onnistunut.

Toimenpiteistä on osa suoritettu. Tänään siivottiin ja lapset saivat kiitettävät todistuksensa. Urheiluseuralta ostettu joulukuusi odottaa takapihalla, olen lähettänyt nipun joulukortteja ja pakkasessa on piparitaikina ja torttutaikina odottamassa herttaista hetkeäni.

Miehelle olen muutamana vuotena delegoinut joulukokkailut - tämä jos mikä löysentää omaa nutturaa. Vaikka viettäisimme aattoa muualla, olemme halunneet hankkia kotiin omat jouluruoat. Mies haluaa lanttulaatikon, kinkun ja rosollin, minä graavikalan, mädin ja saaristolaisleivät. Eli koko kattaus hankitaan.

Jouluntaika pukkeineen alkaa hiljalleen paljastua koululaisille, ja tänä vuonna antamisen iloa levitetään heihinkin, ja molemmat saavat hiukan joulurahaa, jolla voivat ostaa muille perheenjäsenille pienet paketit kuusen alle. Näin kai lasten kautta hyvä mieli hiipii itseenkin.

Joulu tulee - olen minä valmis tai en :)

Influenssassa

Vilkutus peiton alta. Meillä on influenssa. Pienimmän kanssa vietimme yhden illan sairaalassa tutkittavana - keuhkokuume ja positiivinen influenssa-näyte. Oma olokaan ei ole kuin tavallisessa flunssassa, sillä kuumeen poistuttua läsnä on valonarkuus ja huimaus. Kohti tervettä joulua!

Ilahdus

Huomenta!

Koska olen suoltanut tummia tekstejä ja ajatuksia viime viikkoina, päätin ilahduttaa itseäni kurkistamalla ulos. Tässä maisema klo 9 takapihalta. Lunta! Pidemmälle en muutamaan päivään menekään, sillä meillä on vuosituhannen tauti päällä. Kaikilla paitsi miehellä, joka lähtee kohta urheasti joulukalan, kinkun ja mätien ostoon.

11 päivää jouluun. Oma kuume on laskenut ja tästä voi nousta enää ylöspäin. Ihunaaaa!

Syksy. Niinpä.

Operaatio "vauva pärjää jo yksillä päiväunilla" ei onnistunutkaan. Kolmen huippu hyvin nukutun yön jälkeen päätin törröttää vauvan kanssa ulkona ja viivyttää unia. Hän nukahti pihalle istualleen. Siitä vaunuihin ja äiti tietokoneelle. Siis kaksilla mennään vielä. Ei haittaa, olen mielissäni aamupäivien omasta ajasta.

Tönötimme vauvan kanssa siis ulkona. Raitis ilma ja vesisade. En tykkää syksystä. En myöskään innostu, kun joku sitä minulle kehuu. On kylmä. Pimeää. Ankeaa. Kaikki kuolee ja kuihtuu pois. 

Pelkään jo marraskuuta. Kun kaikki värit ovat poissa. Olen jäänyt miettimään, olenko vain kokenut liian rankkoja syksyjä, sillä tuolla ulkonahan on oikeasti juuri nyt todella kaunista. Ne värit. Ilman aurinkoakin upeat. Oranssia, punaista, keltaista. 

Syksyisin on alkanut aina lasten päivähoidot lomien jälkeen. Stressini luopumisesta ensimmäisinä syksyinä on ollut hirvittävä. Huoli töissä, että kuinka pieneni pärjäävät. Pimeät illat niistäen nuhaneniä, odottaen seuraavaa korvatulehdusta. Arpoen kumpi vanhemmista jää töistä kotiin, onko mummoista apua. Ei mikään ihme että selkäranka viestittää kurjan ajan alkavan.

Aloitin viikonloppuna vitamiinikuurin. Noin niin kuin tsemppariksi. Heti piristi. Metsä kutsuu. Taas. Päätin myös viikonlopun ohjelmasta, pihatalkoot luvassa, puutarha pakettiin talveksi. Aurinkoinen päivä tilaukseen ja grilli kuumaksi viimeisen kerran. 

Askel lähempänä jouluvaloja <3

Duhadedä

Flunssa, mikä ihana syy sohvailla. Puolisoni sairastui aiemmin, ja pyysi tuomaan kaupasta mustaherukkamehua. Kysyin, eikö pakastimen omalta pihalta mehustettu mustaherukkamehu käy? Ei, kun kaupan kuulemma toimii paremmin. Whaaaat? :D Vaivalla keräsin herukat, mehustin äidin neuvoilla, pullotin ja pakastin, täynnä tyytyväisyyttä ja oikean Emännän tuntua. Vilkaisin pikaisesti tuoteselosteita kaupassa, mm. happamuudensäätöaine ja kaliumsorbaatti ovat lisänä. En tiedä lisätyistä aineista paljoakaan, mutta mieluummin aitoa tavaraa. Aivo-pesun paikka. Tänä päivänä olemme kaukana luonnosta, ajatellaan nyt vaikka esimerkiksi, että mainosten vatsa-jugurtit auttavat, ovat jotain ihmeellistä. Kuulin näille vatsajugurteille vaihtoehdon, lusikallinen kaalia päivässä ajaa saman asian. Se nyt näin esimerkiksi. Ennakkoluuloista huolimatta mehu maistui kuumana oikein hyvin. Oman pihan superfood!

Flunssakauden lisäksi omena-sesonki käy kuumana. Kyllästyttää. Joka tuutti työntää omenareseptejä. Keittiössä kerättyjen omenien kulho houkuttaa banaanikärpäsiä, mutta ei jatkokäsittelijää. Minulla olisi listalla muutakin tekemistä. Eilen kuitenkin sain viisi omenaa hyödynnettyä, samassa syssyssä olisi pitänyt levittää koneesta kestovaipat, muussata ja maustaa juuri keitetyt perunat ruoaksi, syöttää vauva ja ehtiä isosiskon harrastuskuskiksi. Priorisointi-oppeja otetaan vastaan. Mutta omena-kaurapaistos valmistui jälkiruoaksi kerman kera (eikö se käy ihan yhtä hyvin kuin jäätelö tai vaniljakastike, varsinkin jos sen maustaa tuhdisti vaniljasokerilla?) Ja nyt, ihana syödä flunssaisena eilistä omenaherkkua, kuin comfort-lohturuokaa parhaimmillaan :D

Jätti-annos flunssaiselle!

Omena-kaurapaistos

5-6 omenaa

100g voita

1dl sokeria

3dl kaurahiutaleita

kanelia

Kuori omenat ja leikkaa aika ohuiksi lohkoiksi. Pane lohkot voideltuun uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia, sekä vähän sokeria, varsinkin jos omenat ovat vähän happoisia. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri, kauraryynit ja kanelia. Levitä seos omenalohkojen päälle. Laita uuniin 225, kunnes omenat ovat pehmeitä ja kuorrutus kauniin ruskea. Lisänä voit tarjota vaniljakastiketta tai jäätelöä.

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/37597/Omena%20-%20KauraPaistos/