Viime päivät kuvina

Mulla on suuria haasteita olla koneen äärellä tällä hetkellä, ja vähän vieroitusoireita lukemistani blogeista. Mutta täällä ollaan, heipä hei! Ja koska mä yleensäkin ajattelen elämää vähän kieli poskella, ajattelin kiteyttää oloni ja eloni horoskooppiin. Olen siis rapu, ja linkki vie Ellien Kuukausihoroskooppiin.  

"Kosminen stressi-ilmiö pitää sinut jatkuvasti hermostuneessa liikkeessä, eikä sinulla ole energiaa huolehtia sen paremmin kumppanuussuhteista kuin rakkaussuhteista läheistesi ja ystäviesi odottamalla tavalla. Viisainta on vain luottaa omaan ailahtelevaan ja tunneköyhään kanssakäymiseesi, sillä tällaisten paineiden alla ei elämääsi voi mahtua juuri muuta kuin selviäminen huomiseen asti."

Riitti selittämään? Hih. 

Laitan tästä kuvina viime päivien hetkiä. Melko ruokapainotteisia, mutta niin oli suunniteltukin.

Pihakalusteet odottavat huoltoa. Taustalla pieni ulkoilija.

Lumi on poissa!

Kreikkalainen salaatti ja olut

Moussaka oli täydellistä. 

Souvlakit. Seuraavana päivänä lihaa Gyros-pitoihin ranskalaisten, salaatin
 ja tsatsikin kanssa.

Oma hetki. Esittelyssä pohjamaalattu pirtin penkki. Valmistunee joskus.

10-vuotias toivoi sushia, ja kokosi ne meidän iloksi - slurps!

Minun mämmini!

Kaksi talvea autotallissa talvehtinyt pelargoni on
taas heräämässä kesään

Nappasin Koreanonnenpensaan oksia sisälle. Kevät <3

Työleiri

Mieluusti olen läsnäoleva äiti, kuntoilen, kokkailen, bloggailen, remontoin, luen, matkustan, ompelen, paskartelen, pidän huolta itsestäni, seuraan tv:tä, yhteiskunnallisia asioita, tapaan ystäviä, hurvittelen, olen aktiivi yhdistyksissä ja hoidan pihaa ja puutarhaa. Ja siinä sivussa menee työt. Miten näitä kaikkia haluamiaan voi toteuttaa, kun hippunen aikaa vuorokaudessa ei riitä?

Olen aina hirveän innoissani mullasta ja uudesta kasvusta. Kevät on lempivuodenaikani ehdottomasti, se uuden kasvaminen on ihastuttavaa. Kesä- ja heinäkuussa kaikki rehottaa ja pitäisi kitkeä. Juuri kun se aurinkotuoli houkuttaa eniten. Syksyssä parasta on sadonkorjuu, värit, leikkuu ja siistiminen. 

Nautin tuoksuista ja tunnelmista ja pysäytetyistä hetkistä pihalla. Se on terapeuttista. Joko kädet mullassa, tai sitten mieluiten aurinkotuolissa. Innostun ihan hirveästi puutarhaohjelmista ja taimitarhojen valikoimista. Ja olen iloinen, että meillä on oma piha. Pihassa on potentiaalia, sitten kun on suoda aikaa sille. Haaveilen olevani sellainen telkkarissa nähty puutarhuri, oikea teetä hörppivä englantilaisrouva. 

Vanhoja pihapostauksia selailleena, huomaan rasituksen äänen ja alan kallistua karsimiseen. Mitä järkeä ylläpitää edellisen omistajan väkertämiä istutuksia, kun niistä saa vain stressiä. Tai korjaan, meillä on pyrkimys ylläpitoon. Mies seuraa mun "verenmakusuussa"-projekteja siellä sun täällä ja kysäisi taas kerran, että "Mitä työleiriä mä elämästäni teen?" Niinpä. Kyllä se on taas asian ytimessä. Sillä on sellainen oma tyyli rentoutua Homer Simpsonin tapaan (brain - empty). En osaa, mutta yritän.

Ajattele ihminen nautinnon kautta. Ajattelin siis hävittää ainakin viisi kukkapenkkiä tai istutusryhmää, siirtää kasveja yhteen voluumia lisäämään. Tänä syksynä en sitä enää ehdi, mutta jätän idea-asteelle. Hirveän helpottava ajatus, se karsiminen. Ei tarvitse enää pinnistellä! 

Syysleikkuut

Jouluvalot odottamassa

Kootut tunnelmat ja pullu.

Tekisi mieli vain purkaa viikon myrkyt tänne. Mutta on kivojakin juttuja. Vaikea sanoa millä yläotsikolla ja jaottelulla seuraavat kuvat voisi niputtaa samaan tekstiin, mutta yritetään.

Pukukaapilla taas

Mehut on imetty tällä viikolla. Hoi työkaverit, palatkaa lomilta ja parantukaa rauhassa, mutta lue: PIAN. Oma syysloma häämöttää muutaman päivän päässä, mutta kurkkukipu loppuu siihen mennessä, eiks.

Koulun lauantai-työpäivän satoa ovat talven kukkaset. Ihana kun täällä meilläkin saa joskus shoppailla. Koulun lauantai-työpäivä on perinteinen markkinapäivä oheistoimintoineen. Huomio itselle: Osta Ahkeraliisat ensi vuodenkin kesäkukiksi! Ne kukkivat varjossa vähällä hoivalla koko kesän, ja kestivät pakkasyötkin katoksessa. Ja ahkerasti pukkasivat runsasta kukkaa koko ajan.

Urheiluhullu poika ei ole välittänyt kuperkeikoista eikä tasapainoa horjuttavista lajeista. Tällä viikolla irrotteli itsensä voltteihin ja muihin temppuihin, joiden nimeä en muista. Jokainen ajallaan. Äiti on iloinen. Volttimaakari sisko sai kaverin.. kunnes trampoliini lähtee talvisäilöön. Ihan hetken kuluttua.

Perinteiset syystalkoomme lähestyvät. Tai no, perinteiset ne ovat syystä että perinne alkoi viime vuonna. Lauantaina. Omenapuiden leikkausta, kukkien saksimista, lehtien haravointia. Grilli kuumaksi. Elämässä parasta on toistot, samalla kaavalla mennään. Viime vuotiset kuulumiset täältä. 

Pitkän työillan päätteeksi autossa omaatuntoa soimasi vähäinen aika esikoisen kanssa. Vuorovaikutus oli monta päivää ollut: "Onko läksyt tehty? Hei, iltapalalle heti! Lopettakaa riehuminen! Heippa, äiti lähtee töihin, muista pestä hampaat". Järjestimme jooga-hetken. Sehän onnistuu Youtuben Best Ever Relaxing Musicilla, kynttilämerellä ja vuoden -99 jooga-oppaalla. Meillä oli ihanaa. Keskimmäinen ja nuorimmainenkin liittyivät seuraan ja lapset saivat vuorollaan hieronnat. Pienin lakosi myös matolle ja neuvoi hierovaa äitiä: "Pää. Jalat. Kovvat. Tukka. Pullu." Siis pylly. 

Kuivatut omenarenkaat

Niin paljon kuin ihailen omavaraistaloutta, ei se meinaa luonnistua. Tällä hetkellä pihan viisi omenapuuta tuottavat päänvaivaa, sillä viime viikkojen ajan olen tuonut sisälle päivittäin kulhollisen omenoita, ja arvon mitä niillä tekisin. En tiedä lajikkeita, eikä niitä niin paljoa tule, että olisi asiaa tuoremehuasemalle. Piha on hapan ja kuiva, siispä osa puista on vähän rankoja ja sato on kohtuullinen. Hilloja meillä ei syödä, omenapiirakkaakin menee vain palaset ihan tuoreeltaan ja kiisselit ei iske. Eikä niitä sellaisenaan montaa päivässä tule syötyä. Sitä paitsi isompien mielestä kaupan omenat on parempia (eheee....!). 

Kokeilin tänä vuonna kuivattuja omenarenkaita sähköuunissa. Marttojen ohjeella, 50 asteisessa uunissa 3 tuntia, uuninluukku raollaan. Muutama päivä vielä huoneenlämmössä ja sitten purkkiin. 

On hyviä. Näitä olemme nakerrelleet ihan huomaamatta valtavia määriä. Mitäs muuta modernille perheelle voisi omenasta keksiä?

Kaksi pellistä kuivattuna

Persoonat töissä

Torstai-ilta. Vaikka voisi kuvitella, että mehut on poissa ja viikko on tuntunut loputtomalta, on minussa draivia vieläkin. Ja mikäs siinä, kun kotiväellä pyörii kotona kivat hommat.

Tässä työssä on ihan parasta alkusyksy, kun suunnitellaan ja mietitään omia tapoja toimia ja tehdä asioita, suunnitellaan vuotta, tutustutaan ja ryhmäydytään.

Työkaverit taisivat vähän jännittää tuloani, mutta nyt ovat jo huomanneet minun olevan vaaraton pöhkö. Vähän pikkutarkka, mutta samalla hyvin suurpiirteinen. Meinaan teettää tiimillämme enneagrammi-persoonallisuustestin, helpottaisi nimittäin yhteistyötä myös. Vaikka se toimiikin hyvin. Se selittäisi heille myös, että olen uusien ideoiden suhteen "vähän pessimistinen" siksi, että sudenkuoppien etsiminen kuuluu persoonaan ja on toisaalta vahvuus. Ja pikkutarkka laadunvalvoja minussa piiskaa vain itseäni, ei muita, vaikka se voi siltä vaikuttaa.

Näin. Tuli ne työjutut kotiinkin nähtävästi. Muuta asiaa. Puutarhassa kukki viime viikolla tälläinen sininen pallukka. Hortensia? Viime vuonna ihmettelin koko kasvia lehtineen, mutta nyt tuli kukka. Olosuhteet toimivat siis. Lämpö ei haittaa itseäkään. Ihunaa!

Kääntymässä

Huh! Viikossa tapahtuu pihalla ihan hirveästi! Mustaviinimarjat kypsiä, pensaat pullollaan, ruukkukukat janoisina, kirsikkapuu punaisenaan (kiitos mobile).. Vaan ei auta jäädä ihastelemaan. Pikaista pyykinpesua, yksi yö omassa sängyssä ja loma jatkuu iloiseen etelä-Karjalaan. Ensi sunnuntaina kriiseilenkin sitten viimeistä hoitovapaa-iltaa ja astun maanantai-aamuna työkenkiin. Muistoissa vielä viime viikko, mökillä vietetettiin kerrankin oikea rantaloma. Kuuma, kuumempi, hotti!

Mobile

Ajattelin, että jos vaikka tänä vuonna ehtisimme saada kirsikkapuusta satoa ennen ryövärilintuja. Tikkailla kapusin puuhun ripustelemaan välkettä. Olipa sitten aika letkeää loikoilla ruohikolla katsellen ilmavirrassa pyöriviä cd-levyjä. Mobile.

Puutarhan top 10 - beginner's guide

Tässä aloittelevan puutarhurin Must-do-list, Survival kit. Vinkit ovat lennelleet sieltä sun täältä, kiitos näistä. Osa saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta oh my, not to me.

1. Netin hakupalvelut ovat hyviä. Muutettuamme tähän kotiin 1,5 vuotta sitten, aloitin puutarhassa olevien kasvien tunnistamisen googlesta. Kolmannenkymmenennen tunnistetun lajin jälkeen en enää jaksanut. Siinä on jo hyvä alku. Toisekseen, tutkaile muutama vuosi, ennen kuin teet pihasta oman näköisesi, kaikkea ei kannata repiä ylös heti vaikka mieli tekisikin. Nimimerkillä Onneksi jätettiin ruma mutta sadokas Kriikunapuu kasvamaan. Olisi harmittanut. 

2. Kasveja tuhoavat etanat tykkäävät oikeasti oluesta ja näin saat ne kiikkiin. Ne eivät tarvitse illalla kuin tilkan jonkun astian pohjalle kukkien alle, ja voit itse hörppiä loput. Paitsi, että niitä ei ole tässä pihassa ollutkaan, joten on jäänyt hörppimättä. Mutta edellisessä niitä oli!

3. Ruoki lehtikompostia ja pidä se kosteana, vaikka vesiletkulla - muuten siellä asuvat muurahaiset. Huomasin. Kiitos isä tästä vinkistä. 

4. Kalkitse pihaa. Se oikeasti toimii. Raparperit ovat neljä kertaa paksumpia viime kesään verrattuna.

5. Jos leikkaat ruohon itse, käytä pitkävartisia saappaita ja pidä lapset turvallisen matkan päästä. Tai pidä kylmäpussi lähellä lentelevien kivenmurikoiden takia, katso kuva alempana. Jos et leikkaa itse, esivalmistele piha ruohonleikkaajaa varten. Käykää oikeasti tarkasti läpi leikattavat alueet. Nimimerkillä Yhdet nousevat kuunliljat on juuri kynitty. 

6. Siirtele tai jaa perennoja 3-5 vuoden välein. Kasvu reipastuu. Tämän opin maa- ja metsätaloustiedon tunnilla jo yläasteella, toimii. Alkukesällä syksyllä kukkivat ja loppukesästä kesän alussa kukkivat. 

7. Leikkaa vuorimännyn uudet kasvut juhannukseen mennessä. Sillä ethän halua oudonmuotoisia korkeita havukasvustoja pihallesi. Sievät havuistutukset ovat paljon kivemman näköisiä. Melkein leikattu tältä kesältä.

8. Pihaan valikoituu kestäviä kasveja lastesi jäljiltä. Jalkapallon litistämät ja pienen kesäneidon juurineen kiskomisesta selviävät ovat hyviä. Lajit valikoituvat myös itsesi jäljiltä, joskus kiskot sellaisiakin juuria, joita ei pitänyt.

9. Vaikka olet saanut ystäviltä puutarhasuunnittelijoiden yhteystietoja, päätä silti tehdä kaikki itse. Sillä puutarha-ihmisethän ovat tutkimusten mukaan onnellisia, vähiten mielenterveyspalveluita käyttäviä. Lähdettä tähän tutkimukseen en nyt löydä, mutta näin olen kuullut. Sormet mullassa itselläkin siis.

10. Puutarhaohjelmien, blogien ja palkittujen puutarhojen esitellyt pihat vaativat työtä. Tai sitten niillä on vain hyvät kuvaajat? Eikä lapsia? Eikä Netflixiä eikä some-riippuvuutta? Pienen kitkemishetken saat hyvin järjestettyä sulkemalla taapero trampoliiniverkon sisälle tai järjestämällä hänelle vesileikkipisteen. Isosisarukset ovat myös hyvä hoitopalvelu, joskin hyvin lyhytkestoinen. Miten se nyt olikaan "älä katso yksityiskohtia, käytä aikasi mieluummin nauttimiseen aurinkotuolissa". Katso kokonaisuutta, kesä kestää vain hetken.

Mitäs tärkeitä jäi puuttumaan?

Rannalla

Minulla on tapana ryysiä uimarannoille aina vähän huonomman sään päivinä. Puuhailen lähtöä tehokkaasti välittämättä säästä, ja siellä me sitten istumme eväinemme pitkissä vaatteissa tai sateensuojassa. Eilen olin myös päättämällä päättänyt rantapäivän olevan tänään. Ennen kymmentä olimme ainoa auto valtavalla parkkipaikalla, ensimmäiset ihmiset koko rannalla. Mutta ah, aurinko tuli ja mainio rantasää. Sitä eivät haitanneet edes hiekkalla kuorrutetut rusinat. 

Laitan tähän loppuun vielä kukkaloistosta pikaräpsyjä. Nyt aurinkotuoliin lehtikasan kanssa, ennen kuin luvattu ukkonen ja sade saapuvat. Ihana kesä! 

Todistusten aikaan

Sattui IRL - in real life. Tytön viime vuoden kevättodistus näytti työskentelytaitojen suhteen tyydyttävää (kategoriassa kiitettävä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä, vaatii harjoittelua). Yhteistyötaidot, työrauhan antaminen, tehtävistä ja tavaroista huolehtiminen tyydyttävää. Tyttö sai noottia kotona ja kunnon keskustelun pöydän ääressä, jossa me vanhemmat huokailimme ja pyörittelimme päätämme. Mietittiin syitä ja pääteltiin, että näinhän se on, tavarat ovat missä sattuu ja veljen kanssa on kärhämää. Näin se siis on, varmasti luokassakin, kyllä opettaja tietää.

Puoli vuotta myöhemmin joulutodistuksen alla, opettaja soittaa valvottuaan viikonloppunsa yöt. Tulikin toisen lapsen rastit meidän tytölle edellisessä kevättodistuksessa! Kiitettäväähän kaikki oikeasti on. Oho, pikku moka? Ihan pikkupikkupikku virhe lapsen viralliseen paperiin. "Onneksi tämä ei ole hänen päättötodistuksensa". Tietenkin uskoimme opettajaa, emmehän me siellä luokassa ole seuraamassa lastamme isossa ryhmässä. Kyllä opettaja tietää ja näkee, kokenutkin kun on. Eikä tietenkään soitettu tai kyselty, me kiltit ja opettajaa häiritsemättömät vanhemmat.

"Joo mä äiti muistan kun te isin kaa piditte mulle sen puhuttelun, että pitää tsempata." "Anteeksi pieni, anteeksi. Sulla menee tosi hienosti kaikki, jatka samaan malliin." Tämän kevään kolmannenluokan todistus näyttää taas hyvältä, en kysele perään kiitettävien ja hyvien arvosanojen paikkaansa pitävyyttä. Kevätjuhlaa vietettiin jo viikolla illalla ja tänään oppilaat hakivat vain todistukset, emmekä saaneet enää lähteä todistusten jakoon koululle sillä se olisi noloa."Se oli isi tosi noloa kun sä olit siellä melkeen ainoona vanhempana jouluna." 

Siispä pienen apurin kanssa kiskoimme rikkaruohoja maasta. Tai kukkia. Ja minä huomasin kiskoneeni kukkapenkin muokkauksessa havupuun juuret. Älä kuole, älä kuole!

Rusketusraidat

Huh hellettä! Nyt tankataan aurinkoa koko edeltäneen masentavan pimeyden edestä ja uusi väri onkin ilmestynyt ihon pintaan, sen verran paahteisessa auringossa loikoilua rakastava olen. Minulla on hiljalleen alkamassa pikkuneidin kuivaksi oppimis-projekti, joten jätin mekon alta vaipan pois ja järkkäilin pienelle vakio-viihdykkeeksi ämpäriin vettä ja asettauduin itse aurinkotuoliin kirjan kera. Tällä hetkellä luvussa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Päivän tarkoituksena oli juoda jokunen litra huomista helteistä Naisten Kympin juoksua varten, mutta nesteet taisivat haihtua samantien. Ihana kesä! Lähtisikös vielä iltaviilennykselle lähirannalle?