lauantai 31. toukokuuta 2014

Todistusten aikaan




Sattui IRL - in real life. Tytön viime vuoden kevättodistus näytti työskentelytaitojen suhteen tyydyttävää (kategoriassa kiitettävä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä, vaatii harjoittelua). Yhteistyötaidot, työrauhan antaminen, tehtävistä ja tavaroista huolehtiminen tyydyttävää. Tyttö sai noottia kotona ja kunnon keskustelun pöydän ääressä, jossa me vanhemmat huokailimme ja pyörittelimme päätämme. Mietittiin syitä ja pääteltiin, että näinhän se on, tavarat ovat missä sattuu ja veljen kanssa on kärhämää. Näin se siis on, varmasti luokassakin, kyllä opettaja tietää.

Puoli vuotta myöhemmin joulutodistuksen alla, opettaja soittaa valvottuaan viikonloppunsa yöt. Tulikin toisen lapsen rastit meidän tytölle edellisessä kevättodistuksessa! Kiitettäväähän kaikki oikeasti on. Oho, pikku moka? Ihan pikkupikkupikku virhe lapsen viralliseen paperiin. "Onneksi tämä ei ole hänen päättötodistuksensa". Tietenkin uskoimme opettajaa, emmehän me siellä luokassa ole seuraamassa lastamme isossa ryhmässä. Kyllä opettaja tietää ja näkee, kokenutkin kun on. Eikä tietenkään soitettu tai kyselty, me kiltit ja opettajaa häiritsemättömät vanhemmat.

"Joo mä äiti muistan kun te isin kaa piditte mulle sen puhuttelun, että pitää tsempata." "Anteeksi pieni, anteeksi. Sulla menee tosi hienosti kaikki, jatka samaan malliin." Tämän kevään kolmannenluokan todistus näyttää taas hyvältä, en kysele perään kiitettävien ja hyvien arvosanojen paikkaansa pitävyyttä. Kevätjuhlaa vietettiin jo viikolla illalla ja tänään oppilaat hakivat vain todistukset, emmekä saaneet enää lähteä todistusten jakoon koululle sillä se olisi noloa."Se oli isi tosi noloa kun sä olit siellä melkeen ainoona vanhempana jouluna." 

Siispä pienen apurin kanssa kiskoimme rikkaruohoja maasta. Tai kukkia. Ja minä huomasin kiskoneeni kukkapenkin muokkauksessa havupuun juuret. Älä kuole, älä kuole!







perjantai 30. toukokuuta 2014

Ajatus kävi syksyssä

Kotiäitikausina kaipaan luettavaksi rankkoja naiskohtaloita. Samaistumisen kohteita ja perspektiiviä. Niin kuin elämäni nyt olisi rinnastettavissa talibanien alistamiin naisiin (viimeeksi lukemani Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa) tai Myrskyluodon Maijaan, joka kuorii lanttuja perheelleen vuodesta toiseen ja kantaa jäistä vettä merestä. Ehei, olen vain vain niin herkkä samaistumaan ja maksimoimaan kurjuutta. Minä-ressu pimeässä Suomen talvessa verkkareissa raahustan pesukoneelta toiselle tiskirätti kädessä, antaen lapsilleni kaiken, univajeessa, buuhuuuhuuu. Omassa valitsemassani elämäntilanteessa! Kotoa vaan pitää päästä välillä pois ja järjestää säpinää. Tämä kevät olikin tosi virkistävä työkeikkoja tehden. Kun löytäisikin sen kultaisen keskitien perheen ja itsensä väliltä. 

Kuva täältä

Ajatukset alkavat kuitenkin kääntyä syksyyn työjärjestelyjen osalta. Pieni sai toivotulta hoitajalta perhepäivähoitopaikan ja ekaluokkalainen iltapäiväkerhopaikan. Työpalaveri syksyä varten on sovittu kesäkuulle ja olen hahmotellut rungon vuosiympyrälle ensi vuoden ryhmää varten. Tuntuu kuitenkin, että tässä on vielä ikuisuus toisenlaiseen arkeen edessä, kokonainen pitkä kuuma kesä, kaksi kuukautta (vielä!/enää!). Isot lapset aloittavat nyt kesäloman, joka toisin sanoen tarkoittaa enemmän aktiivisuutta äidille. Uimaan, syömään, uimaan, syömään.

Eilen oli myös end of one era, laitoimme pinnasängyn kiertoon ja pienokainen on lastensängyssä. Pieni nukkuva mytty isossa sängyssä, onnellinen tyttö <3

maanantai 26. toukokuuta 2014

Murohetki




Meillä syödään muroja melko harvakseltaan. Lapset valitsisivat kyllä kaupasta suklaamuroja vaikka joka kerta, mutta lähinnä ostan jättipaketteja riisi- tai maissimuroja. Ne maistuvat silloin tällöin, ehkä kerran viikossa, joka sopii hyvin kauppakasseja kantavalle ja sokerikasoja valvovalle äidille. 

Buzzadorilta meille saapui Nestlén Shredded Wheat lähetys, joten murohetki sai vaihtelua. Nämä murot ovat marjaisia täysjyvätyynyjä ja sisältävät 67% täysjyvää, 32% marjatäytettä, makuna mansikan, vadelman ja karpalon yhdistelmä. 100 grammassa sokeria on 18,1g, kun esim. Fitness-muroissa samassa määrässä sokeria on 10g.


Lapset hylkäsivät murot murolistaltaan välittömästi ensi kokeilun jälkeen. Karpalon kirpeys ehkä yllätti? Itse tykkäsin kovasti, jokseenkin muron kuoret ovat melko paksuja, mutta pehmenevät maidossa jonkin ajan kuluttua. Nappasin kuitenkin pienen tytön hoitolaukun eväsrasiaan hätävaraksi näitä muroja, ovat tosi siistejä eväitä, eivät murene pienissä käsissä! Taapero ei näistä vielä välitä, mutta jos vaikka retkellä maistuisi?



Keittiön kaapit ovat meillä melko ylhäällä, enkä tykkää lasten kiipeilyistä tasoilla, siispä meillä on keittiössä hyllyllä hedelmät ja lasten itse otettavat välipalat, joten siirsin Shredded Wheatitkin lasikulhoon. Siinä ne hupenevat hiljalleen, kun minä ja vanhin lapsemme ohikulkiessamme niitä napostelemme. Toimii. 

Ostaisitko? Entä ostaisinko minä? Itselleni kyllä, muulle perheelle en. 



** Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.**

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kybällä menin

Olen ihan tiloissa edelleen. Kymppi meni niin että heilahti. Kaikki meni nappiin. Edes nahistelevat kolme lasta autossa menomatkalla äitiä kannustamaan eivät laskeneet tunnelmaa. Bajamaja-jonojen suhteen pitää paikalle tulossa tsempata, jäin alkulämmittelyistä paitsi kokonaan ja sain peräpaikat toisen lähdön eli Juoksijat-ryhmässä. Silti, hyvällä ajalla, ilman ainoatakaan uuvahdusta tai kävelyaskelta. Kahdeksan kilometrin kohdalla ihmettelin tämän jo olevan kohta ohi. Ensi kerralla pidempiä askeleita, voimia ei tarvitsekaan niin säästellä. Kuumotusta koin käsilaukkuineen Juoksija-ryhmän seassa kävelevien emäntien tukkimasta tiestä, oikea ryhmän valinta kunniaan. Fyysiset kylmät väreet sain kotijoukkojen kannustaessa maalisuoralla.

6,5 kilometrin juomapisteellä nautiskelin juosten matkassa olleen energiageelin ja vesihuikkaa, joka selvästi piristi askelta. Geelit pitää muistaa jatkossakin.

Ainiin. Hoin ensimmäisen kahden kilometrin kohdalla mielessäni, etten enää koskaan ilmoittaudu massajuoksutapahtumiin. No, verkkopankki on klikkausta vaille maksamassa elokuun Midnight Runia.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Rusketusraidat








Huh hellettä! Nyt tankataan aurinkoa koko edeltäneen masentavan pimeyden edestä ja uusi väri onkin ilmestynyt ihon pintaan, sen verran paahteisessa auringossa loikoilua rakastava olen. Minulla on hiljalleen alkamassa pikkuneidin kuivaksi oppimis-projekti, joten jätin mekon alta vaipan pois ja järkkäilin pienelle vakio-viihdykkeeksi ämpäriin vettä ja asettauduin itse aurinkotuoliin kirjan kera. Tällä hetkellä luvussa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Päivän tarkoituksena oli juoda jokunen litra huomista helteistä Naisten Kympin juoksua varten, mutta nesteet taisivat haihtua samantien. Ihana kesä! Lähtisikös vielä iltaviilennykselle lähirannalle?


torstai 22. toukokuuta 2014

Vuosipäivänä



11 vuotta sitten Ateenan auringon slash saastepilvien alla. 
Siitä työharjoittelumatkasta se lähti ja tänään vietetään vuosipäivää.

"Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä."
- Tommy Tabermann





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Koulutulokaspäivä

Jotenkin luulin, että olisin paksunahkainen, tietävä ja "tämä on kuulkaas niin kuultu ja nähty jo, meillähän on jo yksi koululainen"-moodilla esikoululaisen eli toisen lapsemme kouluuntutustumispäivässä. Mutta ei. Sehän on ihan valtava juttu. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuva täältä
Edellisenä iltana vietettiin eskareiden kevätjuhlaa. Pitkin iltaa kelasin kehnolaatuisia videoita uudestaan ja uudestaan. Minun vauvani. Minun poikani. Minun komea, ihana, suloinen, viisas lapseni. Niisk. Kiitos eskariopettajalle ja kaikille ihmisille, jotka ovat poikaani kuljettaneet tähän pisteeseen. Ekaluokkalainen <3

tiistai 20. toukokuuta 2014

Gardening with a toddler



Upea ilma, huippufiilikset! Pienen tytön kanssa puuhailu pihalla on tehotonta ja näin ollen rentouttavaa. Jos innostun kiskomaan rikkaruohoja, pienoinen siirtelee voikukkakasoja ja maistelee multaa kaksin käsin. Hän auttaa, ottaa mallia, osallistuu. Tyttö pelkää painepesuria, jolla olisin pessyt valtavat siitepölykerrokset terassilta. Pestään siis liruttaen perusletkulla ilman tehoja. Hän huolehtii viihdytyspuolesta laulaen"vettä, vettä, vettä." ("Sataa paljon vettä, vettä, vettä, sataa paljon vettä, aijai jai." Lähtekäämme metsään-nuotilla.) 
Siispä siirsin itseni zen-tilaan, unohdin rehottavat istutukset ja ikuistin piristykset tältä lämpöiseltä aamuhetkeltä. Laitoinpa pääsykoepaperitkin roskiin iloisesti silputen, en aio edes yrittää, sillä nyt ei ole opiskelun aika. Nyt on kesä!







Piakkoin luvassa Shredded Wheat-muroista mielipiteitä. Ainakin kaunis pakkaus leikkimökkiin.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Taivaslaulu

Luin aikamoisen kirjan, kahdessa päivässä, synttärikutsujen ja nuhaisen lapsen hoivan väleissä. Kun luulin synttäriaamuna olevani väsynyt ja uupunut, mielestäni totaalisen uu-pu-nut ja voimaton, enkä olisi jaksanut evääni nostaa perhejuhlien eteen ("mä en nyt vaan jaksa, en jaksa, tee sä kaikki tarjoamiset valmiiksi, rakas mieheni"), jäsensin asioita kirjan myötä uudelleen.

Taivaslaulu on Pauliina Rauhalan kirjoittama rakkaustarina, jonka halusin lukea, ja blogeissa ja arvosteluissakin kirja on ollut paljon esillä. Jonotin kirjaa vuoronumerolla 74 kirjastosta, kunnes sen viime viikolla sain itselleni. Kirja kertoo nuoren lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin tarinan, ja se kannattaa lukea ilman tuomitsevaa ja päivittelevää asennetta. Itselläni on sukuni puolelta jonkin sortin tarttumapintaa aiheeseen.

Kirja on kirjoitettu niin kovin kauniisti ja koskettavasti, että on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirja on kaiken kaikkiaan tarina rakkaudesta, lohdullinen sellainen. Sain paljon ajateltavaa, ja taas muistutuksen siitä, että meitä on monenlaisia tässä maailmassa ja kaikki saavat löytää oman hyvän tavan elää. Kunhan ketään ei ahdisteta pelolla ja uupuneita autetaan. Tämä kirjoitus ei ole kirja-arvostelu, ja halusin vain nostaa esiin tekstipätkiä, jotka puhuttelivat minua.


"Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielissään viiden litran riisipuurokattilan ja seitsemänkymmentä pientä varvasta. Lopulta joka vuosi syntyvän lapsen jälkeen, Vilja yrittää muistaa aikaa, jolloin hän ei ollut kahlittu kehoonsa."

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina raskaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. .. Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva."

"Ei voi olla totta, se on paksuna taas, lopettakaa jo, saatana, se sikiäminen, se on luonnotonta ja vastenmielistä."

"Kaisla selittää vakavana, että seuroissa sanottiin, että taivaassa kysytään, onko kaikki synnit anteeksi. Jos aikoo päästä taivaaseen, pitää pyytää aina anteeksi, ku tulee joku synti mieleen, ja niitä syntejä on paljon, ku aina tekee mieli vähän tapella, kiukutella, ottaa salaa keksi kaapista ja katsoa Annin luona pikku kakkosta. Äiti, jos mää sanon paska ja jään sitten auton alle, pääsenkö taivaaseen?"

"Viljan silmänaluset tummenivat joka vuosi. Hän etsi komerosta kukallisen äitiysmekon uskollisesti aina uudestaan, mutta ilo pilkahti katseessa yhä harvemmin."

"Aleksi. Minä lähden. En enää jaksa. Matkalaukku on pakattu. Vaatehuoneessa. Aamulla lähden. Ensin suunnittelin, että salaa."

"Aleksi ei voinut lakata ihmettelemästä, miten yhdestä naisesta vuosi niin suuri lämpö ja lohtu ja jokainen ammollaan oleva itkevä suu vaikeni äkisti, ja kaikki suurikyynelsilmäiset löysivät oman pehmeän äidinkehokaistaleen, jota vasten painautua. Kuinka onnekkaita heidän lapsensa olivatkaan."



perjantai 16. toukokuuta 2014

Joka Naisen Koristelusetti

Saatan sittenkin onnistua tällä kertaa kakun koristelussa! Siitä kiitos Hellapoliisille, Dr Oetkerille ja Jumbon Citarille. Ketään mainostamatta turhaan, mutta kun muissa kaupoissa ei ollut. Tämä pienenä sneak-peakina, katsotaan kuinka naisen käy. Lähden tästä pohjan paistoon, sillä meillä juhlitaan huomenna sukulaisten voimin 7-vuotiasta jalkapallofania. Lisää näitä joka-naisen-koristepaketteja kaikkien kauppojen hyllyihin. Tai sitten jos tästä kakkuilusta ei tee niin vaikeaa kuin minä, kyseessä on vain vihreää strösseliä, tuubi valkoista sokeriseosta ja palloja :D

Hellapoliisin kuva, resepti omenaiseen kaakkuun myös sieltä.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Aamunvirkku

Kympin paketti saapui eilen. Raikkaan värinen tekninen paita, Fit-lehti ja osallistujaranneke. Omat lenkit sujuvat nyt tosi hyvin, viimeeksi jalat veivät kovalla vauhdilla, oikein lentäen. Välillä tuntuu, että keuhkot eivät aina pysy matkassa, siispä jotain hapenottotreeniä pitää tehdä. Joku viisas sitä neuvoo varmaan minulle? Naisten Kymppi juostaan siis 25.5, jonka jälkeen lenkkeily varmasti unohtuu ja jää, siispä alan harkita vakavasti Helsinki Midnight Runia elokuun lopulla. Tämän etapin vaikein osuus tullee olemaan valvominen, tälläinen iltatorkku tärisee väsymystään yössä?


Väsymykseen liittyen, olen herännyt letun paistoon tänä aamuna 5.50. Anything for my boy, joka täyttää tänään 7-vuotta. Perinteisiin kuuluen aamiainen vietiin koko perheen voimin sänkyyn, lettuja toivomuksesta. Syntymäpäivälahjaksi himourheilija sai koripallotavaraa ja renkaan ulos. Aamu sujui pikkusiskon pujahdellessa renkaasta edestakaisin kuin leijonanpoikanen. Iltapäivällä tupa täyteen seitsenvuotiaita! Hip hei, riehuntaa, herkkuja, leikkejä!


 

Kun aikaisin herää, ehtii monenlaista. Tämän postauksen, sen letunpaiston ja synttäreiden must-have mokkapalojen pohjan leivonnan lisäksi olen jo kyykkinyt puutarhassa raivaten rikkaruohoja ja tolurätillä pyyhkinyt puutarhakalusteita siitepölyn alta. Tähän lisään lähes tuskaisen itkahduksen, kun kaikki rehottaa nyt pihalla. Niin rentouttavaa puuhailua taaperon syödessä kiviä, hieroessa multaa seiniin ja itseensä ja sinuun. Breathe in, breathe out ja anna rehottaa.... ....

Aurinkoista päivää muillekin!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Dancing in the rain

Kuva täältä

"Life isn't about waiting for the storm to pass. 
It's about learning to dance in the rain."

Eipä sitten muuta analyysia siihen. Liian paljon rasittavia asioita mielessä. Vaikka ne asiat ovatkin pisaroita valtameressä, niitä on liikaa ja en nyt jaksaisi.

Rakkaita terveisiä kaikille lapsettomien lauantaita viettäville tänään 10.5 ja hyvää äitienpäivää sitä viettäville huomenna. Odotan jo kovasti aamiaistarjoiluani sänkyyn. Ensimmäisenä äitienpäivänä tai syntymäpäivänäni annoin miehelle vinkiksi, että tahtoisin vaikka hedelmäsalaattia. Tarkoitin sillä lailla freesillä tavalla, tuoretta ananasta, mangolohkoja, appelsiinisiivuja, mansikkaa, you know. Sain puolen litran tölkin Rainbown hedelmäsalaattia liemineen. Tämä perinne toistuu vitsinä joka äitienpäivä ja synttäreinä. Pakko rakastaa aamiaistarjoilijaa <3

perjantai 9. toukokuuta 2014

Palautetta

Oletko kuullut Buzzadorista? Buzzador värvää uusia nyt uusia ihmisiä:  "Etsimme henkilöitä seuraavista kohderyhmistä: kissanomistajat, ruoanlaiton ystävät, 15-18-vuotiaat nuoret, kauneudenhoidosta kiinnostuneet, pikkutarkat henkilöt, yli 30-vuotiaat kivuista kärsivät ihmiset, bloggarit ja äidit."

Ehkä tuosta luettelosta joku kolahti sinuun? Ilmoittaudu tästä linkistä! Olen buzzanut muutaman vuoden, ja aina se on ollut yhtä hauskaa. Kotiin on tupsahtanut ilmaiseksi mm. wc-raikastimia, läjä uusimpia tusseja piirtelyyn, Satukirjastoa, Watson-kampanja ja vartalorasvaa. Lopuksi saan antaa ruusuja ja risuja tuotteesta. Lähiviikkoina perheemme testailee uusia rouskuvia muroja Nestlén kampanjassa.

Koska tämä postaus selvästi liittyy käyttäjäkokemuksiin, haluan liittää tähän kokemukseni Lumia 720-puhelimesta ja huollosta. Hyvä aasinsilta, vai mitä? Hankkimani älypuhelin on ollut keskushuollossa jo kolme kertaa, eilen lähti neljännelle kerralle. Kolme kertaa kolme viikkoa ilman kallista laitettani. Paluu elämään vanhan pilipalimalli-nokian kanssa takkuaa koko huollon ajan. "Asiakas on erittäin tyytymätön laitteeseen ja haluaa uuden laitteen tilalle". Edelleen tyytymätön x 4 potenssiin tuhat. Kuuluvuus pätkii, kotona, matkalla, keskustassa. Gps ei toimi. Perheessä on toinen sama laite, samaan aikaan ostettu, ja aivan ilman ongelmia. Puran seuraavaksi kaupat tästä maanantaikappaleesta, osia laitteesta on vaihdettu jo lähes kaikki. Katsotaan kuinka tällä kierroksella käy, vitsiähän tämä jo on. Todellisuudessa pahinta tässä on rouvan vieroitusoireet nettimaailmasta. Tekee kyllä hyvää.. mutta.. mutta.. tärinä ja APUA!

Koska olen päättänyt keskittyä positiiviseen ajatteluun, aloitin kiitospäiväkirjan kirjoittamisen. Lumiasta en siihen kirjoita.

Kuva täältä

torstai 8. toukokuuta 2014

Miinus 22 ja puoli senttiä

Koska lankutus, lankuttaminen ja pysyviä tuloksia lankuttamalla näyttävät olevan päivittäin useamman kerran klikattuja hakusanoja tähän blogiin, on reilua päivittää joulukuista lankutushaastetta keväämmälle. Ja kröh kröh mainita, etten itse sitä haastetta VIELÄ päässyt loppuun, kaksi kertaa olen aloittanut sen alusta. Toisella kerralla vähän pidemmälle kuin ensimmäisellä, just just sinne 170 sekunnin aikaan. Heikko, heikko, heikko!


Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!

Reilun vuoden kestäneen kuntoilurupeaman välitarkastus on hyvä kirjata ylös. Parkouriakin olen tehnyt kevään, mutta tekniikkana se ei ole minun juttuni, mutta hiki on tullut joka kerta. Otin maaliskuussa 2013 mitat ylös reisistä, takamuksesta ja vyötäröltä, ja olen mittaillut välimittauksia silloin tällöin. Vaatteissahan se ei  suuresti tunnu, väljyyttä farkuissa lähinnä. Vyötäröltä on lähtenyt 7 cm, takamuksesta 6 cm ja reidestä 9,5 cm. Ja tämän kanssa suhteutetaan tietysti lihakset, joita on tullut tilalle. Ruokavalioon en ole enkä aio tehdä muutoksia, proteiinilisää välillä. Painossa ei ole ollut muutoksia koko vuoteen, mutta nyt muutaman kuukauden olen hölkkäillyt Naisten Kymppiä varten, ja vajaan tunnin hölköttelyt ovat poltelleet rasvaa parhaiten, muutamassa kuukaudessa paino on  hilautunut alas aikaan ennen lapsia! -7,5 kiloa. Hitaasti hyvä tulee, urheilu on ihanaa!
 


Paras juoksuseurani

maanantai 5. toukokuuta 2014

Vauvakuume vai järkipäätös?

Mikä on oikea aika hankkia lapsia? Tai siis saada niitä? Itse tulin äidiksi 23-vuotiaana, ihan järjettömän rakastumisen ja lisääntymishulluuden ja vauvakuumeen vaivaamana. Ja miten ihana mies! Me etenimme aika äkkiä, puoli vuotta tapaamisesta muutimme yhteen, siitä puoli vuotta ja olin raskaana. Toinen lapsi kaksi vuotta myöhemmin, sekin hullaantuneessa vauvakuumeessa. Sitten se vauvakuumeilu ja huuma loppui. LOPPUI.

Kolmas lapsi sai alkunsa viiden vuoden jälkeen kaksikosta, miehen ideasta. Ja sitten se tuntui minustakin loistavalta ajatukselta. Mutta ilman vauvakuumetta. Se vain tuntui järkevältä ajatukselta! Rakastavaan kotiin vielä yksi pieni. Sain kuitenkin keskenmenon, jonka surtuani sai kolmas lapsemme alkunsa. Long story, mutta alkuperäiseen aiheeeseen palatakseni, olen miettinyt, olisiko meillä vielä yhtään lasta jos en olisi saanut pöpöä nimeltä vauvakuume?

Kuva täältä
Ystäväpiirissäni on perheellisiä ja pariskuntia ilman lapsia sekä sinkkuja. Olemme käyneet keskustelua ystävieni kanssa sopivasta hetkestä lisääntyä. Jos ei ns. sairastu vauvakuumeeseen, on kyseessä päätös, josko aiomme tai emme aio lisääntyä ja saada jälkeläisiä. Se on järjen asia. Taloudellinen, aikataulullinen ja koko palettia koskeva päätös. Lisääntymisvuosia on toki vielä jäljellä, vaikka riskit kasvavat ja hedelmällisyys laskee hiljalleen. Haluammeko lapsia keskenämme? Olemmeko matkustelleet tarpeeksi kaksistaan? Onko meillä varaa hankkia lapsi ja toisen jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi? Painostavatko isovanhemmat? Onko tämä asunto sopiva perheelle? Nautimmeko omasta vapaudesta vielä hetken? Olemmeko sellaisessa parisuhteessa, joka tulee kestämään? Riittääkö tämä meille? Löydänkö varteenotettavaa vanhempi-ehdokasta? Voisinko kasvattaa lapsen yksin? Kaikki yli 35-vuotiaat sinkkumiehet kantavat jo pientä painolastia onnettomista suhteista? Opiskelu, työt? Odotammeko vakituista työsuhdetta ensin? Rakennammeko uraa? Riittääkö meille kummilapsi, sisarusten lapset? Haluammeko geeniemme jatkuvan? Montako lasta haluamme? Saammekohan lapsia vaikka haluaisimme?

Kuva täältä. Tosin tämä ikä on kai jo ohitettu.

Tämä tapa rakentaa perhe sopi meille. Olemme onnellisia ja saaneet kaiken muunkin lasten ohessa. Elämä on ollut ja on hyvää nyt. Juuri näin. Mitäpä sitä miettimään ja analysoimaan?


"The trick is to enjoy life. Don’t wish away your days, waiting for better ones ahead."
Marjorie Pay Hinckley

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Karnevaaliaikaa ja värikkäitä pikkuleipiä

Perinteisten munkki-sima-karkeloiden lisäksi kävimme vappupäivänä Helsingin Kaupunginorkesterin Vappumatineassa, jossa solistivieraana oli Rajaton. Yksivuotiaamme jaksoi koko tunnin sylissä, keinui ja piti rytmiä yllä, ja vasta aivan viimeisellä kappaleella kaivoin rusinarasian esille. Tämä oli pikkuneidin kolmas klassinen konsertti, että näin me korkeakulttuurin harrastajat! Eipä me ehkä muuten mentäisi, ellei lasten täti olisi viulisti. Suosittelen konsertteja kaikille, monipuolisuushan on a ja o ruokavalioissakin :D


Muutama vuosi koulua vielä, äidin lakkia saa lainata siihen asti
Kuva musiikkitalosta
Konsertin lisäksi suunnitelmanamme oli suunnata kaupungille ensimmäisille kesäjätskeille, joskin sää oli kovin epävakainen. Räntää, vettä, aurinkoa, tuulta. Aikuisten pikaneuvottelun tuloksena päädyimme varman parkkipaikan toivossa Linnanmäelle.. joka oli silkkaa kidutusta lapsille! Tyhmät aikuiset, olisi pitänyt ymmärtää. "Jätskit vaan syödään, ei mennä laitteisiin". "Kesällä sitten, nyt vaan katsellaan ja nautitaan kevätpäivästä ja kierrellään". Linnanmäki huuma on siis päällä! Enpä ennen tätä päivää tiennyt, että YouTubesta löytyy satoja videoita laitteista! Nyt tiedän, ja kalenteriin onkin katsottu jo ensimmäinen huvipuistopäivä kesäkuulle.

Itse nautin täysin rinnoin pehmiksestäni, kevätilmasta, herkkukojujen tuoksuista ja ihanasta karnevaalitunnelmasta. Laitteetpa eivät edes kiinnosta, niissähän tulee vain paha olo. Pieni yksivuotias oli myös onnellinen rattaissaan mutustellen kuivaa jätskivohvelia. Ihana päivä!

 

Vapun grillivieraille kolmasluokkalaisemme leipoi pikkuteinienjasalaajustinbieberfanien Systeri-lehden reseptillä Värikkäitä pikkuleipiä. Helppo kiva resepti ensikokkailuille, sopii värikkäillä karkeilla vapun teemaan.

Värikkäät pikkuleivät

75 g voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 maustemitallinen suolaa
1 dl värikkäitä suklaakarkkeja

1. Vatkaa voi ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna.
2. Sekoita vehnäjauhot, vaniljasokeri, suola ja suklaakarkit ja lisää taikinaan.
3. Laita leivinpaperille noin ruokalusikallisen kokoisia keksejä.
4. Paista keksejä uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Em minä!

Dialogia lähes puolitoistavuotiaan kanssa:

- Syödäänpäs puuroa.
- Em mene!
- Haluatko leipää?
- Em mimä!
- Äiti auttaa, laitetaan sukat jalkaan.
- Em mene!
- Istu sohvalla, ettet putoa.
- Em mimä!
- Tule äidin syliin!
- Em minä!

Huutomerkkejä voisi olla joka virkkeen perässä kaksi. Eikä se olisi vähättelyä. Lisäksi rivakkaa pään puistattelua. En muistanut että "Kuningas Ei" alkaa näin aikaisin. Tässä YouTubesta mainio asiaankuuluva kappale.

Sitä vastoin:

- Luetaanko kirjaa?
- Öh öh! (suomentajan lisäys: lisäksi kiivasta nyökyttelyä)
- Otatko vettä?
- Öh öh!
- Rakennetaanpas torni.
- Öh öh!
- Katsotaanko Nalle Nappisilmää?
- Öh öh!
- Tule, lähdetään ulos.
- Öh öh!
- Tule äidin syliin!
- Öh öh!

Tai sitten Em minä! Riippuu vähän pikku missin moodista :)


Ei-painoisten sanojen ja nyökyttelyn lisäksi tyttö on kerännyt sanoja hitaasti mutta varmasti, tässä saldoa: Äitä, kitta, hauva, nalle appi, poppa, heippa, jumppa, neljä, vettä, appa (pallo!), kakka, kukka, hoplaa, vauva, tramppa, loppu, heppa, vaippa, lisäksi ainakin useamman eläimen ääniä ja sisarusten nimet. Uusimpana sanana joukossa on roska, oikein sora-ärrällä ja toimeliaalla tavaran viennillä roskiin. Niin, mitä aiemmin puhuinkaan, että ollaan pärjätty ilman lapsilukkoja? Roskiskaappiin ilmastointiteippi ei oikein käy.