Em minä!

Dialogia lähes puolitoistavuotiaan kanssa:

- Syödäänpäs puuroa.
- Em mene!
- Haluatko leipää?
- Em mimä!
- Äiti auttaa, laitetaan sukat jalkaan.
- Em mene!
- Istu sohvalla, ettet putoa.
- Em mimä!
- Tule äidin syliin!
- Em minä!

Huutomerkkejä voisi olla joka virkkeen perässä kaksi. Eikä se olisi vähättelyä. Lisäksi rivakkaa pään puistattelua. En muistanut että "Kuningas Ei" alkaa näin aikaisin. Tässä YouTubesta mainio asiaankuuluva kappale.

Sitä vastoin:

- Luetaanko kirjaa?
- Öh öh! (suomentajan lisäys: lisäksi kiivasta nyökyttelyä)
- Otatko vettä?
- Öh öh!
- Rakennetaanpas torni.
- Öh öh!
- Katsotaanko Nalle Nappisilmää?
- Öh öh!
- Tule, lähdetään ulos.
- Öh öh!
- Tule äidin syliin!
- Öh öh!

Tai sitten Em minä! Riippuu vähän pikku missin moodista :)

Ei-painoisten sanojen ja nyökyttelyn lisäksi tyttö on kerännyt sanoja hitaasti mutta varmasti, tässä saldoa: Äitä, kitta, hauva, nalle appi, poppa, heippa, jumppa, neljä, vettä, appa (pallo!), kakka, kukka, hoplaa, vauva, tramppa, loppu, heppa, vaippa, lisäksi ainakin useamman eläimen ääniä ja sisarusten nimet. Uusimpana sanana joukossa on roska, oikein sora-ärrällä ja toimeliaalla tavaran viennillä roskiin. Niin, mitä aiemmin puhuinkaan, että ollaan pärjätty ilman lapsilukkoja? Roskiskaappiin ilmastointiteippi ei oikein käy.