Vauvakuume vai järkipäätös?

Mikä on oikea aika hankkia lapsia? Tai siis saada niitä? Itse tulin äidiksi 23-vuotiaana, ihan järjettömän rakastumisen ja lisääntymishulluuden ja vauvakuumeen vaivaamana. Ja miten ihana mies! Me etenimme aika äkkiä, puoli vuotta tapaamisesta muutimme yhteen, siitä puoli vuotta ja olin raskaana. Toinen lapsi kaksi vuotta myöhemmin, sekin hullaantuneessa vauvakuumeessa. Sitten se vauvakuumeilu ja huuma loppui. LOPPUI.

Kolmas lapsi sai alkunsa viiden vuoden jälkeen kaksikosta, miehen ideasta. Ja sitten se tuntui minustakin loistavalta ajatukselta. Mutta ilman vauvakuumetta. Se vain tuntui järkevältä ajatukselta! Rakastavaan kotiin vielä yksi pieni. Sain kuitenkin keskenmenon, jonka surtuani sai kolmas lapsemme alkunsa. Long story, mutta alkuperäiseen aiheeeseen palatakseni, olen miettinyt, olisiko meillä vielä yhtään lasta jos en olisi saanut pöpöä nimeltä vauvakuume?

Kuva täältä

Ystäväpiirissäni on perheellisiä ja pariskuntia ilman lapsia sekä sinkkuja. Olemme käyneet keskustelua ystävieni kanssa sopivasta hetkestä lisääntyä. Jos ei ns. sairastu vauvakuumeeseen, on kyseessä päätös, josko aiomme tai emme aio lisääntyä ja saada jälkeläisiä. Se on järjen asia. Taloudellinen, aikataulullinen ja koko palettia koskeva päätös. Lisääntymisvuosia on toki vielä jäljellä, vaikka riskit kasvavat ja hedelmällisyys laskee hiljalleen. Haluammeko lapsia keskenämme? Olemmeko matkustelleet tarpeeksi kaksistaan? Onko meillä varaa hankkia lapsi ja toisen jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi? Painostavatko isovanhemmat? Onko tämä asunto sopiva perheelle? Nautimmeko omasta vapaudesta vielä hetken? Olemmeko sellaisessa parisuhteessa, joka tulee kestämään? Riittääkö tämä meille? Löydänkö varteenotettavaa vanhempi-ehdokasta? Voisinko kasvattaa lapsen yksin? Kaikki yli 35-vuotiaat sinkkumiehet kantavat jo pientä painolastia onnettomista suhteista? Opiskelu, työt? Odotammeko vakituista työsuhdetta ensin? Rakennammeko uraa? Riittääkö meille kummilapsi, sisarusten lapset? Haluammeko geeniemme jatkuvan? Montako lasta haluamme? Saammekohan lapsia vaikka haluaisimme?

Kuva täältä. Tosin tämä ikä on kai jo ohitettu.

Tämä tapa rakentaa perhe sopi meille. Olemme onnellisia ja saaneet kaiken muunkin lasten ohessa. Elämä on ollut ja on hyvää nyt. Juuri näin. Mitäpä sitä miettimään ja analysoimaan?

"The trick is to enjoy life. Don’t wish away your days, waiting for better ones ahead."

Marjorie Pay Hinckley