PMS tuo rytmiä

Inhottaa seuraavat sanat: naisten vaivat, rättiralli, hilloviikko, menksut. Yäääääh!!! Puhuin lähiaikoina muutaman perheenisän kanssa lasten vaippojen käytöstä, jolloin vanhempi työkaveri yritti keventää tunnelmaa: "Kyllähän me naiset tiedetään miltä se vaippa iholla tuntuu". Tsiisus! Turpa kiinni. Rimanalitus. Yksityisasia. Vessa-asia. Se keskustelu tyrehtyi siihen. Mikä naistenyhteisrintama meidän pitäisi tällä saralla ottaa? Tai otetaan vaan, fine. Mutta suojakeskusteluun en lähde kuin omin ehdoin.

Muutenkin inhottaa naisten keskinäinen rättikeskustelu. Jokaisen oma asia. Joo, okei, kuukautiskipukeskustelu sopii. "Oli pakko ottaa buranaa, you know." Tai kierron säännöllisyys. Tai "Ne on nyt myöhässä" (raskaana, raskaana?). Semmoiset sievät keskustelut. Niin kuin että naiset tuoksuu kukkasille aina. 

Mutta vaikka miten päin olisin, jotain hormonikierto tekee. Enhän muuten ahmisi päiväkodin kaksi kuukautta vanhoja synttärikeksijämiä. Muumikeksit pehmenneinä ja eltaantuneina lasten lähmiminäkin käy. Tai muuten en kyllä keittäisi monena iltana peräkkäin lohdullista Helmi-puuroa. "Jonkinlaisia negatiivisia oireita esiintyy noin 80 prosentilla naisista ennen kuukautisia, mutta varsinaisen premenstruaalioireyhtymän esiintyvyys lienee huomattavasti harvinaisempaa" (lähteenä Wikipedia - mikäpä muu).

Onneksi tiedän, että muutaman päivän kuluttua terästäydyn taas. Sillä muuten jäisi jynssäämättä tiskikoneen ja lattiasokkelin väliset tahrat. Onnea on hormonien tuoma sykli elämässä. 

Tahroista asiaa

Kannattaa käydä testaamassa vaatteiden hikitahrat vaikka hohtokeilaradalla. Luulin pojan valkoisen lempipaidan olevan täysin kuntoinen, vaan hohtovalaistuksessa paidan selkämys oli aivan hien raidoittama, vaikka oli juuri pesusta tullut. Paljas silmä ei todella huomannut muussa valaistuksessa mitään vikaa. 

Lähdin mukaan Buzzaamaan Vanish-tahranpoistoaineita. Tämä on oikeasti mielenkiintoista, sillä meillä tahroja syntyy paljon. Käytän pääasiassa sappisaippuaa, ja toisiin tahroihin se toimii, kaikkiin ei. Harmitti juuri heittää pois pojan ikitahraisia, muuten hyviä lempipaitoja. Joskus lapsena äiti käytti sellaista kätevää Tabort-tahranpoistajakynää, mutta sitä en ole enää nähnyt?

Buzzadorin tämän kertainen paketti sisälsi 10 näytepakettia jaettavaksi tuttaville (terve uudet työkaverit!), Vanish Power geelin, Vanish Oxi Action Chrystal White-jauheen, Vanish Extra Hygiene-jauheen ja Vanish Oxi Action-jauheen. Lisäksi valkoisen liinan, johon tehdä testisotkuja, eli hauskin osa alkaa tästä:

Levitin liinalle meillä eniten tahroja aiheuttavia aineita, kirjoitin ne permanent-tussilla ja jätin odottelemaan tahrojen iskostumista kankaaseen. Niinhän ne kotonakin joutuvat lojumaan pyykkikorissa useamman tunnin tai päivän ennen pesuintoa. Ketsupin ja mustikan pyrin ainakin huuhtelemaan tai saippuoimaan melko tuoreeltaan. 

Testiin pääsivät: musta tee, valkosipuliaioli, Keiju-margariini, Pätkis-suklaa, mustikka, huulipuna (suukko liinalla antaa ehkä erheellisen kuvan rakkauselämästäni, mutta näyttää kivalta testissä), mustaherukka (ei mitään joka päivän ruokaa, mutta sattui mehustuspäivä), tomaattinen jauhelihakastike, ketsuppi ja oliiviöljy. 

Liina pääsi normipyykin sekaan, ja käytin pesussa tavallisen Bio Luvilin lisänä jauhemitallisen Vanish Oxi Action-jauhetta ja tahroille levitin tosi kätevää Vanish Power-geeliä. Ja tadaa, tässä tulos pesun jälkeen:

Kuvat eivät anna oikeutta, joten kerrataan. Teetahra jäi, mustaherukka myös. Huulipuna, ketsuppi, suklaa, mustikka ja spagettikastike näkyvät valoa vasten, mutta hyvin himmeinä. Rasvaiset tahrat lähtivät kokonaan, eli oliiviöljy, margariini ja aioli. 

Käytöstä hyljättyjä ikitahraisia valkoisia paitoja käsittelin Vanishin White-aineella, annoin vaikuttaa muutaman minuutin ja pesin tavallisena pesuna. Lisäsin toki kaukaloon lisää Vanish Whitea, ohjeen mukaan. Tahrat lähtivät jotakuinkin, mutta muutama tahra kirkastui oranssin suuntaan..? Meinaan käyttää kirkastamaan kaikissa seuraavissakin pesuissa, pesutuloslupaus kun on tehdä harmaantuneista valkoisista taas raikkaan valkoisia.

Tämä oli hyvä kampanja, kodin tahranpoistoarsenaali on päivitetty. Vielä en ole testannut Vanish Extra Hygiene-jauhetta, joka sopii bakteerintappajaksi vaikka lakana-, pyyhe-, ja vauvanvaatepyykkiin. Parasta on kuitenkin tuo kätevä geeli-tuubi, jossa on levityspääkin mukana. Se pääsee ostoskärryyn tulevaisuudessa. Hankalaa verraten oli alla olevassa kuvassa näkyvä sekoituskikkailu. Pitää vielä seurata, kuinka pienen allergia-atoopikon iho sietää näitä.

Onko tämä kenellekään tuttu aine? .. Muista kuin pöhköistä tv-mainoksista? 

** Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.**

Lähti lapasesta

Odotin puolitoista vuotta käsityö- ja ompeluinnostusta ja tulihan se vihdoin. Väkertely lähti siitä nukkekodista. Valitsin seitsemän kivaa kangasta ja sain ommeltua verhot koululaisille pimennysverhojen seuraksi, kodinhoitohuoneen verhot, kuudet tyynynpäälliset, lyhensin nipun farkkuja, ja tärkeimmät, eli nidoin ruokapöydän tuoleihin uudet päälliset.

Tuoleissa oli aiemmin irrotettavat pestävät päälliset, mutta lukuisten pesujen myötä ruuvit pyörivät jo tyhjää, samalla vaivalla siis uudet kankaat ja uusi ilme. Eikä päällisiinkään tarvittu kuin kaksi retkeä kangasostoksille, ensimmäinen kangasvalinta meni luonnollisesti pieleen. Valinta meni pieleen sävyjen ja kuvioiden suhteen, mutta kekseliäänä ompelin kankaasta kuitenkin kodinhoitohuoneeseen verhon.

Ruokapöydän tuolien kangaspäällisillä on meillä pääasiassa yksi tärkeä kriteeri. Päivittäiset "en mä pyyhkiny käsiä tuoliin, ne oli tässä jo"-keskustelut on arkea vielä useamman vuoden, joten oranssinpunaisten ketsuppitahrojen ja vaaleiden jugurttitahrojen on sulauduttava kankaaseen. Mustahko kangas ei toimi, se oli jo useamman vuoden. Liikaa valkoisia länttejä jynssättäväksi.

Kuinka siinä lopulta kävi? Noh... nidoin vaaleaa yksiväristä kangasta ja pidin luennon:  "Kuinka syödään sotkematta." 

Day 2: ei tahroja. 

Toistaiseksi voimassa olevaan toimeen haetaan Tiskaajaa

Olen nyt yrittänyt kysellä mieheltä, että eiks sekin niiku periaatteessa inhoa näitä "kotiäidin päiviä"? Nyt kun se on isäkuukaudella. Aamupalat ja tiskit, kyyditykset koululle, lounas ja tiskit, kyyditykset koululta, välipala ja tiskit, "mul ei oo mitään tekemistäää"-vastailut, kaverikyläilyt, päivällinen ja tiskit, harrastukset ja kyyditykset, iltapala ja tiskit. Vaipanvaihtoa. Tiskit tiskit tiskit. Ja aarhg mä niin inhoan täyttä keittiön roskista. Enkä paina sitä alaspäin, en todellakaan. Se saa mennä ilmaa täynnä jätelaatikkoon.

Mulla itselläni on periaate, että en lähde mihinkään kotoa, kunnes paikat on kunnossa. Tyylillä tiskipöytä ja sängyt pedattuna, verhot avattuna. Mutta eihän se aina niin mene. Sen kerran kun on aamukahvitreffit jossain, niin kotiin tulee virkeä äiti, mutta edessä taas täysi roskis ja koululaisten kaatuilleet muromaidot pöydällä. 

Mies sanoi, että se on sitä arkea. Normisettiä, peruskuviota. Voi että, kun se on niin Järkevä. Olen kypsä arjesta. Siinä olisi jo ihan hyvä syy kaivata töihin. Jo kolmatta kertaa. Joku sanoo, nauti kun voit. Niin yritänkin, hengittää ja keskittyä olennaiseen, lasteni kanssa oloon. Voimalauseeni ohoi! Mutta voisko joku silti tulla meille pysyvästi tiskirätti-kädeksi ja keittiö-orjaksi?

Entäpä sitten perusruoka. Ruokatyhjiöstä päivää! Kärryyn hyppää taas kerran broileria ja jauhelihaa. Mitäpä niistä? Yhdeksättä äitivuotta teen lapsille maistuvaa perusruokaa makaronilaatikkoa, spagettikastiketta, lihapullaa, broilerikastiketta, broileria riisillä, broileria kasviksilla, broileria pastan kanssa. Perunaa perunaa perunaa. Alkaa kurkkua jo kuristaa. Kasviksia meillä syödään hyvin, kärryssä on todellakin muutakin kuin yksi kurkku. 

Olen yrittänyt mielistellä miestä innostumaan kokkailusta. Silloin kun me tavattiin kohta yksitoista vuotta sitten, se duunaili mulle kaikkea itämaista ja muuta hyvää. Mun pitää todellakin mielistellä sitä innostumaan siitä taas. Tuoreista yrteistä ja reseptikikkailuista. Sillä eiks se, joka kokkaa, siivoaa myös pöydän ja tiskit? :D

Voi ei taas keittopäivä.

Meidän joulu-täi

Ei kannata vertailla joulusiivousten kanssa. Voitto tähän osoitteeseen! Meinaan meillä siivottiin ihan normi-setti-perus-joulukuvio ennen aattoa..

..mutta sen lisäksi vielä koko aatto (päivällistä ja pukin kyläilyä lukuunottamatta)..
ja vielä aaton jälkeenkin.. ja vielä tapaninpäivänäkin. Pakastettiin, pyykättiin, saunotettiin vaatetta, patjaa, mattoa, tyynyä ja lelua.
Tämä kaikki sen yhden TÄIN tähden, joka aattoaamuna tytön tukkaa kiharrettaessa nähtiin.

Jäi kyläilysuunnitelmat sikseen ja tuli kiire apteekkiin ennen joulu-sulkua. Vielä se nauratti yhden päivän - että pitipäs sattua - mutta kun pyykkikone laulaa jatkuvalla syötöllä, alkaa toivoa, että muutkin huolehtivat yhtä huolellisesti tukkataistonsa, ei kyllä oteta tätä uudestaan, siis viestiä kouluun, kavereille ja sukulaisille. Tätä kyllä osattiin odottaa, kun liikkeellä on.

Piikkikampa käy koko perhettä läpi vielä pitkän aikaa. Ensimmäinen täi tässä talossa. Ja viimeinen, jos se on minusta kiinni.

80 asteinen sauna 2h, pakastimessa vuorokausi tai 60 asteinen pesu tepsivät tekstiileihin

Jännittävä aamu

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, isovanhemmat neuvoivat pitämään tavallista meteliä kotona, jotta lapsi  ei pelkäisi kovia ääniä kotona (imuri, fööni ym). Emme tietenkään uskoneet, vaan kotonamme hiippailtiin vauvan unienkin aikana. Pärjäsimme kuitenkin ihan hyvin, vaikkei hän imuroinnista pitänytkään. Oli varmaan toinen vanhempi viihdyttämässä vauvaa, kun siivottiin.

Toisesta lapsesta en muista ääni-pelkoja. Vai onko poikiin sisäänrakennettuna brumbruuuum-äänien sieto? 

Kolmas lapsemme syntyi elämisen ääniin. Raskausajan kuljetin häntäkin töissä päiväkodin desipeleissä, synnyttyään hän nukkui missä vain, milloin vain. Tv:n, imurin, keittiökoneiden, leikkien, kinastelun ja riehumisen keskellä. Kaikki hyvin. Ei huopatossutehtaasta tietoakaan, olosuhteiden pakosta. 

Kuitenkin. Nyt. Kuukauden verran 10kk vauva on pelännyt kaikkia ääniä. Kaikkia edellämainittuja. Isänsä aivastus on lisäksi kaikista pelottavin. 

Imurointia olen koettanut kantoliinan kanssa. Melko rankka treeni painavan vauvan kanssa.. joka nyyhkyttää liinassa. Imuroinut olen vauvan unilla. Herännyt sisällä siihenkin, vaikka hurina on melko tasaista. Ja sitä paitsi, äiti tarvitsee hengitystauon edes vauvan nukkuessa, joten en liiemmin harrasta unien aikaan siivousta. Isosisarukset ovat toimineet viihdytysjoukkoina imuroinnin aikana. Toimii joskus, joskus ei. Kuulemma vauvan sydän pamppailee. Imuri on ollut myös esillä lattialla vauvan tutustuttavana. Jännittävä kapine.. Mutta se ääni ja liike.

Tänään vauva kulki mukana istuen triptrapissaan, imi tuttia, rutisti ja nuuhki harsoaan. Done. 150 neliötä lattiapuhtautta. Kippis.