Olen nyt yrittänyt kysellä mieheltä, että eiks sekin niiku periaatteessa inhoa näitä "kotiäidin päiviä"? Nyt kun se on isäkuukaudella. Aamupalat ja tiskit, kyyditykset koululle, lounas ja tiskit, kyyditykset koululta, välipala ja tiskit, "mul ei oo mitään tekemistäää"-vastailut, kaverikyläilyt, päivällinen ja tiskit, harrastukset ja kyyditykset, iltapala ja tiskit. Vaipanvaihtoa. Tiskit tiskit tiskit. Ja aarhg mä niin inhoan täyttä keittiön roskista. Enkä paina sitä alaspäin, en todellakaan. Se saa mennä ilmaa täynnä jätelaatikkoon.
Mulla itselläni on periaate, että en lähde mihinkään kotoa, kunnes paikat on kunnossa. Tyylillä tiskipöytä ja sängyt pedattuna, verhot avattuna. Mutta eihän se aina niin mene. Sen kerran kun on aamukahvitreffit jossain, niin kotiin tulee virkeä äiti, mutta edessä taas täysi roskis ja koululaisten kaatuilleet muromaidot pöydällä.
Mies sanoi, että se on sitä arkea. Normisettiä, peruskuviota. Voi että, kun se on niin Järkevä. Olen kypsä arjesta. Siinä olisi jo ihan hyvä syy kaivata töihin. Jo kolmatta kertaa. Joku sanoo, nauti kun voit. Niin yritänkin, hengittää ja keskittyä olennaiseen, lasteni kanssa oloon. Voimalauseeni ohoi! Mutta voisko joku silti tulla meille pysyvästi tiskirätti-kädeksi ja keittiö-orjaksi?
Entäpä sitten perusruoka. Ruokatyhjiöstä päivää! Kärryyn hyppää taas kerran broileria ja jauhelihaa. Mitäpä niistä? Yhdeksättä äitivuotta teen lapsille maistuvaa perusruokaa makaronilaatikkoa, spagettikastiketta, lihapullaa, broilerikastiketta, broileria riisillä, broileria kasviksilla, broileria pastan kanssa. Perunaa perunaa perunaa. Alkaa kurkkua jo kuristaa. Kasviksia meillä syödään hyvin, kärryssä on todellakin muutakin kuin yksi kurkku.
Olen yrittänyt mielistellä miestä innostumaan kokkailusta. Silloin kun me tavattiin kohta yksitoista vuotta sitten, se duunaili mulle kaikkea itämaista ja muuta hyvää. Mun pitää todellakin mielistellä sitä innostumaan siitä taas. Tuoreista yrteistä ja reseptikikkailuista. Sillä eiks se, joka kokkaa, siivoaa myös pöydän ja tiskit? :D
 |
| Voi ei taas keittopäivä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!