Kaksi parkour-kertaa takana.
Wikipediasta lisää lajin taustoja. Käyn auttamassa kaveria sen salilla, enkä olisi IKINÄ päätynyt lajin pariin kuin vahingossa. Ensimmäisen kerran jälkeen olin intoa täynnä, mä osaan, mä osaan! 20 vuoden kuperkeikkakammo on ylitetty, lentokuperkeikkakin sujuu! Hypin kuin mikäkin gaselli tai oikeammin sammakko-hämähäkkimies muiden mukana. Kotiin tullessa olisin halunnut pongahtaa ruokapöydälle, tehdä rollin, monkeyn, spinnejä ja muita juuri oppimiani termejä sohvilta mattojen kautta sängyille. Mutta joku on kieltänyt huonekaluilla keikkumisen..?
Toisen kerran jälkeen olin vähän allapäin. En jaksanut nostaa tätä ruhoa käsilihaksilla tangolla erinäisiin kieppeihin. En jaksa en pysty. En tiedä miten tästä sisuunnun ja irvistän itseni tangolle. Niin ja TÖMPSTÖMPS-alastuloihin voisi hakea sulavuutta.
Huomenna taas. Parasta on alkulämmittely. Me aikuiset ihmiset leikitään hippaa hernepussilla. Ihan parasta. Vähänkö tekee hyvää villiintyä virkahymystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!