Mediaseksikkäät vapaa-ajan harrastukset ovat meillä nyt vallalla: shakki, virkkaaminen ja jättipalapelit.
Shakkiin itselläni on ollut varsin kieroutunut suhde, sillä veljeni on mestaritasoa ja kilpaillut koko lapsuutensa. Itse näin sen vain nolona lajina, jonka sääntöihin en edes tutustunut. Mutta olen tässä aikuistunut ja höllentänyt katsantoani, ja meillä on kotona huimia pelejä, ajatusta, taktiikkaa, älyä! Miten niin muka nörtti-laji! Pakko suositella.
Sitten meillä nyt myös virkataan. Olin opettajan sijaisena erityisluokalla jokunen viikko sitten ja sainpa tehtäväkseni opettaa kiinteitä silmukoita. Öö.. kelaa sitä. Ensinäkemältä vaikutti, että oppilaat nirhaisivat toisensa näillä koukuilla, lähellä se olikin, mutta jokunen silmukka tehtiin lopputulemana. Siitäpä into virkkaamaan, ja nappasin omalle kolmasluokkalaiselle amigurumi-pakkauksen, ja nyt me sitten virkkaillaan. Viimeeksi yläasteella. Tää on kivaa!
Joulupukki toi 1000 palan palapelin tänä jouluna. Koska se oli osoitettu lapsille, me aikuiset emme kuulemma saa sitä tehdä. Nyt olen kaksi viikkoa odottanyt sormet syyhyten lupaa päästä apujoukkoihin... Parhautta on palapelit. Kun olin äitiyslomalla ennen ensimmäisen lapsemme syntymää, kulutin päivät kyykkimällä lattialla tehden 6000 palan palapeliä. Sitten vauva syntyi ja palapeli jäi pölyttymään, tehtynä 1000-2000 palaa. Tuolla se kaapin hyllyllä odottaa, jos joku antaisi sille aikaansa. Palat on armeliaasti jo pussitettu värien ja valmiiden kohtien joukkoihin. Enää tarvitaan joutilas jättipöytä tälle harrasteelle. Tiedän nimittäin yhden, joka haluaisi tulla istumaan palapelilaatikkoon. Se taapero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!