Kohti pikkujouluja

Jos haluat hyvät naurut ja tunnistaa itsesi työpaikan pikkujouluporukasta, suosittelen klikkaamaan tätä linkkiä. Kyseessä on radiokanava The Voicen pikkujouluhoroskooppi - jossa ei ole tähtien hiventäkään, vain kokemuksen ääntä.

Omani menee näin:

RAPU 22.6. -22.7. 

Rapu ei viihdy isoissa juhlissa, eikä hän mielellään tulisi pikkujouluihinkaan. Koska sosiaaliset tilanteet on kuitenkin silloin tällöin pakko sietää, ottaa rapu rohkaisuryyppyjä jo kotona jaksaakseen koko illan sosiaalisena ja iloisena. Rapu odottaa koko illan pääsevänsä takaisin kotiin ja saavansa vaihtaa päälleen ison yöpaitansa ja vetää jalkaansa villasukat ja katsoa Netflixistä suosikkisarjaansa. Ravun motto onkin "Onneksi pikkujoulut ovat vain kerran vuodessa!"

Aika kohdilleen osui, jotakuinkin näin. Öö onks pakko. Pikkujoulut... No joo tottakai mä tuun. Oi minä ja minun Netflix. 

Toinen vaihtoehto on tuttu yllätyshulluus ja valomerkin näkeminen. Perjantaina se sitten selviää. 

Osuiko horoskooppi kenellekään muulle oikeaan?

Puhutaan rakkaudesta

- Äiti mitä te siellä kaupungilla teette?
- Käydään syömässä sushia. Ja puhutaan rakkaudesta.
- Ai.

Näin keskustelin 7-vuotiaan pojan kanssa ennen meidän tinahää-viikonloppua.

Meillä oli oikeasti tosi mukavaa. Ei jaksettu riekkua kaupungilla, vaikka vannotin etukäteen, että käydään yksillä joka paikassa. Ainakin Molly Malonesissa, missä nuokuin liian usein 2000-luvun alussa. Me kierrettiin kauppoja ja tehtiin ostoksia, syötiin niin että kieli meinasi mennä mukana ja kuljettiin kaupungilla käsikynkkää.

Kello 21 Teerenpelissä katsoin kännykkää, jossa pojan näpyttelemä viesti: "Äiti mä oksensin!" Hetken aikaa mietin löytääkö anoppi ämpäreitä ja pyyhkeitä, mutta annoin olla. Mitenpä me oltaisiin voitu auttaa. Jälkikäteen selvisi, että poika oli vetänyt sokeri-rasva-suola-herkku-överit ja huono olo jäi siihen. Ällöä.

Mutta me puhuttiin rakkaudesta. Vähän ällöä sekin, mutta jos kerran vuodessa.

Anniversary

Säpisen jo innoissani ja elossa on ihan uutta nostetta, kun odotettavissa on kiva kalenterimerkintä! Me nimittäin vietämme etukäteen 10-vuotis hääpäivää viikonloppuna.

Se on itsessään jo hieno juttu, mutta parasta on ehkä se että saamme viettää aikaa kaksin. Oltiin jo useampi vuosi puhuttu, että Kymppiä sitten juhlitaan isosti. ISOSTI. Jotain New Yorkia väläyteltiin. Sitten me kuitenkin vielä lisäännyttiin ja suunnitelmat Kympistä kutistui. Kesä puhuttiin Euroopasta ja pitkästä viikonlopusta kaksin jossain. Vähintään lentokentältä alkava reissu.

Sitten tuli syksy ja alkoi koulut, hoito ja työ, ja mies nosti esiin meidän aiempia hääreissuja kun lapset oli pieniä.. "Sä pillitit ekan illan erossa lapsista". Korjaan etten ihan niin, mutta voivottelin kyllä. Ja pakkohan se on nyt sanoa, että lapset on välillä aika äärirajoilla pitkien päivien kanssa, miksi siis stressata niitä lisää, lähinnä pienintä. Päädyttiin laittamaan rahoja koko perheen rantalomaan ensi keväälle, sillä se mikä mut oikeasti onnelliseksi tekee, on lasten riemu.

Vähän vähättelen oman ja parisuhde-ajan tärkeyttä - koska ne on musta niin kliseisiä ja haluan vastustaa niitä - omat lapset itse hoidetaan - keltään mitään apuja pyydetä - myrskyluodon maijallakaan mitään omaa aikaa ollu - mutta pakkohan se on myöntää, että itseäänkin pitää ajatella.

Ja nyt me sitten vietetään vuorokausi kaksin samaisessa hotellissa kuin hääyökin. Tosin kyllä me hotellista välillä poistutaankin. Hääyönä hiukset oli täynnä riisiä ja masussa oli vauva. 10 vuotta sitten. Malja sille!

Viikonlopputunnelmissa - kuva täältä

Valvon

Oikeastaan minulle ei sovi laisinkaan valvominen, eikä varsinkaan tässä pikkulapsi-vaiheessa. Vähän villimmäksi olen silti ryhtynyt, kun lapset nukkuvat juuri nyt niin hyvin.

Me otettiin Netflix kuukaudeksi kokeiluun keväällä, ja nyt ollaan nähtävästi jatkettu sitä, kun ei olla jaksettu peruakaan. Yksi äiti sanoi taannoin, että kun lapset nukahtavat, hän aloittaa sarjojen seurannan yömyöhään. Nyt ymmärrän. Ei ole mitään iloa katsoa kerran viikossa tulevia jaksoja, vaan parasta on katsoa omaan tahtiin koko tuotantokausi. Tai kaksi. 

Nyt seuraan paljon puhuttua sarjaa Orange is the New Black. Ei mitään huippu, ihan ok ja vähän erilainen. Keskiluokkaisen perheen tyttö on vähän hölmöillyt 22-vuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin päätyy kärsimään rangaistustaan. Aika samaistuttava kohde, hölmöilevä elämä oli kaksikymppisenä kutkuttavan houkuttavaa. Tämä kun loppuu, pitää etsiä uusi sarja. Kirjat jäi nyt vähän jäähylle, ehkä mökillä juhannuksena löytyy lukuaikaa?

Kuva täältä

Tähän siis menee yöt. Vaikka lapset ovat nyt kesälomalla ja meillä ei ole aamuisin kiire mihinkään, voi herätykset silti olla aika raskaita. Ja vähien unien jälkeiset päivät ovat vähän kömpelöitä. Päälle otetaan kuivaksi opettelevan vahinko-pissojen siivoukset ja yli tunnin päiväuni-nukutukset. Kuivaksi opettelu sujuu kuitenkin hyvin, hip hip hurraa! 

Sitä huomaa olevansa aika iloinen kahdesta koululaisesta, jotka pärjäävät ihan itse perusasioissa kuten välipaloissa ja kaverihommissa. Jatkan yökukkumisia vielä, sillä ne ovat vuorokauden parhaat hetket. Työt kun alkavat, kuviooni palaavat säntilliset 9 tunnin yöunet. 

Niin ja jalkapallon mm-kisat alkoivat. Voipi tulla melko pitkä kuukausi, kun kahden päivän jälkeen jo himpun verran ärsyttää. Yritin taas pinnistellä, kun katsottiin pojan kanssa tallennukselta eilinen matsi. Seurasin hänen panini-tarrakeräilykirjastaan vähän kasvoja ja yritin salaa bongata komistuksia kentältä. Kun oikein keskittyy peliin, voi jopa innostua. 

Puutarhan top 10 - beginner's guide

Tässä aloittelevan puutarhurin Must-do-list, Survival kit. Vinkit ovat lennelleet sieltä sun täältä, kiitos näistä. Osa saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta oh my, not to me.

1. Netin hakupalvelut ovat hyviä. Muutettuamme tähän kotiin 1,5 vuotta sitten, aloitin puutarhassa olevien kasvien tunnistamisen googlesta. Kolmannenkymmenennen tunnistetun lajin jälkeen en enää jaksanut. Siinä on jo hyvä alku. Toisekseen, tutkaile muutama vuosi, ennen kuin teet pihasta oman näköisesi, kaikkea ei kannata repiä ylös heti vaikka mieli tekisikin. Nimimerkillä Onneksi jätettiin ruma mutta sadokas Kriikunapuu kasvamaan. Olisi harmittanut. 

2. Kasveja tuhoavat etanat tykkäävät oikeasti oluesta ja näin saat ne kiikkiin. Ne eivät tarvitse illalla kuin tilkan jonkun astian pohjalle kukkien alle, ja voit itse hörppiä loput. Paitsi, että niitä ei ole tässä pihassa ollutkaan, joten on jäänyt hörppimättä. Mutta edellisessä niitä oli!

3. Ruoki lehtikompostia ja pidä se kosteana, vaikka vesiletkulla - muuten siellä asuvat muurahaiset. Huomasin. Kiitos isä tästä vinkistä. 

4. Kalkitse pihaa. Se oikeasti toimii. Raparperit ovat neljä kertaa paksumpia viime kesään verrattuna.

5. Jos leikkaat ruohon itse, käytä pitkävartisia saappaita ja pidä lapset turvallisen matkan päästä. Tai pidä kylmäpussi lähellä lentelevien kivenmurikoiden takia, katso kuva alempana. Jos et leikkaa itse, esivalmistele piha ruohonleikkaajaa varten. Käykää oikeasti tarkasti läpi leikattavat alueet. Nimimerkillä Yhdet nousevat kuunliljat on juuri kynitty. 

6. Siirtele tai jaa perennoja 3-5 vuoden välein. Kasvu reipastuu. Tämän opin maa- ja metsätaloustiedon tunnilla jo yläasteella, toimii. Alkukesällä syksyllä kukkivat ja loppukesästä kesän alussa kukkivat. 

7. Leikkaa vuorimännyn uudet kasvut juhannukseen mennessä. Sillä ethän halua oudonmuotoisia korkeita havukasvustoja pihallesi. Sievät havuistutukset ovat paljon kivemman näköisiä. Melkein leikattu tältä kesältä.

8. Pihaan valikoituu kestäviä kasveja lastesi jäljiltä. Jalkapallon litistämät ja pienen kesäneidon juurineen kiskomisesta selviävät ovat hyviä. Lajit valikoituvat myös itsesi jäljiltä, joskus kiskot sellaisiakin juuria, joita ei pitänyt.

9. Vaikka olet saanut ystäviltä puutarhasuunnittelijoiden yhteystietoja, päätä silti tehdä kaikki itse. Sillä puutarha-ihmisethän ovat tutkimusten mukaan onnellisia, vähiten mielenterveyspalveluita käyttäviä. Lähdettä tähän tutkimukseen en nyt löydä, mutta näin olen kuullut. Sormet mullassa itselläkin siis.

10. Puutarhaohjelmien, blogien ja palkittujen puutarhojen esitellyt pihat vaativat työtä. Tai sitten niillä on vain hyvät kuvaajat? Eikä lapsia? Eikä Netflixiä eikä some-riippuvuutta? Pienen kitkemishetken saat hyvin järjestettyä sulkemalla taapero trampoliiniverkon sisälle tai järjestämällä hänelle vesileikkipisteen. Isosisarukset ovat myös hyvä hoitopalvelu, joskin hyvin lyhytkestoinen. Miten se nyt olikaan "älä katso yksityiskohtia, käytä aikasi mieluummin nauttimiseen aurinkotuolissa". Katso kokonaisuutta, kesä kestää vain hetken.

Mitäs tärkeitä jäi puuttumaan?

Miinus 22 ja puoli senttiä

Koska lankutus, lankuttaminen ja pysyviä tuloksia lankuttamalla näyttävät olevan päivittäin useamman kerran klikattuja hakusanoja tähän blogiin, on reilua päivittää joulukuista lankutushaastetta keväämmälle. Ja kröh kröh mainita, etten itse sitä haastetta VIELÄ päässyt loppuun, kaksi kertaa olen aloittanut sen alusta. Toisella kerralla vähän pidemmälle kuin ensimmäisellä, just just sinne 170 sekunnin aikaan. Heikko, heikko, heikko!

 30 päivän lankutushaaste

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!

Reilun vuoden kestäneen kuntoilurupeaman välitarkastus on hyvä kirjata ylös. Parkouriakin olen tehnyt kevään, mutta tekniikkana se ei ole minun juttuni, mutta hiki on tullut joka kerta. Otin maaliskuussa 2013 mitat ylös reisistä, takamuksesta ja vyötäröltä, ja olen mittaillut välimittauksia silloin tällöin. Vaatteissahan se ei  suuresti tunnu, väljyyttä farkuissa lähinnä. Vyötäröltä on lähtenyt 7 cm, takamuksesta 6 cm ja reidestä 9,5 cm. Ja tämän kanssa suhteutetaan tietysti lihakset, joita on tullut tilalle. Ruokavalioon en ole enkä aio tehdä muutoksia, proteiinilisää välillä. Painossa ei ole ollut muutoksia koko vuoteen, mutta nyt muutaman kuukauden olen hölkkäillyt Naisten Kymppiä varten, ja vajaan tunnin hölköttelyt ovat poltelleet rasvaa parhaiten, muutamassa kuukaudessa paino on  hilautunut alas aikaan ennen lapsia! -7,5 kiloa. Hitaasti hyvä tulee, urheilu on ihanaa!

 

Paras juoksuseurani

Tiramisukakku & Babyshowerit

Meillä on tyttöporukassa perinteisiksi muodostuneet Babyshower-vauvakutsut. Ensin nyyttärihenkisesti herkutellaan (tekstin lopussa herkullinen resepti!) ja jutellaan kuulumiset, sitten on ohjelman aika. Panoksena on pienet kuohuviini-pullot, piste per lähin arvaus, pullo per piste. Kilpailuhenkisten on pakko saada pisteitä! Omat arvioni ovat olleet aika kehnoja viime vuosina, mutta viime kierroksella saldoni oli kaksi pulloa, lurps. Alkoholi ja raskaus, tiedetään, mutta voitot jokainen säästää omiin sopiviin hetkiinsä.
 

 

Kuva täältä

Arviolajit ovat:

Tulevan vauvan syntymäpäivä

Tähän otetaan avuiksi laskettu aika ja mahdollisen edellisen lapsen syntymäaika. 

Vauvan syntymäpaino

Tässäkin vihjeinä oma ja miehenkin syntymäpaino, mahdollisen edellisen lapsen syntymäpaino. Vähän sinnepäin.. 3290g.. 4150g?

Vauvan syntymäpituus

 ..samat kuin edellä.

Äidin vatsanympäryksen mitta

Tämä se vasta hauska on! Oma siskoni kielsi omissa kutsuissaan tämän. Viisas. Meille se on kuitenkin aivan ehdoton laji. Mittaa ei saa hahmotella itsellään, vaan pitää lahjanauhalla arvioida. Joka kerran mennään täysin metsään, joskus onnistutaan paremmin. Ja aina naurattaa.

Seuraavien vauvakutsujen tähti

Lopuksi salaiset arviot seuraavasta vauvakutsujen tähdestä. Lappuset pussitetaan ja avataan seuraavalla kerralla. Jonkun kerran on tiedossa tuleva äiti jo ollut, joten silloin arvotaan vaikka tulevan pikkuisen sukupuolta. Kannattaa kuunnella ystäviä ja heidän elämäntilanneselostuksiaan sillä korvalla, jos saisi vinkkiä. Omat hetkeni kutsujen tähtenä ovat nyt ohi, vaikka hedelmällisiä vuosia vielä riittäisikin!

Kuva otettu valokuvasta. Omien kutsujeni mittatarkastus vuodelta 2012. Yli arvioitu!

Lopuksi äitiä lahjotaan ja joku koostaa kuvakansion tähdelle. Viime viikonlopun kutsuilta jouduin jäämään kotiin toipilaamme takia. Onneksi sain konferenssipuhelun ja sain esittää arvioni ja veikkaukseni, mukana tälläkin kertaa siis! Tulokset selviävät sitten toukokuussa kun pienoinen syntyy. Pistetaulukko kasvaa taas. Olin ehtinyt leipoa kakun kutsuille, nyt se jäi kotiväelle syötäväksi. Talletan sen tänne, sitä on varmasti tarjolla lähitulevaisuuden juhlissa, sen verran hyvää oli.

Tiramisukakku

Pohja:

1 pak (185g) keksejä

2 rkl voita tai margariinia

Täyte:

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

2 prk ( 2 x 200g) maustettua tiramisu-rahkaa

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl vahvaa kahvia
 

Koristelu:

esim. kaakaojauhetta, tomusokeria, suklaata..
**

Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuokaan (22cm) pohjan kokoinen pala. Murenna keksit esim. monitoimikoneessa. Sekoita niihin voisula. Taputtele muruseos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10 min. Vaahdota kerma. Sekoita rahka ja sokerit kulhossa. Sulata puristetut liivatelehdet kiehuvan kuumaan kahviin. Kaada seos ohuena nauhana rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kerma.

Kaada täyte pohjalle. Peitä. Hyydytä kakkua jääkaapissa n. 4 h tai yön yli.

Irrota kakku veitsellä vuoasta ja siirrä alustalleen. Sihtaa kaakaojauhe päälle ja koristele. 

 (Valion resepti)

Silmänruokaa

Seuraa kasvojen menetys ja kevytmielistä viihdettä. Aivot narikkaan jos jatkat lukemista, aloitetaan maanantai-aamu päiväunelmilla. Mies on syöttänyt minulle iltaisin 007-elokuvia ja Transportereita. Eipä se voinut tietää, että juonen ja toimintakohtausten sijaan kotiäiti alkaisi huokailla. Lääh lääh. Esittelyssä siis Daniel Craig ja Jason Statham. Karskeja elämää nähneitä miehiä, niin romanttisiakin vielä. Ja ihan ylivoimaisia taistelijoita, joskus vielä ilman paitaa. Niitä kuvia en tähän henno lisätä, siinähän se itsekunnioitus menisi viimeistään. 

Kumman kaa sä?

Täältä

Täältä

Täältä

Täältä

Täältä

Täältä (se voitti nämä kaikki ja sata muuta)

Täältä

Täältä

Äiti on taas rrrrento!

Ei yhtään kannata lähteä Marttyyri-Äiti-linjalle niin kuin minä: "Omat lapset, itse hoidan. En mä mitään omaa aikaa tarvitse."  

Mutta kas kummaa, jotenkin lasten nahina ei käy korviin yhtään tyttöjen reissun jälkeen :) Vaikken juuri nukkunutkaan yöllä hotellissa.. oma tyyny mukaan ensi kerralla, ja minkäs teet, kun olet ohjelmoitunut laittamaan tuttia pienelle pitkin yötä... zzzzZZ. Yöllä valvoessani hoin mielessäni valmennusmantraani: "Nauti tästä hetkestä.. nauti tästä hetkestä... nauti tästä hetkestä... p**kele! Nukahda nyt!"

En muuten enää ihmettele, miksi suomalaisia katsotaan nenän vartta pitkin Virossa. Pikkujouluaika ja jokunen kaljanhakija reissullaan. Olen niiiiin kolunnut laivojen yökerhot (before and after children), mutta sain melkein shokin päivätansseissa paluumatkalla. Syrjäytyneiden tähtihetki vol.98987. Tai sitten en ollut itse tarpeeksi laitamyötäisessä? ;)

La Bottega, kävimme myös Mekkissä

Sinine Salong, suosittelen

Hot Stone-pedikyyrin jälkeen kuivattelemassa kynsiä rentoutushuoneessa.