Oikeastaan minulle ei sovi laisinkaan valvominen, eikä varsinkaan tässä pikkulapsi-vaiheessa. Vähän villimmäksi olen silti ryhtynyt, kun lapset nukkuvat juuri nyt niin hyvin.
Me otettiin Netflix kuukaudeksi kokeiluun keväällä, ja nyt ollaan nähtävästi jatkettu sitä, kun ei olla jaksettu peruakaan. Yksi äiti sanoi taannoin, että kun lapset nukahtavat, hän aloittaa sarjojen seurannan yömyöhään. Nyt ymmärrän. Ei ole mitään iloa katsoa kerran viikossa tulevia jaksoja, vaan parasta on katsoa omaan tahtiin koko tuotantokausi. Tai kaksi.
Nyt seuraan paljon puhuttua sarjaa Orange is the New Black. Ei mitään huippu, ihan ok ja vähän erilainen. Keskiluokkaisen perheen tyttö on vähän hölmöillyt 22-vuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin päätyy kärsimään rangaistustaan. Aika samaistuttava kohde, hölmöilevä elämä oli kaksikymppisenä kutkuttavan houkuttavaa. Tämä kun loppuu, pitää etsiä uusi sarja. Kirjat jäi nyt vähän jäähylle, ehkä mökillä juhannuksena löytyy lukuaikaa?
 |
| Kuva täältä |
Tähän siis menee yöt. Vaikka lapset ovat nyt kesälomalla ja meillä ei ole aamuisin kiire mihinkään, voi herätykset silti olla aika raskaita. Ja vähien unien jälkeiset päivät ovat vähän kömpelöitä. Päälle otetaan kuivaksi opettelevan vahinko-pissojen siivoukset ja yli tunnin päiväuni-nukutukset. Kuivaksi opettelu sujuu kuitenkin hyvin, hip hip hurraa!
Sitä huomaa olevansa aika iloinen kahdesta koululaisesta, jotka pärjäävät ihan itse perusasioissa kuten välipaloissa ja kaverihommissa. Jatkan yökukkumisia vielä, sillä ne ovat vuorokauden parhaat hetket. Työt kun alkavat, kuviooni palaavat säntilliset 9 tunnin yöunet.
Niin ja jalkapallon mm-kisat alkoivat. Voipi tulla melko pitkä kuukausi, kun kahden päivän jälkeen jo himpun verran ärsyttää. Yritin taas pinnistellä, kun katsottiin pojan kanssa tallennukselta eilinen matsi. Seurasin hänen panini-tarrakeräilykirjastaan vähän kasvoja ja yritin salaa bongata komistuksia kentältä. Kun oikein keskittyy peliin, voi jopa innostua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!