keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kasvua

Kävin kotikonnuilla äsken. Siis siellä, missä olen kasvanut ja koulut käynyt, siellä missä vanhemmat vielä asuvat. Kävin katsomassa ystävän syntynyttä tyttövauvaa. 

Kolme läheistä ystävää ja veli perheineen ovat muuttaneet takaisin mestoille. Niille on ihan no problem elellä siellä. Puistatti ja samalla innosti nähdä vanhat kesätyöpaikat ja tutut kulmat. Kävin kaupassa. Pälyilin tuttuja kasvoja.

Mulla on kuvitelma, että kohtaan koko ala- ja yläasteen visiitilläni. Lukiotutut, kesätyötutut. Kaikki kiusallisimmatkin. Tai ne parhaat ihmiset. Pitääkö niitä tervehtiä? Vaihtaa kuulumisia? Hymyillä vaivaantuneena? Kokea iloinen jälleen näkeminen? Kaivella menneitä ja muistella? Liian outoa. Riippuu tietysti keitä kohtaisi. Jotenkin ahdistaa, vaikka aimo osa menneisyydestä onkin facebookin listoilla.

En ole kuitenkaan koskaan ketään tuttua pikavisiiteilläni nähnyt. Paikkakunta on kasvanut ihan eri sfääreihin 15 vuoden poissaoloni aikana. Ja hei, mäkin olen kasvanut. Ehkä.



P.S. Tasa-arvoinen avioliittolakialoite hylättiin. Tosi tyhmä juttu. 
P.P.S. Polvi on tosi tosi tosi kipeä nyt. Eikö tän pitänyt mennä parempaan suuntaan?

4 kommenttia:

  1. Mulla muuten usein fyskäsittelyn jälk selkä on seuraavana pvänä kipeämpi koska ko aluetta on aktivoitu, tuntee alueen paremmin jne. Jospa polvesi tuntuu pian paremmalle! Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Polvi ei kestä nyt astumista, vaikkei täti edes koskenut polveen. Ehkä aktivointi on siis osunut oikeaan kohtaan. Mutta onnea on Burana :)

      Poista
  2. Jep, samaa mieltä. Vanhoille hoodeille on omituista päätyä. Eikä siellä kyllä paljon tuttujakaan tule vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on omituista tosiaan. Vaikkei menneisyydessä mitään mörköjä olekaan. Ehkä sitä vain kuvittelee ja suurentelee muistoja :D

      Sulla onkin kivan oloinen blogi, pitää tulla tutustumaan paremmalla ajalla :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!