Fysioterapia on ehkä hienointa mitä nyt tiedän. Oman kehon kanssa pitää olla loppuelämä, joten siitä pitää huolehtia. Ajattele, että ihan pienistä jutuista on kiinni, että voiko ihminen tehdä kaikkea mitä haluaa. Itselle selvisi tänään fyssarin luona, että oikean jalan polvikivut juostessa johtuvat todennäköisesti useasta asiasta, mutta saan ne kuntoon, jos olen tarpeeksi motivoitunut:
a) ihan pikkiriikkisen himpun verran lyhyempi oikea jalka
b) hivenen heikompi oikea nilkka (ihan kuin pojallani)
c) pikkiriikkisen heikompi toinen lantionpuoli
Se on siinä. Vahvistan siis nilkkaa ja lantiota, ja tsemppaan venytyksissä. Ensimmäinen kotiharjoitus on yhdellä jalalla seisomista niin, että lantion, polven ja nilkan asento pysyy juuri oikeassa asennossa! Rankkaa treeniä luvassa! Toinen kotiharjoitus on kyykky, mutta tarkistaen oikean polven ja nilkan linjaa. Ei hikoillen painojen ja toistojen kanssa, vaan keskittyen juuri tiettyjen kohtien vahvistamiseen. Plus kymmenen muuta harjoitusta, jotta syy-seuraussuhteissa polvi ei rasitu.
Alunperin syy fysioterapiaan menoon oli rintarangan nikamalukko. Fysioterapeutti-ystäväni paukautti tätä lukkoa auki jo keväällä, mutta jumia on taas. Julkisen puolen fysioterapeutit eivät näitä lukkoja aukaise, mutta sainpa kuitenkin hyviä ohjeita juuri oman rintarangan alueelle.
Hirvittävän reipas olo. Ja positiivinen. Koostun lihaksista, joista ihan muutama tarvitsee nyt tsemppiä. 66 päivää Midnattsloppettiin!
 |
| Raajat kohta kunnossa! Tähän käpylehmään on veljenvaimolta kyllä kuvauslupa, muttei julkaisulupaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!