Kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joiden ei kuulu askarrella. Joka vuosi uusien tiimien kohtaamisessa varmistetaan kädentaito-ihminen, enkä se koskaan ole minä. Minulla on muita avuja.
Kaveri kuitenkin työnsi nipun tapettimalleja syliini ja ehdotti korttiaskarteluja tai nukkekotiprojektia. "No.. en usko, katotaan."
Meillä on lahjaksi saatu nukkekoti, jolla lapset eivät ole leikkineet, ja se on lähinnä ollut tiellä. Vaikka sitä mallileikitin. Lopulta kaksi taiteilijaa vuosimallilla -04 ja -07 käyttivät vahaliitujaan siihen ja nukkekoti siirrettiin pois silmistä.
Tänään muistin tapetit ja kaivoin esiin purkillisen vanhan kodin lastenhuoneen maalia, pensselin, sakset ja erikeepperiä. Ja hermotkin pitivät. Enää pitemmittä puheitta, epätarkoin kuvin, tässä se on:
Joka huone oman sävyisensä. Ensin kokeilin tummia ja mustakuvioisia tapetteja, mutta romanttisempi on tähän parempi. Enää puuttuu huonekalujen tehoputsaus vahaliiduista ja muuttopäivä voidaan sopia. Kun nukkekoti tuli meille, mies hankki siihen oikein valotkin. Ne ovat jossain johtomylläkässä, ehkä siellä miesluolassa. Tuleekohan tästä vanhempien leikkitalo? Vuosimalli -12 nimittäin pitää nukkekotia kiipeilytelineenä. Alkuperäistä tilaa näkyy tässä:
Koska itsetuntoni kohosi niin roimasti, ja maalia oli vielä jäljellä, ripustin mustat ikean kolhiintuneet kehykset kirsikkapuuhun ja maalasin nekin. Tytön huone sai taulun tapetista. Maalia on vieläkin. Raksuti raksuti.. rattaat käyvät päässä ja etsivät uutta kohdetta.
Wau! Siitähän tuli todella hieno! :)
VastaaPoistaKiitos Terhi <3 Ihastelen sitä itsekin ja tällä kierroksella suojelen värikyniltä! ...ja kuulemma nukkekoti-blogejakin on. Jos vaikka... ;D
Poista