perjantai 28. maaliskuuta 2014

Lapsilleni loruttelen


Aurinko aurinko lettuja paistaa
tahtoisin minäkin niitä jo maistaa.
Kiipeän puuhun
pistelen suuhun
loput voin heittää ukolle kuuhun!
Sitten käynkin nukkumaan
pikku massuni pullollaan.


Keisari kiertää taloa
keisari kiertää taloa
Katsoo ikkunasta,
katsoo akkunasta
Kuulostelee
kuulostelee
Soittaa kelloa
pyyhkii jalat
astuu sisään!


Voi voi sentään
kuinka monta kertaa
ihmisen lapset
ilmassa lentää
tuulissa
pilvissä
hampaat irvessä
karvalakit korvissa
housut polvissa,
puh pah pois.


Entten tentten teteli
kuka sitä velliä veteli.
Kuusi mummoa
kahdeksalla kauhalla
sitä velliä veteli.




Tämä teksti liittyy Blogien lastenkirjaviikkoon. Kaksi ensimmäistä lorua ovat nyt 1-vuotiaan lempilorut, joita hän leikkii mielellään käsillään mukana. Kahta viimeistä lorua loruttelen isommille... useinkin juuri "kumpi saa viimeisen jugurtin"-tyylisissä tilanteissa. (Vaikka se nyt ei riitaa ratkaise, mutta yrittää pitää!)


My wall spin --



Ranka ja nikamat lukossa, rintalihas tulehtunut. Eilisillan tuloksena venähtänyt tai murtunut musta varvas. Näin kömpelö urheilee. Ei lisättävää.

Täältä


Wall spin niin kuin se kuuluisi mennä. Kuva täältä

torstai 27. maaliskuuta 2014

Levyraadista poimittua.. because I'm Happy!


Oman kouluajan musiikit ovat hämärän peitossa. Neon 2, Metallicaa, Kaija Koota, NKOB, Take Thatia, Rasmusta, Michael Jacksonia...!?  Aika sekalaista, hienoisesti puistattaa. Koska olen täysin tippunut nykymusiikista, on hyvä kuulostella omia lapsia. Näistä meidän pikku-nuoret tykkäävät juuri nyt, siis listattuna eilisiltainen levyraatimme lasten valitsemista kappaleista:


Voiton vei kappale Champion. Pisteytys oli vähän epäreilua, eipä sen niin väliä, mutta ensi kerralle otetaan nimettömät pistelappuset ääneen huutelun sijasta. Yksivuotias valitsisi omalle listalleen ehdottomasti Soili Perkiön Nalle Maailmalla-kappaleen: "Nalle pieni nappisilmä, maailmalle lähti..." Kiitos Musarullaalle!

Oma voittajasuosikkini näistä oli ehdottomasti Pharrell Williamsin Happy. Niin onnellinen olo tulee tästä, suosittelen. Ihana fiilis. Kuuntele!

Aurinkoista torstaita!




Happy:n musiikkivideo.. tunes for Thursday!

Pikkuisen suosikki. Kuva täältä

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Luetuimmat lasten- ja koululaiskirjamme


 






Lähdin mukaan Sininen Keskitie-blogin kautta Blogien Lastenkirjaviikkoon ja esittelen seuraavassa kirjatarinaamme. Perheen lukurutiinit ovat muotoutuneet omaan malliinsa ajan myötä. Perheessämme on 1-vuotias tyttö, kohta 7-vuotias poika ja 9-vuotias tyttö. Ensimmäinen lapsi, nyt 9-vuotias, aloitti iltasadulla ihan pienenä. Ajatuksella, että se auttaa iltarutiineissa. Ensimmäinen oma unikirja oli Pikku Leo menee nukkumaan. Sen jälkeen kirjat ovat olleet tärkeitä illoissa. 

Kirjoja on ollut aina saatavilla, ja perheen 1-vuotiaan kirjakori on myllätty monta kertaa päivässä. Hän astelee kirja kädessä aikuisen luo, ja silloin on jätettävä kaikki muu ja istuttava lattialle lukemaan. Tiskitkin saavat jäädä. Voi kyllä. Sanoja kertyy hiljalleen kirjoista.

Tällä hetkellä isoimmilla kirjat kuuluvat lähinnä iltaan. Koulu kannustaa myös lukemiseen, säännöllisesti tulee Lukumato-lappunen, jossa viikon ajan lapsen tulee lukea aikuiselle 10-15 minuuttia ääneen vapaavalintaista kirjaa. Koululaiset voivat myös vuosittain suorittaa Lukudiplomin, keväinen palkkio kannustaa lukemaan. Hyvä koulu!

Vanhemman lukema tai itse luettu kirja iltasaduksi on isoille tärkeää, vaikka molemmat osaavat jo itse lukea. Se on se illan hetki, josta ei tingitä. Paitsi uhkaus, lahjonta ja kiristys-metodien iltoina, jolloin on pakko vetää "Ei ehditä lukea jos ette ole univalmiita kello -- mennessä"- narusta. Silloin tulee kiire iltatoimille. Perheemme iltasatuhetket eivät varmaan siis koskaan lopu. En edes uskalla ajatella sitä päivää?! 

Seuraavassa meidän Top 5 lasten ja koululaiskirja-sarjoistamme:


1. Mikko Mallikas-kirjat

Kuva täältä


2. Risto Räppääjä-kirjat

Kuva täältä


3. Puppe-kirjat

Kuva täältä

4. Disneyn kirjat

Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä




5. Vanhat perinteiset tarinat

Punahilkka, Kolme pukkia, Jaakko ja pavunvarsi....


Top-listaa voisi jatkaakin. Timo Parvelat, Nopoloiden kirjat... Pupu Tupunat.. Työssäni lastentarhanopettajana käytän myös kirjoja paljon. Aaaah ja kirjastoreissut ovat ihan parasta! Omia kirjojakin on kertynyt paljon, mutta suurin osa kannetaan kirjastosta. Lukutaito on rikkautta. Se avartaa maailmaa. Rikastuttaa kuuntelun taitoa ja mielikuvistusta... 

Joka perheessä omat tavat. Näin meillä. Miten teillä? 
Osallistu haasteeseen vielä tällä viikolla!

Täältä

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Gardening Day 1

Kuvina ensimmäinen puutarha-aamu tältä keväältä. Koululaisia oli turha houkutella ulos, lauantaisin kun on pelipäivä. Pikkuneiti 1v oli innolla mukana. Vielä muutama kuukausi sitten hän sanoi kaikkeen "Memmään", eli mennään, tällä hetkellä "Em meme", en mene. Mennäänkö ulos? Em meme. Mennään sisälle. Em meme. Tule syömään. Em meme. 


Kotiamme varjostaa suuria mäntyjä, joskin ne kaikki ovat naapureiden puolilla. Viime kesänä, eli ensimmäisenämme tässä kodissa, hyppelehdin bikineillä siirrellen aurinkotuolia 20 minuutin välein. Ei riitä, tarvitsen paahdetta.. Nyt sormet ristiin puunkaadon puolesta! Männyt lisäksi roskaavat paljon, kesällä siitepölyä keltaisenaan, sitten kiloittain neulasia loppuvuosi. Jotain positiivista..? Nooo..  illan varjo ja kodin viileys. 




 Viime kesän pohdin keinoja lipputangon puhdistamiseen. Varsinkin alhaalta se on sammaleinen ja pinttyneen vihertävä. Aamu oli kuitenkin sen verran kostea, että sain ihan rätillä ja lumella pinnan tosi siistiksi!



Jotain jo kasvaa.



Siistin syyshortensian vihdoin, seuraavaksi vuoroaan odottavat vanhat koristekirsikkapuut ja kadun puoleinen ruusuaita.




Pelargonitkin näyttävät selvinneen talvesta autotallissa. Uutta vihreää näkyy!




perjantai 21. maaliskuuta 2014

Örgh kuka ajaa?


Kumpi ajaa autoa perheen yhteisillä matkoilla? Yleinen silmäys vastaantulevaan liikenteeseen kertoo, että kuskin paikalla on lähes aina mies, mikäli kyydissä on pariskunta. Ymmärrän kyllä omistajuus-asian, kuka auton omistaa, ajaa sillä. Entä yhteinen auto?

Kuva täältä
Meidän pihassa on kaksi autoa, joista toinen on miehen työkäytössä ja toinen yhteinen perheautomme. Minun käytössäni päivisin, työmatkoilla ja nyt hoitovapaalla. Yhteisillä mökki ja perhe-ajoilla meillä yleensä ajaa mies. Muistan alkuaikojemme mökkimatka-keskustelun aiheesta, jolloin mies perusteli ajavansa, jottei hän näytä ajokunnottomalta. Hän ei siis halunnut, että hänen luullaan kärsivän krapulasta pelkääjän paikalla. Kuka niin nyt ajattelisi.. tai muita tienpäällä seuraisi? Paitsi empiiristä tutkimusta tekevä allekirjoittanut.

Lasten ollessa vastasyntyneitä, pitkällä matkalla takapenkillä vauvaa viihdyttävän aikuisen paikka ei ollut kaikista halutuin. Automatkalla rintamaidosta ei ole hyötyä, joten takana itkeskelevän pienen ressun vieressä voi istua kumpi vain, heiluttamassa helistintä ja auttamassa tuttia suuhun. Halusin vauva-vapaata ja ajaa. 

Neuvova apukuski on kyllä melko ärsyttävä, ja muunlainen kommentointikin ajon aikana. Siltä olen säästynyt onneksi. Onko kyseessä jonkin sortin Mies on Perheenpää-tyyppinen asia? Perinteiset perhekuviot ja diipadaadaa. Nainen keittiössä ja mies autonratissa. 

Autojen huoltoihin liittyvät asiat hoitaa pääasiassa mies ja minä puolestani vastaan lasten neuvola-asioista. Vaikka minä sen auton aina arkisin sinne huoltoon tai katsastukseen vien. Ja se maailma on melkoisen vieras. Tapahtui kerran In Real Life: 
Minä: Heippati hei, toin auton huoltoon. 
Huollon mies: Örgh. Rekisterinumero?
Minä: Voi vitsin hitsi, emmä nyt muista...
Huollon mies: Örgh. Merkki? 
Minä: Voi ei... en nyt millään muista. Mutta hei, se on väriltään musta!
Huollon mies: Örhg. Örgh. Anna avaimet.
Minä: Tässä. Soittakaa mun miehelle kun auto on valmis. Kiva kiva, kiitti. Moikkelis moi!

Kerran olin ajovuorossa vanhempieni mökille.. tuttu tie yli kymmeneltä vuodelta. Ajoin kuitenkin huolettomana kaikkien liittymien ohi. Sen siitä saa kun aina istuu apukuskina seuraamatta maisemia. Haluan näistä sekoiluista huolimatta uskoa, että miehet ja naiset ovat ihan yhtä hyviä kuljettajia... minä ainakin olen hyvä ja turvallinen kuljettaja, ei sillä rekisterinumeron muistamisella niiiiin väliä ole.

"Nainen ratissa on ollut vitsailun kohde jo vuosikymmeniä. Warwickin ja Georgian yliopistoissa Yhdysvalloissa tehty tutkimus paljastaa, että miesten seksistiset vitsit naisten huonoista ajotaidoista ovat tehneet naisista huonompia kuskeja. Iänikuiset vitsit saattavat lytätä naisten itsetuntoa ratissa niin pahasti, että heistä tulee huonompia kuskeja kuin oikeasti ovatkaan. " Iltalehti 2011.

Kuva täältä


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Takaisin luontoon!


"Elämä on todellakin elämisen arvoista, 
jos olemme vain ystävällisiä toisillemme. 
Nautimme elämän pienistä asioista, 
keitämme hyvää kahvia ja pannukakut maistuvat juuri oikeilta. 
Silloin, mikään muu ei tule tielle."

Näin tiivistettynä muumien elämänajatus BBC:n artikkelissa. Janssonin Tove on niin oikeassa. 

Täältä

Käväissyttä kevättä kaivaten, tulossa on Kevätmessut. Käy Vuoden kulku-blogissa osallistumassa messulipun arvontaan. Pienen kasvun ihmeen aloitin jo sisällä, laitoin peikonlehden pistokkaita juurtumaan veteen. Pian siellä kasvaa jotain uutta <3





maanantai 17. maaliskuuta 2014

Silmänruokaa

Seuraa kasvojen menetys ja kevytmielistä viihdettä. Aivot narikkaan jos jatkat lukemista, aloitetaan maanantai-aamu päiväunelmilla. Mies on syöttänyt minulle iltaisin 007-elokuvia ja Transportereita. Eipä se voinut tietää, että juonen ja toimintakohtausten sijaan kotiäiti alkaisi huokailla. Lääh lääh. Esittelyssä siis Daniel Craig ja Jason Statham. Karskeja elämää nähneitä miehiä, niin romanttisiakin vielä. Ja ihan ylivoimaisia taistelijoita, joskus vielä ilman paitaa. Niitä kuvia en tähän henno lisätä, siinähän se itsekunnioitus menisi viimeistään. 
Kumman kaa sä?
Täältä
Täältä


Täältä

Täältä
Täältä
Täältä (se voitti nämä kaikki ja sata muuta)
Täältä
Täältä