Lankkua tammikuuta!

Lankutushaaste ei onnistunut. 150 sekunnin päivinä luovutin hiljalleen..

 Mutta tiedättekö mitä? Huomenna on uusi vuosi ja uudet kujeet. Siispä huomenna 1.1 alkaa Day 1.

Hyvää uutta vuotta 2014!

The 30 Day Plank Challenge will send your core strength through the roof! Yes, all you have to do is HOLD this position, nothing else! It looks pretty easy, but it isn't!

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!

(Kopio täältä)

Voimalauseita positiiviseen ajatteluun

Elämäntaitovalmennuksen kotitehtäväksi sain tehdä itselleni huoneentaulun. Siis A4-paperi jääkaapinoveen. Ei se jokaisen kotitehtävänä tietenkään ole, vaan minun, joka koen tarvitseni kirjoittamista ja näkemistä asioiden käsittelyyn ja parempaan omaksumiseen. Valitsin lauseen, jonka muistaminen huolestuneena auttaa aina:

"Hengitä... ja katso kokonaisuutta. Kaikki on hyvin."

Toiseksi avuksi tulevaisuuteen olisi "Myrkkykirja", mustien ajatusten päiväkirja, johon voisin kirjoittaa kaikki huolenaiheeni. Kun ne on kirjoitettu tai sanottu ääneen, ne on käsitelty, ja huoli on hälventynyt. Persoonallisuustyyppini yksi piirre on huolestuminen ja varuillaan olo. Etsin sudenkuoppia ihanistakin asioista! Valmentaja sanoi, että tuskin koskaan lakkaan huolestumasta, se on hyväksyttävä, ja löydettävä keinot nauttimiseen. 

Eksyin eilen etsimään vinkkejä positiiviseen ajatteluun, mm. Leo Straniuksen sivuilta. Löysin niin paljon voimaannuttavia lauseita, että tarvitsisin seinällisen tilaa ripustaakseni ne näkyville. Mieluummin voimalauseita jääkaapin oveen ja puhelimen taustakuvaksi, kuin kiukkuinen äiti myrkyttämässä perhettään ja muita negatiivisuudella. Vähän siis liioittelen, mutta tuntuu, että tällä hetkellä käytän liikaa aikaa valittamiseen.

Nämä koskettivat minua:

- Ole kiitollinen.

- Hymyile. Kun hymyilet, alkaa oikeasti hymyilyttämään ja muut hymyilevät takaisin.

- Vapaudu kiireestä. Älä tartuta kiirettä ja hössötystä muihin. Jos on kova kiire, istu alas ja odota, että se menee ohi.

- Keskity siihen, mitä teet ja ole läsnä.

- Se, mihin uskot, tulee osaksi omaa todellisuuttasi: myönteisten ajatusten ja odotusten voima. 

- Usko itseesi.

- Arvosta terveyttäsi, läheisiäsi, tekemisiäsi ja vapauttasi.

 - Vapaudu ahdistuksesta, stressistä ja kielteisistä tunteista. Tunteet eivät vain tule jostain - luomme ne valinnoillamme ja käytöksellämme.

- Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, älä keskity siihen mitä sinulta puuttuu.

- Valita vähemmän, hymyile enemmän. Kuvittele, että olet tyytyväinen.

- Valitse oma suhtautumisesi - voit innostua tai masentua asioista.

- Tyytyväinen ihminen jaksaa mitä vain, kun hänellä on tarpeeksi suuri tavoite ja tarkoitus elämälleen. Mieti, mitä tarkoitusta varten Sinä elät?

- Aristoteleen mukaan elämän päämäärä on olla onnellinen. Elää hyvä elämä. Karsi onnettomaksi tekevät pois, jos et voi, muuta ajattelutapaasi niiden suhteen.

- Antamasi hyvä palautuu luoksesi.

Näin on. Piste. 

Kids... eh.

Yksi jälkeläisistäni on raapustanut ruokapöytään sanan kakka. 

Pitäisikö tässä hermostua vai iloita, että eskarilainen osaa lukemisen lisäksi jo kirjoittaa...?

Meidän joulu-täi

Ei kannata vertailla joulusiivousten kanssa. Voitto tähän osoitteeseen! Meinaan meillä siivottiin ihan normi-setti-perus-joulukuvio ennen aattoa..

..mutta sen lisäksi vielä koko aatto (päivällistä ja pukin kyläilyä lukuunottamatta)..
ja vielä aaton jälkeenkin.. ja vielä tapaninpäivänäkin. Pakastettiin, pyykättiin, saunotettiin vaatetta, patjaa, mattoa, tyynyä ja lelua.
Tämä kaikki sen yhden TÄIN tähden, joka aattoaamuna tytön tukkaa kiharrettaessa nähtiin.

Jäi kyläilysuunnitelmat sikseen ja tuli kiire apteekkiin ennen joulu-sulkua. Vielä se nauratti yhden päivän - että pitipäs sattua - mutta kun pyykkikone laulaa jatkuvalla syötöllä, alkaa toivoa, että muutkin huolehtivat yhtä huolellisesti tukkataistonsa, ei kyllä oteta tätä uudestaan, siis viestiä kouluun, kavereille ja sukulaisille. Tätä kyllä osattiin odottaa, kun liikkeellä on.

Piikkikampa käy koko perhettä läpi vielä pitkän aikaa. Ensimmäinen täi tässä talossa. Ja viimeinen, jos se on minusta kiinni.

80 asteinen sauna 2h, pakastimessa vuorokausi tai 60 asteinen pesu tepsivät tekstiileihin

Muumien joulu ja itsetehtyä näkkileipää

"Hemuli herätti muumit keskellä talvea. Muumit ihmettelevät, mitä lumi on ja mihin kuusta tarvitaan. Muumitalon ohitse kulki monta muuta muumilaakson asukasta, joilla oli hyvin kiire valmistelemaan joulua, eikä heillä ollut aikaa kertoa muumeille, mikä joulu on. Muumit kyselivät muumilaakson asukkailta, mitä joulu on ja he ymmärsivät kaiken väärin ja alkoivat pelätä joulua.

Muumit kuulivat, että jouluna tarvitaan kuusta . He lähtivät etsimään kuusta ja löysivätkin sellaisen. He kantoivat kuusen kotiin, mutta eivät tienneet, mitä sillä tehdään. He ajattelivat, että ehkä sen alle mennään piiloon joulua. Sitten nyyti-nyytiäiset  tulivat paikalle ja sanoivat, että joulukuusi koristellaan hienoilla esineillä. Muumit alkoivat koristella joulukuusta. Hemuli-täti tuli paikalle ja ihmetteli, miksi muumit olivat koristelleet joulukuusen pikkuautoilla, naruilla ja kristallikruunun kristalleilla ja semmoisella esineillä, mitä kotoa löytyi. Hemuli-täti oli aina tiennyt, että muumit olivatkin ainä vähän kummallisia." 

(Kopio täältä)

Totta tosiaan, luulisi ihmisten pelkäävän Jotain Joulua, kun on hässäkkää ja ympärillä kireä ilmapiiri. Facebook kannattaa myös sulkea, jos ei itse ole vielä yltiöpositiivisella fiiliksellä ;) 

Hiljalleen tunnelmaan. 
Hyvää joulua!

Rustiikkista näkkäriä isovanhemmille joulutuomisiksi

Kotitekoinen näkkileipä
2rkl sulatettua voita
2dl vettä
1tl murskattua kuminaa
1tl suolaa
1dl neljän viljan leseitä
5dl ruisjauhoja
vehnäjauhoja kaulitsemiseen

Sulata voi kattilassa ja laita se kulhoon. Lisää vesi, kumina, suola ja leseet.

Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes taikina alkaa olla raskas ja tiivis. Alusta taikinaa vehnäjauhotetulla alustalla niin kauan, että se on ”sitkeä”. Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä 20-25 palleroa. Kauli niistä ohuen ohuita näkkileipiä, vähän kuin karjalanpiirakan pohjia, mutta rennomman muotoisia. Paista 225 asteisessa uunissa 7 minuuttia. Kiertoilmauunissa voi paistaa monta pellillistä kerrallaan. (Resepti täältä.)

Graavilohi tekeytymässä

Yksivuotias tyttö ja sosiaalitaidoton äiti

Tiedoksi, emme ole enää vauvaperhe. 

Meillä on nyt TAAPERO.

Pienoinen taapero kävi tänään 1v-neuvolassa. Oma neuvolatätimme tekee lyhennettyä työaikaa, ja aina välillä meillä on toinen terveydenhoitaja. Kuten tänäänkin, enkä etukäteen tiennyt siitä. Asia harmitti  ihan älyttömästi, sillä olen saanut niin outoja neuvoja tältä paikkaajalta..

Niinpä täysin vastoin yleistä hymyilevää minääni töksäytin:
"AI, SINÄ. HARMI. TOSIAAN HARMI."
 ja astuin huoneeseen silmiin katsomatta.

KÄÄÄK, en ole tuollainen, miksi pilaan toisten päivän! Tämä hoitaja on vielä nuori ja hentoinen aloittelija. Kivaa loppu-uraa, olen oikea tsemppari. En saanut korjattua lausettani, sillä harmitti edelleen ja olin ennakkoluuloinen, mutta lopun ajan olin yli-ystävällinen, kuin korjatakseni töksäytystäni. Toivotin ihanaa joulua ja niin edelleen. Mutten saanut pahoiteltua alkua. Minä onneton ihminen. Kiva kohtaaminen olin varmasti.

Pienoinen on kuitenkin punnittu, mitattu ja piikitetty 3x. Taidot näytetty: "Hymyilevä tyttö. Kävelee ilman tukea, suojeluheijasteet sivuille näkyvissä. Kasvu tasaista. Iho atooppista. Hampaita tullut alas 2. Syö ja nukkuu hyvin. Terve tyttö, sanoja tapailee. 8795g, 74,5cm."

1-vuotispäivänä jumpassa. Hernepusseja koriin ja taputus itselle!

Persoonallisuudet

Olen kokenut valaistumisen oman persoonani suhteen. On vapauttavaa hyväksyä vahvuuteni ja varsinkin heikkouteni ja jatkaa eteenpäin. Ja tästä kaikki kiitos kälyni elämäntaito-opiskelulle, johon jouduin harjoitusvalmennettavaksi. Muutosvastaiselle ihmiselle tämä oli alkuun vähän takkuavaa.

 Kaikki lähipiirini ihmiset, mieheni, perheemme ja lähimmät ystävät, anoppi ja serkut, jotka ovat tehneet persoonallisuustestin, ovat osuneet oikeaan. Löysin netistä toisenkin enneagrammi-testin, josta sain saman tuloksen. Jotain perää näissä täytyy olla. Teetin testin jopa kolmasluokkalaisella tyttärellämme (koululainen tunnistaa jo itseään ja adjektiiveja riittävästi), joka osoittautui aivan eriksi, kuin olisin äkkiseltään arvannut (hän ei olekaan Mini-me!!).. Se osui täysin nappiin: dramaattinen, ylitunteellinen, taiteellinen, luova, syvällinen, samalla ujo, arka ja herkkä, "kukaan ei ymmärrä minua"-vuorovesilapseni osui kuin nakutettuna yhteen persoonallisuustyyppiin. Olin pistänyt kaiken kasvamisen piikkiin yrittäen latistaa lasta samanlaiseksi Ennakoivaksi Nipottavaksi Luotettavaksi Huolehtijaksi kuin itse olen. Tämän ymmärrettyäni lapseni kukoistaa. Persoonat <3

Nyt onneni on nivaska monisteita, joista voin selvittää mitä minun tyyppini ja kaikki muutkin tyypit tarvitsevat parisuhteelta ja elämältä. Tämähän on ihan mahdottoman nousujohdanteista ;)

Joulukuinen vaunulenkki vei järvelle.. Jää kantaa jo hiukan rannassa.

Vahvuuteni lapseni silmin

Tähtihetki äitinä, mannaa sielulle. 

Teimme tyttäreni (soon to be 9v) kanssa Vahvuus-harjoitukset toisillemme, valiten 100 vahvuuden joukosta toisillemme sopivia. 

Hän valitsi minulle:

TARKKA

AVULIAS

LÄMMIN

YSTÄVÄLLINEN

KILTTI

YHTEISTYÖKYKYINEN

HELLÄ

ILOINEN

ENERGINEN

HAUSKA

AURINKOINEN

PERIKSI ANTAMATON ("no ku sä et anna mun olla tekemättä läksyjä")

RAUHALLINEN

LUOTTAVAINEN

KANNUSTAVA

TURVALLINEN

Mitä muuta voin enää toivoa, kun lapseni näkee minut näin :)

Tämä vahvuus-harjoitus kuuluu elämäntaitovalmennukseen, jossa minun piti itse etsiä omia vahvuuksiani ja niin edelleen.. me sitten teimme lisäharjoituksia. Tyttökin säteili kuullessaan minun valitsemat vahvuudet hänestä. Jokainen tarvitsee buustausta ajoittain. Näitä harjoituksia on töissäkin joskus, jokainen kirjaa kivoja juttuja toisesta nimettömänä. Positiivinen kannustus tekee ihmeitä!

Nyt tämä aurinkoinen, rauhallinen ja periksiantamaton ihminen lähtee paistamaan kakkupohjia. Perästä kuuluu. 

Äiti on taas rrrrento!

Ei yhtään kannata lähteä Marttyyri-Äiti-linjalle niin kuin minä: "Omat lapset, itse hoidan. En mä mitään omaa aikaa tarvitse."  

Mutta kas kummaa, jotenkin lasten nahina ei käy korviin yhtään tyttöjen reissun jälkeen :) Vaikken juuri nukkunutkaan yöllä hotellissa.. oma tyyny mukaan ensi kerralla, ja minkäs teet, kun olet ohjelmoitunut laittamaan tuttia pienelle pitkin yötä... zzzzZZ. Yöllä valvoessani hoin mielessäni valmennusmantraani: "Nauti tästä hetkestä.. nauti tästä hetkestä... nauti tästä hetkestä... p**kele! Nukahda nyt!"

En muuten enää ihmettele, miksi suomalaisia katsotaan nenän vartta pitkin Virossa. Pikkujouluaika ja jokunen kaljanhakija reissullaan. Olen niiiiin kolunnut laivojen yökerhot (before and after children), mutta sain melkein shokin päivätansseissa paluumatkalla. Syrjäytyneiden tähtihetki vol.98987. Tai sitten en ollut itse tarpeeksi laitamyötäisessä? ;)

La Bottega, kävimme myös Mekkissä

Sinine Salong, suosittelen

Hot Stone-pedikyyrin jälkeen kuivattelemassa kynsiä rentoutushuoneessa.

Sellaista se elämä joskus on

Dialogi arjesta:

Lapsi: Mul ei oo mitään tekemiiisstäää. Tylsääää. Saaaks pelaaaa?.

Äiti: Ei ole pelipäivä. Mulla on kyllä tekemistä (huhkii ruoanlaitossa). Auta kattamalla pöytä.

Lapsi: En haluuu. 

Äiti: Auta salaatinteossa.

Lapsi: En haluuu.

Äiti: Vie omat pyykit kaappiin.

 Lapsi: En haluuu.

Äiti: Siivoa huone.

 Lapsi: En haluuu.

Äiti: Lähde ulos.

Lapsi: En haluu.

Äiti: Leiki legoilla.. ötököillä.. ukkeleilla....akkeleilla.

Lapsi: En haluu. Mul ei oo mitään tekemistäää. Tylsäää. Saaaks pelaaaa?

Äiti: Ei ole pelipäivä.

Lapsi:  Sä oot maailman tyhmiiinn!!

Stay strong mama. 

Muistan saman keskustelurungon itse ollessani pieni. Paitsi puuttumaan jäi tuo pelaaminen, Commodore64 ei paljoa kiinnostanut. Mitähän silloin halusin? Karkkia, huomiota?

Psykiatri-guruni Jari Sinkkonen lausui näin: "On hyvä asia, kun lapsi sanoo ettei ole tekemistä. Siihen voi vaan todeta, että sellaista se elämä joskus on." 

Tämän luettuamme hoimme miehen kanssa vuorotellen lapsille: 

"Sellaista se elämä joskus on". 

"Sellaista se elämä joskus on".

"Sellaista se elämä joskus on". 

Alkoi lapsia ottamaan aivoon, voi kyllä.. Eikä siitä mitään iloa ollut. Tylsyys jatkui. Ja sen vastahokema.

Joskus tylsyys kuitenkin kantaa hetkellistä hedelmää. Esimerkiksi eilen. 

Läpi piirtoa leivinpaperille

Lääkärin vastaanotto

Äkkiä piirretty lautapeli. Paha matikka-ansa: "Paljon on yhdeksän kertaa yhdeksän?"

Edit. 5.12.

Vauvan kiisseli

Kolmannen lapsen tultua 11,5kk ikään, tein sen. Ensimmäisen itsetehdyn marjasoseen, kiisselin vadelmista ja mustikoista. Korjaan, olen niitä ennenkin tehnyt, mutta tuhdilla sokerilla leikki-ikäisille ja aikuisille.

Marjakiisseli 3dl

2dl vettä

1rkl perunajauhoja

n. 1 1/2dl marjasosetta kotimaisista marjoista

Soseuta marjat. Sekoita kattilassa kylmä vesi ja perunajauhot. Kuumenna sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä kiisseliä hetki ja lisää marjasose. Happamia marjoja käytettäessä, voit makeuttaa hiukan. 

Ja se pieni söi kaiken <3 Kätevä-emäntä pisteet nousivat taas.

Liikunnallinen joulukalenteri x 2

Vielä ehtii! Jos suklaakalenterin rinnalle kaipaa jotain muuta, tässä kaksi vinkkiä:

Gymin joulukalenteri

Tästä soveltaen kaikille. Lapset meillä olivat tohkeissaan jo ensimmäisistä luukuista.

(Gymiä voin muutenkin suositella. Ystäväni pyörittää siellä lapsille ja aikuisille laadukasta liikuntaa.)

30 päivän - koko joulukuun - haaste

Lankuttaminen on itselleni yhtä kärsimystä, tekisin mitä vain mieluummin. Katsotaan, kuinka naisen käy. Day 2 - done!

Day 1 - 20 seconds
Day 2 - 20 seconds
Day 3 - 30 seconds
Day 4 - 30 seconds
Day 5 - 40 seconds
Day 6 - REST
Day 7 - 45 seconds
Day 8 - 45 seconds
Day 9 - 60 seconds
Day 10 - 60 seconds
Day 11 - 60 seconds
Day 12 - 90 seconds
Day 13 - REST
Day 14 - 90 seconds
Day 15 - 90 seconds
Day 16 - 120 seconds
Day 17 - 120 seconds
Day 18 - 150 seconds
Day 19 - REST
Day 20 - 150 seconds
Day 21 - 150 seconds
Day 22 - 180 seconds
Day 23 - 180 seconds
Day 24 - 210 seconds
Day 25 - 210 seconds
Day 26 - REST
Day 27 - 240 seconds
Day 28 - 240 seconds
Day 29 - 270 seconds
Day 30 - PLANK FOR AS LONG AS POSSIBLE!!

Tavoitteet tähän hetkeen

Olen vähän pyörällä päästäni eilisestä elämäntaitovalmennuksestani. Olin alunperinkin suostunut vähän nihkeillen tuttavan koekaniiniksi, mutta päätin lopulta ottaa tästä kaiken irti. Miksi siis asettaisin tavoitteekseni "Haluan juosta maratonin", kun mieltäni vaivaa jokin ihan muu. Asetin siis tavoitteekseni "Nauttia tästä hetkestä".

Siihen on matkaa, sillä olen sellainen pessimistinen tekohymy. Kun kolautan pään tiskikaappiin ja kompastun johonkin, päivä on tuhoon tuomittu. Ja koko päivä menee kettuuntuneessa olossa, että mitä vielä sataa niskaan. Ja olen pysyvässä huolestuneessa tilassa. Jos se ei ole lasten asiat, se on oma napa. Jos en huolehdi joulun porkkanalaatikosta, huolin tai pelkään mitä tahansa tulevaa tai mennyttä. Aivan merkityksettömiä asioita. Valmentaja heittikin, että onko huolestuneena oleminen jonkin sortin "turva" itselle?

Siispä hiukan positiivista ajattelua peliin. Prosessi on käynnissä, pienet tavoitteet asetettu ja kotitehtävät odottavat. Nyt tietysti tapoihini kuuluu lisätä tähän, että enpä usko, että mikään muuttuu. 

Lasten kanssa puuhailu tänä sunnuntaina olikin terapeuttista, hirmu kiva keksintö nuo puuhakirjat. Kun äitikin sai värittää. Hiljaisuus ja vain kynien äänet:

Äidin hauskanpito?

Tänään on ensimmäinen elämäntaitovalmennukseni, jota varten täyttelin esitietolomakkeita. Kysymykset "Näin hemmottelen itseäni.." ja "Kun haluan pitää hauskaa..", vetivät hiljaisiksi. Ööö. Mitä hauskuus on?

Tuota.. nautin JUURI NYT niin eri asioista kuin ennen. 

Lapset imevät kaiken hereillä ollessaan. Nyt on tämä hetki, eikä tässä kauaa mene. Voin hyvin keskittyä lapsiin ja heidän tarpeisiinsa hetken verran. 

Joku viisas sanoisi, että hanki aikaa itsellesi. Pidä hauskaa ja hemmottele itseäsi. Niinpä. Se on vain niin erilaista hauskanpitoa tällä hetkellä. Toki voin kokoontua ystävien kanssa kikattelemaan tai lähteä hurvittelemaan puolisoni kanssa. Mutta mieluummin nukun hyvät unet, jotta jaksan yöheräilyt ja aidot hymyt seuraavana päivänä.

Tällä hetkellä hemmottelen itseäni tee-kupilla hiljaisuudessa. Yksin kotona. 

Tai kun haluan NAURAA vatsani kipeäksi, antaudun lasten kutitettavaksi. Parhautta.

Äidin aika

Pakko hihkua innosta, on vuoro ajatella itseäni! Tyttöjen hemmottelureissu edessä ja tämä metsittynyt kotiäiti pähkäilee valikoimia Tallinnalaisissa kauneussalongeissa. Bikiniwax olisi kyllä paikallaan.. ja joka paikan mikrohionta... takareidet, ihohuokoset! Perunoita kuorivat ja pyllyä pesevät kädetkin tarvitsisivat jotain. Koska hintataso Tallinnan Spa-hoitoloissa on edullinen, voisin ryhtyä vallan villiksikin kotihoidontuellani.

Luulen, että päädyn ainakin pedikyyriin. Päivät villasukissa mätivät varpaat tarvitsevat hoivaa ja kynsilakkojeni käyttöaste on tällä hetkellä tämä..

Pieni lajittelija

Kakkuhifistely vs. kermatöräys

Kysyin tytöltä, millaisen 9v synttärikakun hän haluaa. Sain eteeni ruudullisen kaikkia näpellyksiä ja piperryksiä eri hahmoista, massoista, väreistä ja kuorrutteista (.. tarkoitin, että mansikkaa vai suklaata..).

Mies sanoi, että kermatöräys valmispohjan päälle, koristeeksi ananasrenkaita ja pöytään kulho vohveleita. HEI, SE OLI SILLOIN KU ME OLTIIN LAPSIA. Nyt on vähän eri ajat. Äitiys ja juhlien onnistuminen mitataan sokerimassan käsittelyllä. Lasten kaveripippaloihin voi nostaakin kulhon jätskiä.

Olen tehnyt sen virheen, että kaveri teki muutamana vuonna Hello Kitty- ja Buzz Lightyear-kakut synttäreillemme. Ja ristiäisiinkin hyödynsin sokerimassamestaria. Taso on siis noussut. Olen ahdistuksen vallassa selaillut leivontablogeja. Ensinnäkin ohjeiden mukaan minun pitäisi vierailla kakkuliikkeissä tai tilata postitse älytön määrä ihme lisähifistelyä. Jauhot, munat, sokeri ja kerma ei riitä. 

Tarkoituksena on järjestää yhteiset synttärit joulukuun tytöillemme, 9v ja 1v. Aioin tehdä yhteisen kaakun, kunnes muistin, että 1v juhla on se tärkein. Ja muutenkin on pelko, että joulun lapset jäävät joulun jalkoihin. Että huomioidaan omilla kakuilla. Toiselle ison tytön teema, toiselle maidoton ja munaton kakku vauva-aiheella.

Kaaos kasvaa. Miksen harrasta leivontaa? Lista-ihminen ottaa vaan paperia ja kynää esiin ja alkaa raapustaa suunnitelmaa. Kyllä mä osaan ja sitten rakastankin leipoa, kun vain keskityn.

Kuvassa niin onnellinen synttärisankari 4v, kyllä minä itse, eikä äidin kakkua parempaa voi ollakaan <3 

(..edelleenkään. I love my mum..) Paitsi seuraavan vuoden kakku, koska siihen oli lohkottu levy Fazerin sinistä päälle :D

Back to basics.

Päivän miete

It's the little things

 that make life wonderful.

Paolo Coelho


Tämä ajatus pysäytti tänä aamuna. Lauantai <3

Shred.. Hiit.. Abs.. vai sohva?

Vihaan yhtä jumppaa. Se on tämä Jillian Michaelsin 30 day shredin level 2. Vain level 2. En saa siitä otetta, heilun ja huojun aina väärässä asennossa ja läkähdyn lopulta ihan vain sekoiluuni. Eikä treeni tunnu oikeissa paikoissa. Mutta Jillianin level 1 ja 3 on kyllä ihan parasta. Ihmiselle, jolle ei löydy aikaa (eikä halua) lähteä salille eikä lenkkipolulle. 20 minuuttia kotona, toimii. Teen sitä ihan omalla toimintasuunnitelmallani, silloin kun ei ole motivaatiota muulle.

Yksi viisas terveydenhoitaja sanoi kerran, että syyllisyyttä ei pidä kokea liikkumattomuudesta pienten lasten takia. Myöhemmin se aika sitten taas löytyy liikunnallekin. On muuten totta. Aina pimeinä hetkinäni (lasten valvottaessa tai uhmatessa) hoen mielessäni "Tämä ei ole ikuista, tämä ei ole ikuista". Kauhean epäromanttista lasten näkökulmasta katsottuna, rakkaudestahan nuo rakkaat olen halunnut, mutta joskus saa väsyttää. 

Ihan yhtäkkiä ne kasvavat, viettävät kavereilla tai harrastuksissa illat. Juuri ennen kolmatta raskautta, isommat lapset olivat jo sen ikäisiä, että meille vanhemmille löytyi omaa aikaa ja juuri sitä aikaa liikunnallekin. Vauva syntyy... ja päiviä rytmittävät taas päiväuniajat ja valvotut yöt aiheuttavat takkuavia päiviä. Ja sohva on illan houkuttelevin asia. Seuraavat pari vuotta. 

Äidin liikuntaluetteloon on silti lisätty uusi ohjelma. 5 Move Ab Challenge. Viikon haaste. Tästäkin kiitos yhdelle ihanalle liikunta-äidille :D Hiit, High-intensity interval training. Kova haaste, ja muuttui raskaammaksi kerta kerralta. Mutta tähän oli aikaa vauvan syöttöjenkin välissä.. ja läksyjen tarkastuksen.. ja harrastuskyyditysten. Kun vain päätti niin.

Marraskuun pimeä ja märkä vaunulenkki

Käytetty ulkopuku testissä

Eilen oli kaikkien aikojen pimein päivä. Vietin vauvan kanssa kaiken lisäksi sisäpäivää, tunnelmapöytälamppujen loisteessa. En tiedä, tuntuuko päivät nyt vielä pimeämmiltä, kun ei ole töissä ja menossa. Aivan karsea fiilis. Illalla jätin jumpat väliin, mies jäi lämmittämään takkaa ja raahauduin lasten kanssa viereiseen puistoon. Huippuveto, raitis ilma virkisti. Vauva nautti ulkoilusta taas mielettömästi, puisto-pimu.

Kotona myöhemmin jälkikäsittelin hiekkaisia, märkiä ulkovaatteita. Ihmettelin vauvan housuja, oudosta paikasta kastuneita, miten vaippa voi vuotaa keskeltä, mihin hän on oikein istunut...? Selvisi.. Käytettynä hyvältä ystävältä ilmaiseksi saatu, yhden lapsen käyttämä, kosteussuojattu, saumateipattu ulkopuku.. ja sauma päästää vedet keskeltä takamussaumaa. Miten nuo saumat voisi tarkistaa, varsinkin jos ostaa nettikirppikseltä tai tavalliseltakin? Ja maksaa jotain? Merkkipuvuissa tuntuu varsinkin olevan kova jälleenmyyntihinta. 

Ei auta. Muiden nukkuessa KLIK KLIK KLIK ostoskoriin uusi puku. Online shopping, I love it.

 

Vauva 11kk

Pieni ruttuinen tyttö syntyessään. Nyt vauvalla on ikää 11 kuukautta.

Konttaa tai karhunkävelee. Kävelee tuetta 2-7 askelta. Kulkiessaan pitäisi mieluiten jotain tavaraa suussaan. Syö muutenkin kaikki muruset lattioilta. Nyt on jo oppinut näyttämään, mitä aikoo laittaa suuhunsa. Muttei antaisi löytöään. 

Oma tahto on löytynyt. Kiljuu, jos ei saa haluamaansa. Ei vierasta tällä hetkellä enää ketään. Haluaa isosisarusten leikkiin, jos ei pääse, kiljuu. Kutsuu Ipadia "Biaauksi", koska sieltä katsotaan välillä eläinten ääniä. Kissa on mieluisin. 

Ensimmäinen sana ei ollut äiti, vaan "Memmääm". Eli mennään. Mennään, mennään, mennään kaikkialle. Mihinkähän hän vielä tässä elämässä menee, tuommoinen Let's go-tyyppi. Toinen sana oli isoveljen nimi. Äiti on Äh, isi Ti. Hampaita on kaksi, poskihampaat pilkottavat. Maito- ja kananmuna-allergia.

Nukkuu yhdet päiväunet. Joskus kahdet, jos yöllä on ollut asiaa ja pulinaa. Nukkunut aina pääsääntöisesti hyvin, raskausaikanakin oli yöt rauhallinen. Tykkää keinua ja laskea liukumäkeä "än yy tee nyt huuiiii". Tanssii. Koko ajan, kaikille rytmeille. Rakastaa kylpyä, suihkua ja vettä. Astianpesukonetta ja pyykkikonetta. Leikkii palloilla ja veljen sählymailoilla. Nauraa paljon. Leikkii kukkuu leikkiä, naurattaen toisia. Veikistelee ja keimailee iloisesti.

Pelkää imuria. Ja fööniä. Ja keittiökoneita. Nauttii edelleen kaappien tyhjentelystä, wc, keittiö, kenkähyllyt. Wc-paperirullan purkaminen on parasta. Rakastaa itsetehtyjä soseita. Ja mustikoita. Ja tuttia. Ja harsoaan, jota nuuhkii joka välissä. Antaa kuolapusuja. 

Suloinen, ihana, rakas.

..tell me what you want, what you really really want.

Hesarissa oli hieno kolumni Paula Noroselta viime keväänä:

"Älä kasaa äitiyslomaan mitään odotuksia kuten: 

"Sitten mä mietin, mitä mä oikeasti haluan työelämässäni tehdä."

 Lue Seiskaa ja käy Prismassa."

Niinpä. Osui ja upposi :D 

Todellakin mietin, mitä mä haluan oikeasti tehdä. Tämähän on nyt juuri se oikea hetki. Nimittäin jonkin sortin paniikki hiipii niskan takana, mikään ei muuttunutkaan, en löytänytkään uutta urasuuntaa. Äitiysloma oli ja meni, kävin Prismassa, mutten lukenut Seiskaa (paitsi kampaajalla, eli ihan liian harvoin). 

Hoitovapaa antaa vielä aikaa hengittää ja keksiä. Jotain. Esimies laittoi postissa sisäisessä haussa olevat vakituiset paikat ensi syksylle. Oli pakko hakea. Ihan vain siksi, että jokin muuttuisi. Nyt pitäisi sitten laahustaa nimellisiin haastatteluihin, vaikken ehkä edes halua, vanha työporukkakin on sen verran ihana. 

Muuttuuko mikään koskaan muutenkaan? Jos en itse muuta ajatteluani.

Toistuvat unet

Näen toistuvasti kahta unta. 

Toisessa unessa hätäilen palauttamatta jätetyttyä opiskelun päättötyötä. Oikeassa elämässä kävi niin, että olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, kun postista pölähti kirje, että minun on valmistuttava kyseisen vuoden loppuun mennessä, tai kaikki menee hukkaan. Valvoin yhden yön, miettien vaihtoehtoisia ammatinvalintoja. Päätin rutistaa opinnot. Pienokainen päiväkotiin, tenttejä kehiin. Kesän kirjoitin tutkimustani. Valmistuin ajoissa. Mutta edelleen herään öisin paniikinomaiseen tunteeseen, unesta, jossa en edelleenkään ole palauttanut tutkimustani, enkä saa kaikkia opintopisteitä ajoissa. Sama uni, jo 8 vuotta. 

Viimeisin toistuva uni on peräisin vuoden takaa. Olin raskaana, myimme pienemmän kotimme ja ostimme isomman. Muutimme uuteen kotiin raskausviikoilla 41+1 (vauva ei nähtävästi vain halunnut syntyä vanhaan kotiin.. vaikka niin suunnittelimme), synnytys käynnistyi kolme päivää myöhemmin, muuttolaatikoihin nojaillen. Se oli melko stressaavaa aikaa jälkikäteen katsottuna, sillä muutossa oli muutenkin soutamista ja huopaamista. Ja lopulta meille tuli kiire saada vanha koti tyhjäksi. Mutta näen siis unia vanhasta kodistamme, olemme siellä käymässä aina uudestaan, tekemässä jotain, tyhjentämässä kaappeja tai tekemässä ruokaa. Yritämme ehtiä pois paikalta, mutta uudet omistajat tulevat aina kotiinsa. Kiusallista. Joka kerta lupaamme antaa avaimet jo heille, emmekä enää tule. Mutta taas tulee seuraava uni, jossa olemme siellä taas. 

Ihan kuin en saisi jätettyä hyvästejä vanhalle kodillemme. Olimme siellä onnellisia. Niin kuin täälläkin. Mutta miksi tämäkin uni tulee aina uudestaan, ja kuinka monta vuotta?

Ehkä ne nyt siirtyvät bitti-avaruuteen ja eivät enää palaa. Tietyllä tavalla ne eivät minua haittaa, vaikka unessa olenkin huolissani, sillä ne ovat ihanan tuttuja ja turvallisia unia, tiedän jo niiden juonen. Ja se tunne herätessä: kaikki on hyvin :)

Hyvää huomenta

Itsellinen lounas

Mitähän muut - ilman aikuista seuraa - syövät lounaaksi? Vauvalla on omat mössönsä, enkä kyllä lämmittele perhepäivällisen tähteitä yksikseni.

Tänään maistui punajuurisalaatti-aurajuustokimpaleet kauraleivän päällä. Nimenomaan kauraleivän, ei toimi rukiin kanssa. Tätä voi syödä huikopalaksi milloin vain. Mutta parhaiten se toimii yötä vasten.

Kuvassa on sievästi yksi leipä, mutta oli niin hyvää, että piti askarrella lisää. Suosittelen. Mutta vain niille, jotka aurajuustosta tykkäävät. Sehän jakaa mielipiteitä.

Ujo sanoo Ei.

Minun on aina ollut vaikea sanoa EI. Varsinkin jos on kiltti ja ujo. Siis ollut. Ensimmäisessä aikuisikäni kehityskeskustelussa esimieheni kertoili omasta taustastaan: "Minua aina sanottiin hiljaiseksi ja ujoksi, mutta sitten päätin, etten ole.....". Hän tarkoitti minua. Olin aina tuppisuuna, ja suostuin kaikkeen.

Sisuunnuin, en ole hiljainen! Siitä lähtien olen keksinyt sanottavaa kaikkeen. Missä vain, milloin vain. Sen verran tuo lause kummitteli päässä. Ja tällä hetkellä saan jonkin sortin narsistista tyydytystä päästessäni ääneen. Luentosalillisenkin eteen. Puhun myös tyhmiä, mitä sylki suuhun tuo, mut haittaakksse?

Lapseni ovat myös ujoja. Varautuneita. Ujoushan on oikeasti temperamentti. Tässä guruni määrittelyä: "Temperamentti on persoonallisuuden synnynnäinen, biologinen pohja, ihmisen synnynnäinen valmius toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se ei kerro sitä, mitä ihminen tekee eikä sitä, miksi hän tekee, vaan sen, miten hän jonkin asian tekee, Liisa Keltikangas-Järvinen määrittelee. Ujoa ihmistä ei muuteta. Mutta hän itse voi vaikuttaa käyttäytymiseensä. Ujous ja syrjäänvetäytyminen ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, ja niillä on biologinen pohja."

Ei:n sanomista olen harjoitellut, ja voin suositella jokaiselle Ei-harjoittelua puhelinmyyjän kanssa. Vastaa jokaisen soittoon. Kuuntele kohteliaasti. "Ei kiitos. Hei hei." Puhelin kiinni. Heti. Jos jäät odottamaan vastatervehdystä, myynti alkaa alusta. Lisää Ei:n sanomista :D

Tai kokeile tätä (kiersi joskus Facebookissa):

Saslikin Ei-Babyshowerit

Minulla on viisas pikkusisko. Tai aika viisas. Hän kielsi nimittäin etukäteen babyshowerit. Ei sosemaisteluita, ei vaippakakkua, ei vatsan ympäryksen mittausta. 

Mutta mitä hän silti sai?  Ei vaaleansinistä hörhellystä eikä leikkejä, mutta yhteistä aikaa äidin ja vauvan kunniaksi.. ja synnyttäneiden purkauksia imetyksestä, synnytyksestä ja perusteellisen kipulääkeanalyysin! Joku joskus vertasi synnytyskertomuksia miesten armeijakeskusteluihin?  "No arvaa, silloin kun minä olin..."

Itselleni on järjestetty vauvakutsut kolme kertaa. Samalla lukion tyttöporukalla, samalla kaavalla jokaiselle. Vatsan ympärys mitataan, vauvan syntymäpäivää, pituutta ja painoa veikkaillaan. Lähimmäksi osuneet saavat sitten pisteitä, jonka mukaan seuraavilla kutsuilla saa palkinnoksi pieniä kuohuviinipulloja. Kivaa perinnettä.

En nyt saanut lahjoittaa It's a Boy-ilmapalloa, mutta veimme 6 hengen porukalla tulevan äidin syömään ja lahjoimme äitiä jalkahoito-lahjakortilla. Ravintola Saslik oli itselleni uusi kokemus, mutta todellakin positiivinen sellainen. Suosittelen kabinetin varaamista, tunnelma oli ihana.  

Muutama askel näillä kaduilla...Oi Helsinki!

Päivän kala Saslikin tapaan, todella hyvää. Kuolasin kyllä muidenkin annoksia..

Saslikin makeat. Juuri riittävästi pieneen jälkiruokanälkään.

Saastat

Inhottaa ja suututtaa. Oikein vatsanpohjasta nipisti, kun luin rehtorin lähettämää viestiä Helmestä, koulun ja kodin viestityssysteemistä. 

Namusetä. Paskiainen. Liikkeellä taas. Tällä kertaa oli tarrannut 10-vuotiasta poikaa kädestä ja yrittänyt ottaa kuvia. Klo 17 koulun pihalla. Oikeasti haluaisin vain sulkea mielestäni tämän uutisen, elää pumpulimaailmassani, mutta kiehun raivosta! 

Niitähän *!!!*** on liikkeellä joka syksy. Ja taas kerran käyt keskustelua ujon lapsesi kanssa. Hänen, jota olet rohkaissut juttelemaan kaikille aikuisille. Nyt perutkin kaiken, vieraille ei saa jutella. Lapsi kysyy vuosi vuoden jälkeen: "Äiti, mitä jos se vie mut väkisin?" . "Äiti, miksi ne namusedät niiku pyytelee lapsia kyytiin?". Vielä viimeeksi uskottelin koululaisellemme, että niillä ei varmaan ole omia lapsia, mutta ne on mieleltään sairaita, ja eivät tiedä että toisten lapsia ei saa viedä. Siis täh. Kuka tuohon nyt uskoisi. 

Tämä on maailman surullisin asia. Yksi niistä toki. Jättäkää lapset rauhaaaaaaaan!!!!!! 

Olen sanaton. Voi kunpa kaikki maailman lapset joka ikisessa maailman kolkassa saisivat elää turvallisen lapsuuden :(

Kenen joulustressi?

Lasten joululahjalistat saavat nyt vihdoin lähteä Korvatunturille. Tai siis jonnekin. Listat kirjoitettiin jo 1. syyskuuta, ja alkaa vaikuttaa siltä, että listat jääkaapin ovessa vain kasvavat. Ja olettamuksena on, että kaikki listalta tuodaan. Koska me vanhemmat olemme pihejä, niin joulupukki tuo kaiken mitä kavereillakin on. Mikä tavara-automaatti joulu on?

Missä on se taianomainen kiitollisuus, ihmeellisyys, ihastus ja joulun henki. Kuka kertoo, pitäisikö meidän vanhempien jo rikkoa tämä illuusio? Nimittäin aavistelen lasten pettyvän jouluna. Ei niinkään lahjoihin, mutta siihen tunteeseen kun mikään ei riitä. Tässäkö se oli? Ihan toista oli vielä muutama vuosi sitten, kun alle kouluikäiset olivat iloisia IHAN MISTÄ VAIN. Vaatimukset kasvavat. 

Muistan itse ne ensimmäiset vuodet, kun joululahjat eivät enää täyttäneetkään materialistisia tarpeitani. Ymmärsin itse vasta aikuisena OIKEASTI yhdessäolon, joulun sanoman ja joulurauhan nautinnon merkityksen. Täysi-iän korvilla kaverit lähtivät baariin aatto-iltana. Jotain rajaa kuitenkin! Entäpä ne ihanat ruoat, mmm..  :P Joulurauhahan lapsiperheessä alkaa vasta jännitetyn Joulupukin käynnin jälkeen, jouluruokien santsauskierroksella :D

Tyylilleni uskollisena meuhkaan taas negatiivisena :D En pohdi tätä niinkään lahjojen näkökulmasta, vaan siitä, kuinka jouluntaika alkaa hävitä koululaistemme mietteistä. He tarvitsevat uudenlaista ajattelua joululle. Yhdessäolon iloa. Olemmekin suosineet koko perheen legojen rakentelua joululoman ajan.

Olemme myös useamman vuoden vihjailleet 9-v tyttärellemme joulupukin todenperäisyydestä ja aikuisten antamista lahjoista. Usko Oikeaan pukkiin elää silti. Elääköhän muilla kolmasluokkalaisilla? En tiedä. Pitää tehdä kyselykierros. Ainakin meillä on suojeltu lapsenmielisyyttä.

Jos kertoisimme Joulupukin olevan tarua, voisimmekin yhteistuumin panostaa vaikka koko perheen lomamatkaan. Hmmm...Vähemmän lahjoja, enemmän yhteistä aikaa, jotain mitä kaikki haluavat. Mietintämyssyyn. Perhepalaverin paikka. Kiitos päiväkirjani, kirjoittaminen selkeytti taas ajatuksiani.

Onneksi me saamme kokea lapsen jouluriemua vielä useamman vuoden. Vauvan kanssa. Tonttuja ja kuiskuttelua! Vaikkakin tänä jouluna kuusenkynttilät ja lahjapaperin rapina on ihan parasta. Ihanaa <3

Pellavahääpäivä

Hääpäivä. 9 vuotta sitten. Kuin eilen.

"Linnulla on siipensä

Auringolla lämpönsä

Maalla merensä ja

taivaalla tähtensä.

Mutta Minulla on Sinut

ja Sinä olet minulle ne kaikki"
(kirjoittaja ?)

Naimisiin.info sivuilta napatut hääpäivänimitykset:

1. paperi/pumpuli 

2. pumpuli/paperi 

3. nahka 

4. keramiikka/kukka/hedelmä 

5. puu 

6. sokeri/rauta 

7. villa/kupari 

8. pronssi/kumi 

9. pellava/paju/savi/keramiikka 

10. tina/posliini 

11. teräs 

12. silkki 

12½. kupari/nikkeli 

13. pitsi 

14. norsunluu 

15. kristalli

20. posliini/pronssi

25. hopea

30. helmi/norsunluu

35. koralli/jade

40. rubiini

45. safiiri

50. kulta

55. smaragdi

60. timantti

65. kruununtimantti/kruununjalokivi/rauta

70. rauta/puu

75. timantti/rauta/pelti/briljantti