Näen toistuvasti kahta unta.
Toisessa unessa hätäilen palauttamatta jätetyttyä opiskelun päättötyötä. Oikeassa elämässä kävi niin, että olin äitiyslomalla ensimmäisestä lapsesta, kun postista pölähti kirje, että minun on valmistuttava kyseisen vuoden loppuun mennessä, tai kaikki menee hukkaan. Valvoin yhden yön, miettien vaihtoehtoisia ammatinvalintoja. Päätin rutistaa opinnot. Pienokainen päiväkotiin, tenttejä kehiin. Kesän kirjoitin tutkimustani. Valmistuin ajoissa. Mutta edelleen herään öisin paniikinomaiseen tunteeseen, unesta, jossa en edelleenkään ole palauttanut tutkimustani, enkä saa kaikkia opintopisteitä ajoissa. Sama uni, jo 8 vuotta.
Viimeisin toistuva uni on peräisin vuoden takaa. Olin raskaana, myimme pienemmän kotimme ja ostimme isomman. Muutimme uuteen kotiin raskausviikoilla 41+1 (vauva ei nähtävästi vain halunnut syntyä vanhaan kotiin.. vaikka niin suunnittelimme), synnytys käynnistyi kolme päivää myöhemmin, muuttolaatikoihin nojaillen. Se oli melko stressaavaa aikaa jälkikäteen katsottuna, sillä muutossa oli muutenkin soutamista ja huopaamista. Ja lopulta meille tuli kiire saada vanha koti tyhjäksi. Mutta näen siis unia vanhasta kodistamme, olemme siellä käymässä aina uudestaan, tekemässä jotain, tyhjentämässä kaappeja tai tekemässä ruokaa. Yritämme ehtiä pois paikalta, mutta uudet omistajat tulevat aina kotiinsa. Kiusallista. Joka kerta lupaamme antaa avaimet jo heille, emmekä enää tule. Mutta taas tulee seuraava uni, jossa olemme siellä taas.
Ihan kuin en saisi jätettyä hyvästejä vanhalle kodillemme. Olimme siellä onnellisia. Niin kuin täälläkin. Mutta miksi tämäkin uni tulee aina uudestaan, ja kuinka monta vuotta?
Ehkä ne nyt siirtyvät bitti-avaruuteen ja eivät enää palaa. Tietyllä tavalla ne eivät minua haittaa, vaikka unessa olenkin huolissani, sillä ne ovat ihanan tuttuja ja turvallisia unia, tiedän jo niiden juonen. Ja se tunne herätessä: kaikki on hyvin :)
 |
| Hyvää huomenta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!