Lasten joululahjalistat saavat nyt vihdoin lähteä Korvatunturille. Tai siis jonnekin. Listat kirjoitettiin jo 1. syyskuuta, ja alkaa vaikuttaa siltä, että listat jääkaapin ovessa vain kasvavat. Ja olettamuksena on, että kaikki listalta tuodaan. Koska me vanhemmat olemme pihejä, niin joulupukki tuo kaiken mitä kavereillakin on. Mikä tavara-automaatti joulu on?
Missä on se taianomainen kiitollisuus, ihmeellisyys, ihastus ja joulun henki. Kuka kertoo, pitäisikö meidän vanhempien jo rikkoa tämä illuusio? Nimittäin aavistelen lasten pettyvän jouluna. Ei niinkään lahjoihin, mutta siihen tunteeseen kun mikään ei riitä. Tässäkö se oli? Ihan toista oli vielä muutama vuosi sitten, kun alle kouluikäiset olivat iloisia IHAN MISTÄ VAIN. Vaatimukset kasvavat.
Muistan itse ne ensimmäiset vuodet, kun joululahjat eivät enää täyttäneetkään materialistisia tarpeitani. Ymmärsin itse vasta aikuisena OIKEASTI yhdessäolon, joulun sanoman ja joulurauhan nautinnon merkityksen. Täysi-iän korvilla kaverit lähtivät baariin aatto-iltana. Jotain rajaa kuitenkin! Entäpä ne ihanat ruoat, mmm.. :P Joulurauhahan lapsiperheessä alkaa vasta jännitetyn Joulupukin käynnin jälkeen, jouluruokien santsauskierroksella :D
Tyylilleni uskollisena meuhkaan taas negatiivisena :D En pohdi tätä niinkään lahjojen näkökulmasta, vaan siitä, kuinka jouluntaika alkaa hävitä koululaistemme mietteistä. He tarvitsevat uudenlaista ajattelua joululle. Yhdessäolon iloa. Olemmekin suosineet koko perheen legojen rakentelua joululoman ajan.
Olemme myös useamman vuoden vihjailleet 9-v tyttärellemme joulupukin todenperäisyydestä ja aikuisten antamista lahjoista. Usko Oikeaan pukkiin elää silti. Elääköhän muilla kolmasluokkalaisilla? En tiedä. Pitää tehdä kyselykierros. Ainakin meillä on suojeltu lapsenmielisyyttä.
Jos kertoisimme Joulupukin olevan tarua, voisimmekin yhteistuumin panostaa vaikka koko perheen lomamatkaan. Hmmm...Vähemmän lahjoja, enemmän yhteistä aikaa, jotain mitä kaikki haluavat. Mietintämyssyyn. Perhepalaverin paikka. Kiitos päiväkirjani, kirjoittaminen selkeytti taas ajatuksiani.
Onneksi me saamme kokea lapsen jouluriemua vielä useamman vuoden. Vauvan kanssa. Tonttuja ja kuiskuttelua! Vaikkakin tänä jouluna kuusenkynttilät ja lahjapaperin rapina on ihan parasta. Ihanaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!