Niin paljon kuin kaipaankin aurinkoa ja toppi-ilmoja, harmittaa tosi paljon sulava lumi. Ja lasten puolesta harmittaa ensi viikkoisten hiihtokisojen peruuntuminen. Tai no, ei me olla ennen osallistuttu, mutta tässä lähellä olisi koululaishiihdot ja kaikille hiihtäjille luvassa kuumaa mehua ja diplomi. Ja sehän riittää meidän nuorisolle. Lapset ovat hiihtäneet tonttia ympäri hampaat irvessä yrittäen päihittää toisensa. Mutta eipä tässä Uusimaan nurmella enää sivakoida. Ensi vuoteen?
Kevät. Talvella puutarha-ajatukset ovat olleet unohduksissa, mutta nyt tuntuu tältä:
 |
| Tämä säleikkö saa lähteä, ja villiviini siirtyä.. |
 |
..tähän kaarelle, missä mikään muu ei kasva..
|
Kaaren juurella on edellisten omistajien kasvattamaa Jotain, jota en saanut kasvamaan 20cm korkeammaksi. Aion siis siirtää varman villiviinin siihen. Kaaren juurella on myös suihkulähde ja sähköpistoke valoille, mutta he täyttivät lähteen kukkapenkillä saatuaan vauvan. Meidän pikkuneidin kasvettua hukkumisvaarasta, aion laittaa suihkulähteen toimintaan. Tuosta kaaresta ja suihkulähteeltä astellaan sitten kohti arkea romanttisempaa elämää. Ihan selvästi. Kyllä kiitos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!