Oodi hammaslääkärilleni

Kun löytää hyvän hammaslääkärin, siitä kannattaa pitää kiinni. Tähän astisessa elämässäni olen käynyt kerran vuodessa sätittävänä (Subjektiivinen kokemus! Minä tunnen näin!) hammaslääkärissä. Minut istutetaan tuoliin, pölistään koodeja, sitten aloitetaan paikkaus ja lopuksi moititaan ja läksytetään huokaillen. Siinäpä se. Seuraavaa kertaa pelätessä. 

Saisiko tekarit jo?

Kuva täältä

Ihan oikein. Jos ei viitsi pitää purukalustostaan huolta, saa moittiakin. Suuhun hyppivää kariesta ja suvun heikkoa hammaslaatua ei voi mollata, kun sokeri ja välipalat maistuu, hammaslanka ei todellakaan kiinnosta ja ikenet pakenee raivokkaalla ja "mitä nopeammin sitä tehokkaammin" väkivalloin harjaamisella.

Mutta. Mutta. Olen Hänet löytänyt. The Hammaslääkärin. Ihan kunnalliselta puolelta. Saapuessani vastaanottohuoneeseen en marssikaan tutkimustuolille, vaan ensin keskustelemme. Hän kyselee miten hammashoito sujuu. JA MINÄ SAAN SELITTÄÄ ETUKÄTEEN! "Että kun en muista aina sitä hammaslankaa. Ja karkkilakkoa olen välillä yrittänyt, nytkin menossa." Pitkin tutkimusta meillä on vuorovaikutusta. Hän kyselee, onko tuntunut karheutta jossain kohdassa. Pölisee hoitajalle koodeja. Kysyy, minkä paksuista hammaslankaa olen käyttänyt. Keskustelemme. Kokeiltaisiinko vaikka semmoista hammasväliharjaa, jotain silikonista. Testataan. Saan näytekappaleen kotiin. Paikataan jos tarvetta. Lopuksi taas keskustellaan lopputulemasta. OLEN IHMINEN!! 

Tilanne tämän päivän tarkastuksesta: Alkavia reikiä ihan liikaa, mutteivät edenneet vieläkään paikkausasteelle. Yksi vanha paikka liuennut, se korjattiin. Ilman puudutusta. Juma, siitä on 15 vuotta kun on porattu ilman puudutusta. Ja oli ihan piece of cake. Sitä se myönteinen voima saa aikaan, kivunsietoa.

"Kiitos kiitos, olette ihana hammaslääkäri, näkemiin taas ensi kertaan!"

Onnea on kohtuullinen purukalusto