Lähti lapasesta

Odotin puolitoista vuotta käsityö- ja ompeluinnostusta ja tulihan se vihdoin. Väkertely lähti siitä nukkekodista. Valitsin seitsemän kivaa kangasta ja sain ommeltua verhot koululaisille pimennysverhojen seuraksi, kodinhoitohuoneen verhot, kuudet tyynynpäälliset, lyhensin nipun farkkuja, ja tärkeimmät, eli nidoin ruokapöydän tuoleihin uudet päälliset.

Tuoleissa oli aiemmin irrotettavat pestävät päälliset, mutta lukuisten pesujen myötä ruuvit pyörivät jo tyhjää, samalla vaivalla siis uudet kankaat ja uusi ilme. Eikä päällisiinkään tarvittu kuin kaksi retkeä kangasostoksille, ensimmäinen kangasvalinta meni luonnollisesti pieleen. Valinta meni pieleen sävyjen ja kuvioiden suhteen, mutta kekseliäänä ompelin kankaasta kuitenkin kodinhoitohuoneeseen verhon.

Ruokapöydän tuolien kangaspäällisillä on meillä pääasiassa yksi tärkeä kriteeri. Päivittäiset "en mä pyyhkiny käsiä tuoliin, ne oli tässä jo"-keskustelut on arkea vielä useamman vuoden, joten oranssinpunaisten ketsuppitahrojen ja vaaleiden jugurttitahrojen on sulauduttava kankaaseen. Mustahko kangas ei toimi, se oli jo useamman vuoden. Liikaa valkoisia länttejä jynssättäväksi.

Kuinka siinä lopulta kävi? Noh... nidoin vaaleaa yksiväristä kangasta ja pidin luennon:  "Kuinka syödään sotkematta." 

Day 2: ei tahroja.