On ollut mukavaa pitää usean vuoden tauko päiväkoteilusta. Päätin aloittaa ajoissa tytön varahoitopaikan pihaan tutustumisen. Mitä tutummat plaanit, ilman äitiäkin voi olla himpun verran helpompaa. Meillähän siis on paikka perhepäivähoidossa, mutta hoitajan pitkien lomien ja työajantasausten vuoksi varahoitoa päiväkodissa tulee olemaan usein.
Jotenkin päiväkotien pihat ovat aina niin ankeita ja karuja, mutta aina ne lapset sytyttävät leikeillään ja mielikuvituksellaan ne eloon, sen voin sanoa jo työnkin puolesta. Neljännelle menevä isosisko oli matkassamme, ja esitteli kaikki vanhat leikkipaikkansa. "Tässä me leikittiin kotia, tässä oli keittiö, tässä nukuttiin, tässä oli apinakeinu, tosta puusta sai pihkaa lehtiin liimaksi, äiti, äiti, mä en enää jaksa roikkua niin hyvin näissä tangoissa. Sisään ja riisumaan pääsi aina vastaamalla riimi-kysymyksiin - niin kuin siili - hiili. Äiti täällä oli tosi kivaa!"
Hyvä että oli kivaa. Jollain muullakin on ollut päiväkodin lelukatoksessa kivaa, sillä todistusaineistoa oli jäänyt: eväinä makkarapaketti ja energiajuomaa sekä ultra thin Sultan-kääre. Päiväkodin pihahan on ihan paras kutupaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!