Ensimmäinen pioni kukkii. Nappasin sen heti sisälle piristämään. Olen lomaillut lasten kanssa toukokuun lopusta ja alan olla aika sirkukset esittänyt, siispä odotan miehen viikon päästä alkavaa lomaa. Vaikka voisin samalla pysäyttää ajan, sillä omaan töihin menoon ei ole kuin kolmisen viikkoa. Kesä, vapaus, en halua töihin, haluan töihin, oma aika, lapset. Ristiriitaista on. Pieni hengähdys-purkaus blogiin.
Meidän nuorimmaisen uhmaikä on valloillaan, mieluiten hän olisi alasti aamusta iltaan, eikä ruokalappua voi laittaa koskaan. Mutta puuroa ja ruokaa on sitten paidalla ja sekin itkettää kauheasti. Suihkun jälkeen itkusta ja maahan heittäytymisestä ei tule loppua. Tahtoo tahtoo tahtoo. En halua en halua en halua. Haluan haluan haluan. Nauran sisäänpäin toisen polkiessa jalkaa. Kärsivällisyyttä. Kuppi menee nurin herkästi neiti aurinkoiselta. Mutta ulkona ei harmita mikään. Ei minuakaan, aurinko on parasta.
Isommat osaavat hetkittäin puhaltaa yhteen hiileen ja älyävät pelata pisteitä kotiin. Keräävät molemmat paninin tarroja kansioon mm-kisoista. Nyt tarvittaisiin lisää vaihtarikavereita, anyone? Ostin molemmille taas useamman tarrapaketin reippaista kotitöistä, joista muutama saatiin kansioon, loput olivat vaihtareita ja niitä on jo hirveät pinot. Ensin he käyttävät viikkorahansa ja lopulta tekevät kotitöitä eurot, messit, neymarit ja ronaldot silmissä. Alan olla aika Pro keksimään kotihommia. Tyttö täytti (yleensä tyhjentävät) täyden tiskikoneen päivällisen jälkeen ja veli kysyi puistatellen: "Meinasit sä oksentaa, oliks ällöö?"
Anoppi on käynyt meillä istuskelemassa pitkin viikkoa ja hiljalleen alkaa olla päivän puheenaiheet kerrattu viiteenkymmeneen kertaan. Per päivä. Synttäreitäni kutsuin viettämään myös omat vanhempani, ja näin kesällä ei onneksi tarvitse miettiä kakkuhässäkkää, kermaa ja mansikoita väliin ja päälle. Toimii.
Aurinkoista viikonloppua ruudun sille puolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!