Tuurilla täällä

Meinasin olla nettitauolla ainakin viikon, mutta tiukkaa tekee. Hiukan nyt lasten nukutusvapaanani. Olemme mökillä. Erikoista tästä mökkeilystä tekee sen, että tämä on viimeinen kerta täällä, sillä vanhempani ovat myyneet tämän ja etsivät toisaalta uutta. Jättelen haikein mielin hyvästejä, ja niin tekevät lapsetkin. "Tää on nyt vika kerta kun me katsotaan tätä saunan seinää." Aurinkoinen ilma saa mökkielämän ja tämän paikankin hehkumaan, joten ei ole helpointa hyvästellä paikkaa. Tässä pihapiirissä meidän ensimmäinen lapsemme kalasti rintarepussa isänsä kanssa, saunoi ensi kerran ja niin edelleen. Tosi paljon muistoja yhteisistä juhannuksista veljien ja siskon perheiden kanssa. 

Mökillä olo on aina hiukan työleirillä oloa, joskin mukavuudet vessoineen löytyy, mutta menee hetki ennen kuin homma alkaa sujua. Aurinkoinen helle on suosinut ja uiminen kolmasti päivässä on vienyt lasten uimataitoa taas huimasti eteenpäin. Taaperokin ui sylissä mielellään. Itikoita ei ole laisinkaan, mutta paarmoja senkin edestä. Ensimmäiset päivät huidoin niitä hellyydellä, tuijotellen auringossa kylpevää järveä ja lämmintä ihoa, mutta alan ymmärtää niitäkin ihmisiä, jotka eivät cottage-meiningistä välitä öttiäisten syötävänä.

Mökiltä on puolentoista tunnin matka Tuuriin, jossa kävimme tänään. Sieltä löytyi mm. mainiota paarmakarkoitetta! Kyläkauppa itsessään on melkoinen näky. Ehkä hivenen emäjunttila. Mutta olinhan siellä minäkin. Hehee. Mutta en crocseissa niin kuin kaik muut asiakkaat! Täytyypä sekin sanoa, että pääkaupunkiseudulta tuleva kyyninen kolmekolme-vuotias rouva säpsähteli ystävällisyydestä. Juuri kun edellisessä postauksessa puhuin asiakaspalvelusta. Kun ostin pullon vettä ja pyysin kahta mukia niille, luonteva myyjä yritti tarjota niitä koko seurueelle. Helsingissä olisi annettu yrmeästi yksi, kun sääntö on yksi/tuote. Ja kun peruuttelin autoa parkkipaikalla, sain joukon isäntiä ympäri autoa ohjailemaan minua. Pyytämättä! Ilolla! En ollut ärsyttävä tientukko! Kiitos suomalaiset aidot, ystävälliset ihmiset.

Mökillä vielä jokunen yö, kunnes matka jatkuu. Ensi vuonna uudessa ihanammassa paikassa. Toivotaan, sillä nyt kun täältä pitää lähteä, en haluaisikaan. Kuva, jonka tähän liitin ei ole täältä, mutta on ainoa vuoden aikaan kuuluva kuva, joka blogissa oli. Mobiililaitteella nimittäin kirjoitan, eikä kuvien lisäys nyt suju.