En oikeastaan tiedä miksi koin kotiäitivuodet kiireisinä. Nimittäin nyt vasta super-rankkaa onkin! Ilman niitä täitä ja suursiivoustakin siis. Aamupalat, vaatteet, ripsivärit. Ajelen töihin paikasta a paikkaan b, vietyäni lapsen numero 3 paikasta a paikkaan c. Kimpsujen ja kampsujen kera. Onhan varmasti saappaat mukana. Hei hei pieni, isi tulee hakemaan. Meillä on superihana perhepäivähoitaja. Siis niin ihana, kuin mummolaan veisi. Soitan miehelle, joka on paikassa d, että muistaa soittaa lapselle numero 1 ja 2 lähtökäskyt kouluun paikkaan e eri aikoihin. Että muistavat sammuttaa valot, ja ottaa puhelimet, avaimet, sadetakit ja kumisaappaat. Kumisaappaitahan ne eivät laita ikinä, vaikka eteisessä repun vieressä odottavat. Lapsi numero 2 tarvitsee vielä varmistuksen käveleekö koulusta kotiin paikkaan a vai iltapäiväkerhoon paikkaan f vaiko kenties kaverille paikkaan g. Jonka äitiä täytyy vielä muistuttaa sovitusta. Lapsi numero 1 soittaa useamman kerran työmatkan aikana, yleensä kysyäkseen voiko syödä keksejä kaapista. Tässä kohdin vetovastuu siirtyy miehelle, joka paikassa kuin paikassa vastaa lasten soittoihin.
Sitten paikassa b, eli töissä suoritan vielä laadukkaan työpäivän. Tavoitteita, haasteita, läsnäoloa, pedagogiikkaa. Sinnekin piti muistaa ottaa saappaat. Entä iltaruoka. Halaillakin ehdittiin lasten kanssa, oikein pitkän kaavan kautta. Tällä hetkellä tässä hetkessä, illalla paikassa a-plus-plus, eli yöpuvussa sängyssä perjantai-iltana, mietin että miten me taas tähän asti selvittiin? Lapset nukkuvat, päivä pulkassa. Työssäkäyvän lapsiperheen arki alkaa jo löytää rytminsä. Pienimmän nenä alkoi iltapäivällä valua, tuleekohan sairaspäiviä vielä viikonlopun jälkeen? Mikä tilanne töissä, kumpi jää kotiin?
En nyt enempää jaksa käyttää aivojani, ehkä ne uudet kurahousutkin voi katsoa huomenna.
.jpg)
Mitä ihmettä, ei mulle kerrottu tuollaisesta mitään! Luulin, että vauvauosista selviäminen on tosiaan se suurin haaste lastenkasvatuksessa, mutta APUA, näyttää uhkaavasti pahalta. :D No mutta, tsemppiä sinne paikkojen a-g välimaastoon!
VastaaPoistaJoo, koen tämän kaiken vain kiihtyvän :D Tässä sunnuntai-illan kunniaksi alan taas kaivella aakkosia esiin ensi viikkoa varten!
PoistaKyllä: tahti kiihtyy, työäitiys on kreisiä. Jotenkin siitä silti selviää. :)
VastaaPoistaTyöäitiys, toi on hyvä, otan saman käyttöön :) Edellisestä kokemuksesta luotan että alun hässäkkä rauhoittuu kun palapelin palat alkavat jäädä muistiin. Hyvä me, täydet kapasiteetit käytössä!
Poista