Jos ei vielä ole tarpeeksi pas** olo töihin menosta, kiteytti neljäsluokkalainen asian näin: "Et sä äiti yhtään ajattele, miltä meistä tuntuu olla ilman sua?"
Niin. Niin. Hiljaiseksi vetää ja sydäntä kylmää. Jos neljäsluokkalainen osaa asian näin upeasti kiteyttää, entäpä se joka ei näin taitavaa ajatelmaa saa sanottua. Enpä aio tästä enää avautua (vannomatta paras).
Ikuisesti vapaaherrattareksi en voi heittäytyä, ja nyt on meidän aika. Töissä on ollut mukavaa. Ensimmäiset päivät itse perustyön ohella on mennyt omien aamujen sujuvuutta harjoitellen ja työpaikan kirjoittamattomien käytäntöjen opettelussa. Kuten esimerkiksi kahvitaukotavat. Ajattele, kaksi kahvitaukoa päivässä! Ei vanhassa vaan. I Like It :)
Mä palasin töihin hoitovapaalta tammikuussa ja tuntuu kuin siitä olis jo ikuisuus. Yllättävän äkkiä sitä palasi ruotuun, työrytmeihin totuttelussa taisi mennä pisimpään. Ja nyt tuntuu melko isolta kynnykseltä jäädä takaisin kotiin. Haluan jäädä mutta se tuntuu paljon isommalta jutulta kuin luulin. Hassua.
VastaaPoistaMuutokset. Niinpä. Eiköhän sekin ala sujua, kun muistaa ettei näitä vapaita työelämästä tule enää juurikaan. Tai no, vuorotteluvapaa, sitten jooooskus :)
Poista