1. Omat teepussit
Hankittu jo. Ei tämän tärkeämpää. Työpaikkahan ei näitä tarjoa. Toimittaessani laktoosipaperia töihin, tuleva työkaveri kysyi järkyttyneenä: "Aiot sä syödä tätä ruokaa?" Todellakin aion. Kaksi vuotta olen paistanut jauhelihaa kotona, on aika istua valmiiseen pöytään. Joskin työpaikkaruokailu päiväkodissa on ihan yhtä pikaista kuin kotonakin lasten kanssa. Niin ja siis palatakseni tuohon työkaverin kommenttiin, lapsetkin syövät päiväkodin ruokaa, näytetään me aikuisetkin mallia. Se on ihan hyvää.
Kuva Tuurista. Mutta teetä kuitenkin. |
2. Ulkoasu
Kaksi vuotta on mennyt hiukset ponnarilla tai pipo päässä. Kävin kampaajalla. Pyysin leikkausta, joka näyttää kivalta auki ja kiinni. Sain sellaisen. Löysin ehkä myös samalla kampaajan, jolla haluan käydä tästä lähtienkin. Ei turhaa lörpöttelyä, hyvät lehdet ja oikean kokoinen teekuppi. Päiväkotityö on melko vapaa pukeutumisen suhteen, mutta kasa uusia vaatteita piristää alkua kummasti.
3. Elä kuin viimeistä päivää
Viimeiset päivät pitää käyttää hyvin. Ei levätä, vaan valvoa ja ainakin yhdet kalsarihiprakat pitää olla. Ehkä vielä yhdet ehtii. Kaikkein lohduttominta tässä työhönpaluussa on se, että edessä ei enää ole "taukoja" työelämästä. Äitiysvapaat on omalta kohdalta nyt ohi. Ensi vuoden kesälomaa odotellen siis.
4. Kriiseile järjestelyistä
Ensimmäiset itkut tuli, kun kirjoitin päiväkotilaisen uusiin kumisaappaisiin hänen nimensä. Edessä on vielä kokonainen vaatekaappi ja ulkovaatteet nimeämättä. Ettei kukaan Matti-Petteri käytä niitä. Niisk. Meidän pienokaisen vaatteita. Ja haluan korostaa, että please, please kunpa kaikki vanhemmat nimeäisivät lastensa kamppeet. Ei siitä enempää tällä erää, lupaan tuskailla asiasta joku päivä töiden jälkeen. Mies hoitaa seuraavien viikkojen tutustumiset perhepäivähoitajalle ja varapäiväkotiin. Ja tsemppaa ekaluokkalaisen ja neljäsluokkalaisen aamurutiinit käyntiin. Lasten loma jatkuu vielä, koululaisilla viikon ja miehellä ja pienimmällä kaksi viikkoa. Saan hyvin harjoitteluaikaa omiin aamuheräämisiin ja rutiineihin.
5. Lue
Lopettele kaikki keskeneräiset romaanit, töiden alettua odotat vain unta lukemisen sijaan. Näin kävi isompienkin aloittaessa hoidossa. Lopulta päädyn vain suremaan keskeneräisiä kirjoja.
6. Raha
Ajattele sitä ovista ja ikkunoista virtaavan rahan määrää ja nauti ajatuksesta. Kyllä se tästä. Muutama ruuhkainen vuosi vielä.
Niin. Niitä ei kai tässä enää liiemmin nukuta.
8. Ryhdistäydy
Vaikka juuri päätin elää kuin viimeistä päivää, on kuitenkin hyvä muistaa, että olen kasvattaja ammatiltani. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vai miten se oli. Pellossa on eletty taas muutama vuosi, kaiva mieleen Kasvatuksen kultaiset aakkoset.
Unohdin ostaa teen ja harmitti jo ekana päivänä. Itkun hoidin lomalla niin, että silmät oli turpeena seukki aamunakin :D.
VastaaPoistaOi sä olet jo aloittanut! Toivottavasti laskeudutte uuteen arkeen sujuvasti. Tuntuu että oma kriisi tuplaantui, kun kirjoitin tämän tekstin. O-ou.
PoistaKirjoittaessa se taas realisoituu eri tavalla! Ihan hyvin lähti meillä, lapsilla toki ikävä ja tarvitsevat nyt minun aikaa erilailla, yritän jaksaa antaa sitä :). Ja pikkuhiljaa itsekin näkee jo jotain innostavia juttuja :D! Tsemppiä maanantaille mut tehkää huomenna vielä jotain erikoista ja kivaa :)!
PoistaKiitos tsempeistä! Käyntiin lähteminen se tässäkin on vaikeinta :)
Poista