Ulkoistin koulunaloituksen miehelle. En seisonut
koulunpihalla vetistelemässä, niin kuin suunnittelin. Vähän tunteetta meni tämä toisen lapsen koulunalku. Koska olin töissä. Onneksi työajat vaihtelevat tosi paljon, joten olen välillä kotona joko aamuista tai aikaisinkin iltapäivisin, joten on aikaa olla myös kuulolla. Ja asiaahan tulee nyt joka tuutista ja aivot surisevat. Työtiimit, paperityöpinot, havainnointilomakkeet, oman pienen vaatteiden nimeäminen, jättipino koulukirjoja päällystettäväksi, koululaisten vieruskaverit, lukujärjestykset, mitä ruoaksi, kuka meillä siivoaisi, oma rintaranka huutaa venyttelyä, työaikasomplaukset, apteekkilistat, lukemattomat muistilistat kotona ja töissä. Ai niin ja parisuhde.
Nyt on koti hiljentynyt. Tänään kesken laadukkaan perhepäivällisemme soitti tuttava mielestäni lyhyen puhelun ja lapset laskevat minun sanoneen "joo" 167 kertaa. Joo, joo, joo, joo, joo. Joo, joo, joo, joo. Mahtoi olla tärkeä asia.
Lasten stressiä lievittääkseni olen ratkaissut iltapäivien ja iltojen viettoni: istun olohuoneen lattialla. Äiti tavattavissa. Toimii. Kaikkien akut latautuvat. Oma työlista alkaa lyhentyä kun suljen koneen. Mitä se nyt haittaa jos en ehdi kulmakarvoja nyppiä pariin kuukauteen. Aloitan kirjojen päällystämisestä, än yy tee nyt!
 |
| Tutustumassa |
Voi miten paljon kaikkea! Täynnä elämää.
VastaaPoistaLattialla istuminen toimii. Aivot saa surista tyhjäkäyntiä päivästä ja samalla muksut saa kipsahtaa halutessaan kaulaan :).
Miten multa on jäänyt vastaamatta! Se ehkä kertoo päivien menosta..
PoistaLattialla istuminen toimii. Iltaruoan ehtii myöhemmin,ensin on pitänyt halailla, kuunnella, suukottaa ja löytää tasapaino <3