perjantai 29. elokuuta 2014

Lisämuisti tilaukseen

Piti oikeasti ottaa kone esiin ja etsiä ostoskoriin pienelle uudet kurahousut ja sukkahousuja, sekä isommille huppareita ja muuta. Päädyin tänne ja huomaamaan huiman määrän osallistujia arvontaan, vau ja kiva juttu. Vielä ehtii osallistua! Arvon lahjakortin sunnuntaina iltasella.

En oikeastaan tiedä miksi koin kotiäitivuodet kiireisinä. Nimittäin nyt vasta super-rankkaa onkin! Ilman niitä täitä ja suursiivoustakin siis. Aamupalat, vaatteet, ripsivärit. Ajelen töihin paikasta a paikkaan b, vietyäni lapsen numero 3 paikasta a paikkaan c. Kimpsujen ja kampsujen kera. Onhan varmasti saappaat mukana. Hei hei pieni, isi tulee hakemaan. Meillä on superihana perhepäivähoitaja. Siis niin ihana, kuin mummolaan veisi. Soitan miehelle, joka on paikassa d, että muistaa soittaa lapselle numero 1 ja 2 lähtökäskyt kouluun paikkaan e eri aikoihin. Että muistavat sammuttaa valot, ja ottaa puhelimet, avaimet, sadetakit ja kumisaappaat. Kumisaappaitahan ne eivät laita ikinä, vaikka eteisessä repun vieressä odottavat. Lapsi numero 2 tarvitsee vielä varmistuksen käveleekö koulusta kotiin paikkaan a vai iltapäiväkerhoon paikkaan f vaiko kenties kaverille paikkaan g. Jonka äitiä täytyy vielä muistuttaa sovitusta. Lapsi numero 1 soittaa useamman kerran työmatkan aikana, yleensä kysyäkseen voiko syödä keksejä kaapista. Tässä kohdin vetovastuu siirtyy miehelle, joka paikassa kuin paikassa vastaa lasten soittoihin.

Sitten paikassa b, eli töissä suoritan vielä laadukkaan työpäivän. Tavoitteita, haasteita, läsnäoloa, pedagogiikkaa. Sinnekin piti muistaa ottaa saappaat. Entä iltaruoka. Halaillakin ehdittiin lasten kanssa, oikein pitkän kaavan kautta. Tällä hetkellä tässä hetkessä, illalla paikassa a-plus-plus, eli yöpuvussa sängyssä perjantai-iltana, mietin että miten me taas tähän asti selvittiin? Lapset nukkuvat, päivä pulkassa. Työssäkäyvän lapsiperheen arki alkaa jo löytää rytminsä. Pienimmän nenä alkoi iltapäivällä valua, tuleekohan sairaspäiviä vielä viikonlopun jälkeen? Mikä tilanne töissä, kumpi jää kotiin?

En nyt enempää jaksa käyttää aivojani, ehkä ne uudet kurahousutkin voi katsoa huomenna.


4 kommenttia:

  1. Mitä ihmettä, ei mulle kerrottu tuollaisesta mitään! Luulin, että vauvauosista selviäminen on tosiaan se suurin haaste lastenkasvatuksessa, mutta APUA, näyttää uhkaavasti pahalta. :D No mutta, tsemppiä sinne paikkojen a-g välimaastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koen tämän kaiken vain kiihtyvän :D Tässä sunnuntai-illan kunniaksi alan taas kaivella aakkosia esiin ensi viikkoa varten!

      Poista
  2. Kyllä: tahti kiihtyy, työäitiys on kreisiä. Jotenkin siitä silti selviää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työäitiys, toi on hyvä, otan saman käyttöön :) Edellisestä kokemuksesta luotan että alun hässäkkä rauhoittuu kun palapelin palat alkavat jäädä muistiin. Hyvä me, täydet kapasiteetit käytössä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!